Vaikka olen jollain tasolla päässyt erossa eteenpäin (siis ei enää sitä paniikkia, katse hieman tulevassa), mietin silti mitä toinen tekee. Onko hän kotona, vai kavereilla. Kenties uusia kavereita?
Toki molempien pitää jatkaa elämää. Sitä yritän itsekin parhaani mukaan kokoajan tehdä. Mut ajatuksiin välillä tulee se toinen. Voin kai sanoa, että tunnen pientä mustasukkaisuutta. En tiedä, enkä tiedä haluaisinko tietää, jos X:llä olisi uusi tai se alkaisi tapailemaan muita.
Tuntuu ns. tyhmältä ajatella, et on toisesta mustasukkainen. Eihän se ole mulle tilivelvollinen, enkä minä hänelle. Silti esim. fb:ssä näkyy onko hän online vai offline. Jos hän on online, tiedän et silloin hän on kotona. Hän ei kauheasti kotona/muuallakaan ole koneella, toisin ku mulla on kone käytännössä kokoajan päällä jos olen kotona. En silti välttämättä ole koneella aktiivisesti...
Tiedän, että X haluais olla kaveri mut itse mietin pystynkö siihen. En varmaan, koska en usko että voisin vilpittömästi pitkään aikaan hyväksyä hänen mahdollisia tulevia suhteita ym. Muutenki toi "pysytään kavereina" asia on vähän niin ja näin. Jos ero ois yhteistuumin päätetty ja molempien tunteet ois laimentunu, niin se voi toimiakin...mut tässä tilanteessa ei kauheasti houkuttele ajatus. Jos erotaan niin sitten erotaan. Meillä ei lapsia tai muita pakottavia asioita ole joiden takia pitäisi olla tekemisissä...
Mut tätä mustasukkaisuus asiaa olen nyt pyöritelly mielessä. Ajatukset tuntuvat välillä menevän niin nopeasti, ettei itse pysy mukana. Siksi tää kirjoittaminen tuntuu hyvältä tavalla selkeyttää ajatuksia (myös näitä "hulluja"). Tunteet menee vuoristorataa. Haluais soittaa toiselle, mut en tee sitä. Hän saa ottaa yhteyttä jos haluaa. Toivon, että en sorru. Reilun viikon päästä saan pakastimen ja sit otan yhteyttä häneen (jos hänestä ei sitä ennen ole kuulunut mitään) marjojen ym. tavaroiden saannin toivossa. Sit pitäis olla kaikki meidän välillä hoidettu.
2 kommenttia:
tiedän todella tuon mustasukkaisuuden ristiriitaisen tunteen.varsinki nykypäivänä kun tuo fb mahdollistaa toisen seuraamisen ihan haluamattaan(tai no tiedäthän?). paljon oon kokenu mustasukkaisuuden tunteita, varsinkin jos poika on lisänny kaverikseen naisia joita mä en tunne (alan miettiä, oliko tässä syy siihen miks asiat meni niin ku meni jne).hmm, ristiriitaista on tuntea kaikkea tätä. noista hankinnoista, huh. yllättävän paljon menee rahaa moppeihin sun muihin tuommosiin, nopeasti niistä kyl on kasvanu suuri rahameno:D mä oon ollu todella paljon liikkeessä, melkei liikaaki.en oo ollu sekuntiakaan paikoillaan ja tänää tuli tosi kova väsymys.alan pikkuhiljaa tajuta mitä tapahtu.se konkretisoitu ku puhuttiin uudesta vuodesta (tajusin vaan et mun on päästettävä "irti" niistä vanhoista suunnitelmista ja vanhasta elämästä) paljon on tunteita.haikeutta, surua, kaipausta,yksinäisyyttä, iloa, tavallaan jotai odotustakin jostai "paremmasta". sekavaa ajatusvirtaa loruilen tänne.kuhan taas moikkaan:)
tiedätkö colplayn lost kappaleen? oon kuunnellu sitä tosi paljon lähiaikoina.
halauksin, laura
Tunteiden ristiriitaisuus...se on kauheeta! Tavallaan itse pikku hiljaa tajuan mitä kaikkea kivaa voi eteen tulla, toisaalta pitää päästä irti niistä suunnitelmista ja haaveista mitä oli ehtinyt tehdä.
Itse kans mietin tota uutta vuotta, onneksi sinne on aikaa ja eiköhän joku mut ota nurkkiinsa lojumaan, ellen keksi jotain kivaa tekemistä:)
Tuo väsymys on tuttua, alkuviikko ja eilinen tuli mentyä ja tehtyä kaikkea. Tämän päivän olen sit ottanu rauhallisemmin...akkuja ladannu tulevaan viikkoa varten.
Lähetä kommentti