Päätin eilen, että tästä päivästä lähtien suuntaan intoni rippeet opiskeluun ja panostan siihen. Mulla on tää ja ens viikko ihan kauheita...joten niistä ku selviän, niin sitten vähän helpottaa - toivottavasti.
Mulla on nyt kaks ryhmätyötä, joiden molempien deadline on ens viikolla. Lisäksi on yksittäisiä kirjallisia juttuja mitä pitäis tehdä :/ Noista ryhmätöistä mulle on tullu kauhee paine ja huono omatunto. Itse olen normaalisti sellainen, et haluan tehdä asiat hyvin ja mielellään ajallaan. Nyt tilanne on toinen, en vaan jaksa. En jaksa hullun kiireellä aikataululla vääntää asioita ja pitääkö sitä pilkkua nyt joka kohdassa viilata??? Onneksi mun kanssa samassa ryhmässä on ihminen, joka tietää näistä mun asioista ja sille myönsin tänään et mulla on huono omatunto mun omasta panostuksesta. Mietin, et pitäiskö mun niille muille mainita, et nyt on vähän tiukempi vaihe elämässä, et en oikeesti oo mikään ns. vapaamatkustaja normaalisti....nytkin pitäis vääntää kirjallista tuotosta eikä tehdä kaikkea muuta. Se aloittaminen on vaikeaa!
Oon miettiny, et jättäisinkö kursseja vähemmälle ja kävisin ne joskus toiste. Käytännön kannalta se ei oo mitenkään fiksu valinta, koska meillä on ns. lukujärjestykset valmiiksi tehty ja jos nyt en käy kursseja on seuraava mahdollisuus vuoden päästä (jos silloinkaan, vaihtuu opetussuunnitelma ja sitä myöten kurssisisällöt). Toisaalta ajattelen, et jos tästä parista viikosta selviän, niin enköhän saa ton opiskelurytmin palautettua pikku hiljaa. Silloin ei jäis jälkeen muista ja tietty arkirytmi pysyis.
No katsotaan miten mun käy - riittääkö voimat.
X kysyi lähtisinkö kävelylle tänään kasin aikoihin. Puhuttais tästä tilanteesta. Suostuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti