X soitti päivällä...en kuulu, soitin 20 minuuttia sen jälkeen...ei vastannut.
Laittoi parin tunnin päästä vaan viestiä, et on vanhemmillaan syömässä ja hengaamassa.
M: ajattelitko olla siellä pitkään? oon nyt äidin luona, mut meen isälle yöksi?
Noin tunnin päästä tuli vastaus: Mä oon jo vähän juonu! Oon menossa iltaa istumaan Y ja Y:n kanssa.
M: pystytkö puhumaan? oon nyt menossa isälle, jos soitan sieltä?
Ei vastausta. Yritän soittaa...ei vastausta. Laitoin fb:ssä toiselle Y:lle viestiä, et onko X jo siellä? Vastaus on et joo, tossa se on. Miksi? Vastasin: No ku se oli soittanu ja se ei vastaa jne. Laitan X:lle viestin: voitko soittaa? mun pää ei kestä tätä.
Nyt oon puhunu sen kaverin kans, kertonu et musta tuntuu et X:llä on nyt joku "peli", et mun suhtee...Y kielsi sen ja sanoi, et se on mun omaa mielikuvitusta (niin varmaan onki).
En tiiä, mun päässä vaan on nyt miljoona ajatusta. Jopa se viha sitä ihmistä kohtaan...miten se voi tehä mulle näin! Miten se pystyy jatkamaan elämää tosta noin vaan (joo, tiiän et ei silläkään oo helppoo, mut kuitenki!)? Tiedän, et se ei oo hetkeäkään paikallaan (kotona) vaan on menossa kokoajan. Salaa toivon, et sitte ku se jossain vaiheessa pysähtyy niin toivon, et se ihminen katuu ja joutuu kärsimään...elää elämänsä yksin ja onnettomana. Viha, sehän se sieltä puskee. Hyvä niin. Se on yksi askel eteenpäin.
Oliko tässä tekstissä mitään loogista? Ei varmaan, ei voi mitään. Kadunko näitä tekstejä joskus? Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti