Pitäisi tehdä yhtä opiskeluun liittyvää tehtävä, välideadline ois maanantaina. En vain saa aloitettua. Ajatukset pyörii jossain ihan muualla. Kaikessa menneessä, mitä me tehtiin milloinki ja millaisia me oltiin toistemme seurassa. Niissä hyvissä muistoissa. Huonoja muistoja ei kauheasti ole.
Me ei koskaan riidelty. Käytiin sellaisia "vakavia keskusteluja", niitä ennen mää ehkä saatoin mököttää tai olla hiljainen. X tiesi, että en voi mennä nukkumaan ennenku avaudun siitä mikä mua vaivaa eli hän osasi jo odottaa, että kerron asiani kun olen valmis. En tiedä, miettikö hän usein et mitä väärää hän on nyt tehny, luultavasti usein. Mun mielestä tuo, ettei me riidelty on vähän kaksi piippuinen asia. Se rauhoitti mua paljon, toisaalta joskus ois hyvä riidellä ja puhdistaa ilmaa. Toisaalta koin, että meidän tapa riidellä oli se puhuminen. Ainakin itse koin että ilmaa tuli puhdistettua ja sen jälkeen me monesti "lähennyttiin" entisestään. Tiedän, et X mietti aina keskustelujen jälkeen paljon niitä asioita, vaikkei hän mulle sitä suoraan näyttänyt. Tiedän, että osa niistä asioista oli hänelle isoja ja hän joutui niitä oikeesti työstämään. Olisin halunnut, että hän olisi antanut mulle mahdollisuuden olla ns.enemmän tukena ja yhdessä miettiä sekä tehdä niiden asioiden eteen töitä.
X:ssä on paljon hyvää. Negatiivisia asioita saa hakea, oikeesti saa hakea. Hän oli empaattinen, hyvä kuuntelija, huumorintajuinen, rauhallinen, tuli kaikkien kanssa toimeen, muhun hänen ulkonäkö uppos täysin. Mun oli hyvä ja helppo olla hänen kanssaan. Se läheisyys ja turvallisuuden tunne mikä hänen lähellään oli. Tätä kaikkea on ikävä. Tuntuu pahalta ajatella, et en ollut hänelle ehkä sittenkään tuota kaikkea mitä hän oli minulle.
Sen jälkeen ku me aloitettiin tekstailu, ollaan joka päivä laitettu toisillemme edes se yksi viesti päivän aikana. Nyt on kolmas päivä ku hänestä en ole kuullu mitään, enkä minä ole laittanu hänelle mitään. Tuntuu oudolta. Rehellisesti sanottuna pahalta.
2 kommenttia:
Eronvaiheista minä pidin eniten vihasta. Oli mukava vihata sitä tyyppiä josta ennen niin paljon tykkäsin, mutta joka ei enää halunnutkaan panostaa suhteeseemme. Syytin mielessäni häntä kaikesta ja näin unia missä pudotin hänet parvekkeelta. Nyt kun aikalailla kaikki eron vaiheet ovat itselläni käytynä läpi, myönnän hänenkin olleen "uhri" suhteessamme. Minäkin osasin olla ilkeä ja saada hänelle pahan mielen. Kannattaa antaa muistojen virrata ja muistella niitä. Muistaakseni joku oli joskus kirjottanut, että jos miettii nukkumaan mennessä miten haluaisi asioiden olevan (kuten tässä tapauksessa että olisitte vielä yhdessä) niin seuraavana päivänä on helpompi olo. En muista toimiko tuo minulla :D
-Sadie
Kiitti vinkistä ;)
Mulla on pikku hiljaa kans tuo viha tullut voimakkaammaksi ja etsin niitä ikäviä asioita toisesta (vaikka tunteet ei oo laantunu).
Tiedän, että meissä molemmissa on hyvät ja huonot puolet. Me ei vaan sovittu yhteen. Oman luonteeni tietäen en varmasti ole mikään ns. helpoin tapaus...
Lähetä kommentti