Mulla on edelleen suurin osa vaatteista isossa matkalaukussa, sieltä otan sitä mukaan vaatteita ku käytän. Illalla vaihdoin yökkärini puhtaaseen...no mille se tuoksui?
Kodille. Kodille, jossa asuin vielä kuukausi sitten.
Onneksi olin ottanut nukahtamislääkkeen, et uni tuli jossain vaiheessa muuten olisin varmaan valvonut koko yön. Mut oikeesti, se tuoksu. Pisti aika hiljaiseksi, surulliseksi. Noita tuoksuja tulee varmasti vielä pitkään, tuoksuja jotka muistuttavat menneestä.
Lukio aikaan seurustelin ehkä kaksi kuukautta sellaisen henkilön kanssa, jonka tuoksu jäi vahavasti alitajuntaani. Vieläkin kadulla saatan haistaa sen saman tuoksun vuosienkin jälkeen (heh, ehkä jotkut käyttää joskus liikaa tuoksuja :D).
Tulee vielä monesti muitakin asioita eteen kuin tuo tuoksu. Asoit,a jotka herättävät muistot vielä vuosienki jälkeen...niiden kans vaan on opittava elämään.
4 kommenttia:
Muistan itsekin muutamia tapauksia, jolloin joku tuoksu on tuonut mieleen henkilön menneisyydestä.
Kerran lukioaikoina kuljin koulussa väkijoukon ohi ulos ja haistoin ihan samanlaisen tuoksun, kuin miltä silloinen exäni tuoksui. Olin erittäin vahvasti kiinni tässä exässä edelleen, koska hän oli vastikään pistänyt suhteen poikki lähtiessään itse pois paikkakunnalta. Se tuoksu vaikutti minuun niin voimakkaasti, että olin ihan varma hänen olevan sillä hetkellä siinä lähellä ja sitten oli pakko juosta vessaan itkemään, kun tajusin miten asia oikeasti on.
Kyllä ne vaatteet onneksi ajan mittaan alkaa tuoksua omilta. Mutta se on jännä juttu miten silti vuosienkin jälkeen joku tuttu tuoksu voi yllättää..
Voimia uuteen viikkoon Mary!
-M
Itse en päässyt koskaan yli siitä 'rakkauden tuoksusta'. Vuosien jälkeen palasin entiseni kanssa yhteen ja sain jälleen haistaa sen huumaavan tuoksun, jota olin niin kaivannut. Miten yksi tuoksu voikaan herättää ihmisessä niin paljon tunteita!
Kyllä se tuoksu seuraa muistoissa.. Me olemme myös päättäneet erota. Olen ollut evakossa kotoa koko viikon. Sunnuntain isänpäivä huipentui siis juurikin siihen asiaan mitä olin pelännyt (että lauantaina matkalla oli käynyt jtn).. Hetki kerrallaan eteenpäin.
Olisi mielenkiintoista kuulla edelisen anonyymin tarinaa enemmän kun he ovat palanneet yhteen?:)
Voimia.
http://leijonansydn.blogspot.com/
-M: Niinpä, onneksi ne vaatteet ym. alkaa ajan mittaan tuoksuun omilta :) Mut jotkut asiat jää vaan tuonne mielensopukoihin pitkiksi ajoiksi.
Anonyymi: Ja se yksi tuoksu riittää...käsittämätöntä. Miten muuten teille kävi? Oletteko edelleen yhdessä vai erositteko uudestaan?
leijonasydän: Joskus se vaisto vaan kertoo, et jotain on tapahtunu...Nyt vaan hetki kerrallan, päivä kerrallaan! Se riittä. Voimia sulle paljon.
Lähetä kommentti