Tänään olin töissä ja siinä se päivä menikin. Mun työ on kivaa, mut siinä ehtii välillä miettimään vaikka mitä....rehellisesti sanottuna, en tiiä onko mun järkeä nyt tehdä töitä, koska näiden päivien jälkeen mulla on tosi paha mieli. Seuraavan kerran mulla on töitä n. kuukauden päästä (ellei jotain ilmaannu ennen sitä) eli aikaa siihen asti on ja ehkä nää päivät ei enää sitten oo niin kauheita.
Se ikävä tuli tänään, puheet ja suunnitelmat tulevaisuudesta. Suunnitelmat, jotka tais olla vain mun mielessä todellisia. Ei toisen. Se puhu niistä, mut ei ollu täysillä mukana. Ei kuulemma tiedä mitä haluaa viiden vuoden päästä jne. Mää kuitenki tiiän suunnilleen mitä haluan, en nyt mut tulevaisuudessa.
Tämän päivän ajatukset pyöri myös uskaltamisessa. Kuinka uskallan alkaa elämään omaa elämää täysillä? Kuinka pystyn päästämään menneestä irti lopullisesti? Pystyn luottamaan ihmisiin. Luottamaan johonki enemmän kuin ystäviin, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Se, että olin n.puoli vuotta seurustelun/tapailun alkamisesta kysynyt toiselta mitä hän haluaa ja haluaako hän samoja asioita kuin minä. Sanoin toiselle silloin, että jos ajatuksemme tulevasta on ihan erilaiset, niin silloin kannattaa lopettaa tää suhde, koska en halua et jossain vaiheessa käy niin, että tullaan tähän tilanteeseen mihin lopulta tultiin...
Nyt käyn keittään teetä ja katson uusimman jakson jotain laatu hömppää :) ehkä se mieli tästä paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti