...sieltä X on. Ja tosi syvältä.
Ei varmaan tarvi enempää kertoo! Mut kerrotaan nyt kuitenki...sain pakkasen ja ilmoitin hetki sitte X:lle (olin aiemmin kertonut et tää on se viikonloppu), et vois tuoda osan marjoista ja ne mun loput tavarat mulle alkuviikosta. No mitä X vastasi? Ettei se tiedä milloin se ehtii ja huomenna saa tietää sen iltojen ohjelman....et ehkä viikonloppuna.
Laitoin sille et miten mulle käy ja valitsee siitä ajan milloin se tuo. Siihenki X totes ettei osaa sanoa. Voi herran pieksut, kait nyt aikuinen ihminen voi päättää, et tuo on se päivä ja kellonaika...X lisäsi vielä, et sen pitää käydä huomenna töiden jälkeen ostamassa töihin jotain juttuja ja sit on reenit yms. Tässä vaiheessa mulla alkoi kiehumaan ja tuli laitettua muutama ei niin kiva viesti (fb:ssä siis keskusteltiin).
Älkää syyllistäkö mua (ainakaan pahasti)...laitoin sille mm. niin aina on jotain...toivottavasti saat johonki väliin sen survottua, sit ollaan toivottavasti hoidettu kaikki asiat. mut jospa sää joskus ajattelisit muutaki ku sun omia menoja. taas oon kaukana sieltä listankärjestä ja et ihan turha mun on mitään ihmettä odottaa sen osalta, tai että se edes yrittäis järjestää sen aikatauluja.
No seuraavaksi tuli viesti X:ltä et huomenna klo.18?
Vastasin: Juu, sopii. Lisäsin vielä hieman ironisesti, et yllätit mut ja tuuletan sen kunniaksi. Lopuksi vielä kiitin ja totesin ettei se ookkaan ihan saamaton.
Oliko reilusti tehty/sanottu? Ei, myönnän sen jo nyt. mut hei mää sain "kärsiä" (aika lievä ilmaisu) sen muutaman viikon. Eli antaa senki kärsiä vähä, tai voihan olla et se ei reagoi noihin millään tavalla. Ihan sama mulle kärsiikö vai nauraako mulle. Sillä ei oikeesti oo enää kauheasti väliä. Haluan vaan ne mun kamat ja sit jos se ois siinä. Oikeesti en jaksa enää miettiä et pitää se ihminen ainakin kerran vielä tavata jne.
Oon oikeasti tosi katkera. Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin opin ainakin millainen tunne katkeruus oikeasti on. Voin kertoa että ei kiva, syö aika paljon omia voimia. Joten mun puolesta tuo katkeruus saa ottaa jalat alleen ja mennä X:n kanssa sinne minne aurinko ei paista!
p.s. Laitoin vielä X:lle: en pyydä anteeksi noita kirjoituksia, vaikka tiedän ettei ne nyt kauheen nätisti oltu kirjoitettu. En pyydä anteeksi, koska hän ei oo ollu pahoillaan siitä mitä teki mulle.
4 kommenttia:
Minä en ainakaan syyllistä. Katkeruus on ihan normaali tunne tuossa vaiheessa. Ja on ihan ymmärrettävää, että tuollainen saamattomuus alkaa kiehuttamaan. Tässä on melkoisen kauan menny aikaa niitä sun loppuja tavaroita odotellessa, niin tottakai se olis kiva saada tieto koska niitä voi odottaa saavansa takaisin. Ja varsinkin kun ite otat vielä asian puheeksi ja annat valmiit ajat jolloin sulle sopis. Ei luulis olevan niin vaikeeta..
Rupesin miettimään omia katkeria hetkiä ja ainakin yhden katkeruuden huipun koin aikoinaan kun exä jätti minut ja myöhemmin laittoi tekstiviestin joka sisälsi ainakin seuraavan lauseen:
"Hymyillään kun tavataan?"
Voin kyllä sanoa, että olisin ollut kaikkea muuta kuin hymyä, jos hän olisi tullut vastaan. Ja takaisin laittamani viesti ei ollut kaunista luettavaa. Sen rinnalla nuo sun sanomisetkin on kuin normaalia arkikeskustelua :D
Toivottavasti X pitää nyt tuosta sovitusta ajasta kiinni!
-M
Katkeruus, mikä ihana sana ;)
Pyh Pah.. Juuri noin, pientä osumaa pitää antaa jos on syytä eikä niellä kaikkea mitä sieltä tulee :))
Ja turhaan sä laitoit sille ton en pyyä anteeks viestin koska ei sekään oo tainnu sulle mitää hirveemmin laittan.. :/
Mut jaksamisia sinne suunnalle, ja vaikka kuinka kliseist on että aika parantaa haavat, ni kyl se vaa on kylmän julma fakta et niin se tekee :DD
BapLica: Joo ei hän oo multa oma-aloitteisesti pyytäny anteeksi. On ollut pahoillaan silloin ku mää oon sille maininnu asiasta (siis sanonu suoraan sille, että et oo edes pyytäny multa anteeksi missään vaiheessa). Mut joo antaa olla :)
Kyllähän kliseet on totta. Aika - sen oon alusta asti tienny, pahimmalla hetkellä se ei kauheasti oo auttanu. Mut pikku hiljaa :)
Lähetä kommentti