"Siis mitä pahaa ex poikaystäväsi on sinulle tehnyt? Jättänyt sinut? Eihän siitä voi suuttua jos toinen ei enää tunnekkaan mitään. Ketään ei voi pakottaa.-Heidi"
Ajattelin nyt tehdä tästä vastauksesta oman kirjoituksen. En tiedä oletko Heidi lukenut aiemmat tekstini? Sieltä ehkä vastaus löytyy ehkä ei.
En ole aiemmin huutanut tai raivonnut exälleni. Olen yrittäny laskea sataan ku maltti on meinannut mennä ja mielestäni aiemmin "ihan hyvin" onnistunu siinä. Se maanantai oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta ku oikeasti malttini menetin. Eli onko väärin, jos edes kerran sanon hänelle suoraan et oot perseestä? Onko se väärin? Minusta ei. Se tapa jolla toinen jätti oli aika tyly mun mielestä. Me laitettiin yhteistä kotia (mm. vaatehuoneeseen ostettiin uutta elfaa) vielä 1,5 viikkoa ennenku hän sanoi et haluaa aikaa itselleen ja miettiä mitä tekee. Samalla hän potkas mut pihalle. No olihan mulla se asunto mihin mennä, mutta enpä ollu siellä vuoden aikana kuin muuttaman yön - tammikuussa tais olla viimeisin (miksi asunto oli? no ei ollu taloudellista tarvetta pistää sitä pois jne. tais olla enne tulevasta), eli multa meni yhdessä yössä kaikki! Olin paniikissa muutaman viikon, kaikki tuttu ja turvallinen oli viety multa yhdessä yössä pois. En ole sellainen superihminen, joka olisi reagoinut asiaan "ok, ei tässä mitään". En tiedä oisko mun pitäny olla reagoimatta hänen ilmoitukseen? Mene ja tiedä...
Voiko siitä suuttua kun toinen sanoo: "en mä uskonu et sä otat tosissas puheet lapsista ja tulevaisuudesta". Mielestäni voi. Me ollaan aikuisia ihmisiä hän yli 30, minä alle 30. Mielestäni tässä iässä suurin osa miettii jo sellaisia asioita kuin perheen perustaminen. Kaikki välttämättä ei, mut suurin osa minun tuntemistani ihmisistä ajattelee niin. Miltä teistä tuntuisi, jos toinen sanoo, et puheet ja suunnitelmat on vaan ollu jotain "pilaa" hänelle. Itse olet ottanut ne tosissasi ja kokoajan eläny käsityksessä et toinen puhuu niistä tosissaan (lasten nimiä ehdottelee jne.).
Sille en voi mitään, enkä mielestäni ole väittäny muuta, et toisen tunteille ei voi mitään. Jos ne muuttuu, niin ne muuttuu. Mut ois ollu kiva saada edes pieni varoitus asiasta, eikä niin et matto vedetään jalkojen alta yhtäkkiä. Joo tiedän et rakkaus tekee sokeaksi, mut ei exäni käytöksessä ollu mitään poikkeavaa ennen hänen ilmoitusta.
Olen tähän asti surru menetystäni. Viha ja raivo on ollu jossain siellä piilossa ja vasta maanantaina se pääsi kunnolla esille. Viha on eron vaiheita (eron vaiheet menee portaittain - otettaan askelia eteenpäin ja sitten voi tulla askel taaksepäin...sanotaan että erosta toipumiseen menee kolme vuotta, mutta se ei tarkoita että uutta suhdetta ei voisi aloittaa sinä aikana). Se viha on normaalia, jos tunteita toista kohtaan on ollu. Jos vihaa ei tunne, onko silloin oikeasti rakastanu toista. Se miten suhde päättyy (vrt. petetty, suhde päättynyt yhteisellä päätöksellä), voi vaikuttaa minkä asteista viha toista kohtaan on. Uskon myös, että jättäjän ja jätetyn viha ovat erilaisia.
En ole suuttunu exälleni, olen ollut vihainen. Onko siis väärin olla vihainen? En tiedä millaisia eroja sinulla Heidi on ollu? Minulla aiemmat on ollu "helpompia", mikään ero ei ole ottanut näin kovasti. Tämä suhde oli kuitenki minulle sellainen, jossa oikeasti puhuttiin tulevaisuudesta yhdessä.
Olen myös aiemmin tainnu kirjoittaa, että en halua olla ihmisen kanssa pakosta. Vaan haluan ihmisen, joka tekee vuokseni mitä vaan. Hakee sen kuun taivaalta jos haluan ;) Ihmisen, joka haluaa samoja asioita ja on minun kanssani onnellinen. Eli en todellakaan halua olla huonossa suhteessa, jossa toisen on huono olla. En halua olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jossa toinen ei tunne minua kohtaan samalla tavalla kuin minä tunnen häntä kohtaan. Täytyy kuitenki muistaa, että parisuhteessa ei se alkuhuuma säily, vaan suhteessa tulee erilaisia vaiheita. Vaiheita, jossa mitataan sitä suhteen kestävyyttä. Uskon, että pitkässä parisuhteessa ne tunteet "aaltoilee" - välillä ollaan kuin teinit, välillä haetaan niitä syitä miksi toisen kanssa ollaan. Ja varmasti jokaisessa parisuhteessa on se "iso koetin kivi", jossa mitataan kestääkö suhde vai ei. Tämä suhde ei kestänyt. Selvispä sekin asia. Ehkä, toivottavasti, seuraava on sit se oikea.
Saitko Heidi vastauksen kysymyksiisi? Vai olenko mielestäni edelleen reagoinut suhteeni päättymiseen väärällä tavalla? Jos olet sitä mieltäni, niin olisi kiva kuulla miten minun olisi pitänyt toimia. Aina pystyy oppimaan uutta ja kukaan meistä ei ole täydellinen :)
6 kommenttia:
Eipä oo Heidi ehkä ihan perillä millainen ero on sun kohdalla ollut. Eihän ketään tietenkään voi pakottaa jatkamaan suhdetta jos tunteita ei ole, mutta yleensä asiasta keskustellaan ja asia on ainakin jollain tavalla molempien tiedossa. Eikä niin, että tulevaisuutta rakennetaan yhdessä, toinen kuvittelee olevansa onnellisessa suhteessa loppu ikänsä, ja sitten yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä, pudotetaan eropommi..
Ehkä ennen tuollaista kommenttia kannattaisi oikeasti miettiä, tietääkö ko. asiasta mitään. Ja vaikka kysessä olisikin ollut ns. järkevä ero, toinen keskustellut siitä, ettei tunteita enää ole ja on siten päädytty eroon, niin kyllä tällainenkin tapaus herättäisi tunteita, mm. surua ja vihaa, jos toista on oikeasti rakastanut.
Sitäpaitsi, ihan sama onko ero monimutkainen, yllättävä, järkevä, yhteisesti sovittu tai ihan mitä vaan, niin jokainen suhtautuu siihen eri tavalla! Ehkä joku voi oikeesti ottaa sen tosta noin vaan, mutta en mä mä itse ainakaan ryhdy parisuhteeseen kuin sellaisen ihmisen kanssa jota todella rakastan, ja kyllä mua ainakin silloin sattuis ihan helvetisti jos tulisin jätetyksi, ihan sama mistä syystä! Ja kun sattuu, niin tunteitaan yleensä puretaan jollain tapaa.
Voimia sinulle Mary.
-M
Moikka! Toivottavasti jakselet siellä! Mun mielestä sä et ole selitysvelvollinen X:n ystävän puolisolle etkä kenellekään täällä siitä, että olet vihainen. Sulla on siihen ihan täysi oikeus ja mun mielestä kyseessä on ihan luonnollinen reaktio. Viha on vaan merkki siitä, että on välittänyt. Kaikista pahinta on, jos tukahduttaa vihansa ja kääntää sen sisäänpäin itsesääliksi, itseinhoksi, arvottomuudentunteiksi. Ja jos sen kertoo vihan kohteelle, ainakin on sen rehellisesti kertonut ja ilmaissut. Monihan puhuu mielummin paskaa selän takana, mikä on paljon inhottavampaa. Kun kertoo vihaavansa toista, ottaa sentään itse vastuun omista tunteistaan. Ja kyllä yli 30v mies on ihan riittävän aikuinen, että pystyy huolehtimaan itsestään ja selviämään toisen ihmisen vihan tunteista. Olen tosi paljon ihmetellyt, miksi joku sun eksän kaverin puoliso soittelee sulle. Miksei sun eksä itse huolehdi omista asioistaan niin kuin aikuiset yleensä?
Mä jotenkin kuvittelin, että sun eksä olisi alle 25v. Yleensä siinä iässä käydään paljon ulkona, viihteellä, vietetään aikaa kavereiden kanssa. Kyllä toi aika lähempänä 30v ja sen jälkeen alkaa oleen yleisesti sitä aikaa, kun rauhoitutaan ja aletaan perustaa perhettä. Ehkä vähän kärjistetystikin sanottu, mutta mä itse karsastan miehiä, jotka perustavat elämänsä bilettämisille ja kavereille vielä 30 ikäisinä. Mun eksä oli sellainen mm.
Ja kuinka voisit olla selvinnäkijä, että jos toinen haluaa lapsia, niin pitäisikin tietää, että kyseessä on pila? Kukaan ihminen ei ole ajatustenlukija. Ja miksi pilailla tollaisella asialla, jos tietää, että toinen on suhteessa tosissaan. Mun mielestä sellainen on sadistista. Hänen varmaan olisi itse pitänyt ensin itselleen selvittää, että mitä HÄN elämältään haluaa ennen kuin alkaa sotkea toisia omiin sotkuihinsa.
Mutta jos toinen on sitoutumiskammoinen (kykenemätön sitoutumaan pitkäaikaiseen parisuhteeseen), on tietenkin parempi, että se tulee aiemmin ilmi kuin myöhemmin. Ei sitten hakkaa päätään seinään turhaan vuosi kausia. Silloin on ihan aiheellistakin, että hän päästää sut etsimään sitä, mitä oikeasti haluat ja ansaitset.
Mä olen itse tosi harvoin pystynyt oleen vihanen miehille. Kerran kehoitin yhtä miestä vetämään narun kaulaansa ja hyppäämään kaivoon ja se oli musta tosi helpottavaa. Hän tokaisi, että kylläpä sä olet epätoivoinen ja kaksinaamainen. Mut pääsin yli kyllä tosi nopeasti. Kerran taas kun erosin, en ikinä sanonut eksälleni mitään pahaa vaikka hän sanoi mulle puhelimessa, et älä soita enää tai hän vaihtaa puhelinnumeronsa. En voinut koskaan selvitellä eroa hänen kanssaan joten toipuminen kesti tosi pitkään. Käänsin sen itseeni sen kaiken vihan ja siis vihasin itseäni kun olin niin surkea etten kelvannut... Myöhemmin kyllä selvisi, että hän oli löytänyt jo suhteemme aikana uudelleen eksänsä. Ja nyt heilläkin on mennyt poikki. Ja onneksi mä olen nyt selvinnyt siitäkin jutusta.
Mutta siis olen itse sitä mieltä, että ei toista tosiaan voi pakottaa suhteeseen itsensä kanssa vaikka kuinka sitä haluaisi, on oikeus erota, jos ei tunnu siltä, että haluaa seurustella. Toisaalta on todellakin oikeus olla vihainen siitä, että toinen on johtanut harhaan. Olisihan sitä jo ennen suhteen alkuakin voinut ilmaista, että ei halua seurustella. Ei halua mitään vakavaa. Sehän on törkeetä!! Mutta kannattanee kai odottaa sitä miestä, joka aivan oikeasti haluaa olla vain ja ainoastaan sun kanssa ja hyväksyy sut kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi!
Sun blogia on mukava seurata eli kiitos hyvistä kirjoituksista! Olet tosi fiksun tuntuinen!
Minunkin mielestäni suuttumus ja viha ovat ihan luonnollinen osa eroa. Itselläni meni tammikuussa pitkä ja hyvin tärkeä parisuhde poikki. Olin pitkään rikki ja tunteet vaihtelivat juurikin surusta suuttumukseen. On varmasti ollut hyvä, että olet päässyt purkamaan kiukkuasi. Eihän toisen ihmisen haukkuminen ehkä ole se fiksuin tapa siihen, mutta ymmärrän sinua täysin. Itsekään en aina osannut käyttäytyä asiallisesti exääni kohtaan, vaan muutaman kerran on tullut sanottua pahasti. Kai se on ollut tapa ilmaista, kuinka paljon hän minua satutti, vaikka päätös varmasti hänen kannaltaan oli oikea enkä voi häntä sikäli syyllistää.
Tsemppiä ja jaksamista! Kyllä se siitä. :)
Olen lukenut blogiasi alusta asti ja olen kyllä kokenut hankalia eroja. Alttarille oltiin jo menossa kun mies löysikin kiinnostavamman naisen. Eipä heidän suhde kauaa kestänyt mutta ruikutuksista huolimatta en ottanut takaisin. Kyllä silloin teki mieli huutaa ja raivota ja tappaa molemmat, mutta miksi olisin sen tehnyt? Pääsin erosta yli täysin asiallisissa merkeissä. Koskaan en mennyt toista haukkumaan ja hälle huutamaan. Mitä sitä hänkään tunteilleen voi? Yhtälailla varmasti sinäkin tunnet olosi petetyksi ja olet katkera, mutta uskoisin kuitenkin että eksäsi sinusta välitti, eikä halunnut loukata. Itselleenhän täällä eletään ja päätökset on tehtävä sen mukaan. Ota huomioon ettet sinä ole tässä mikään uhri. Sinäkin olet varmasti joskus kohdellut häntä huonosti, ollut ehkä välinpitämätön joissakin asioissa....
- Heidi
Heidi, me jokainen olemme erillaisesti tuntevia.. Sun mielest sun on oikea tapa toimia, kun mun mielest tämä kyseinen blogin kirjoittaja on toiminut oikein.. Pitää myös meidän lukioiden muistaa, että emme varmasti tiedä puoliakaan mitä oikeassa maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu tällä hetkellä..
Että mietin tässä vain että kuka sinä olet arvostelemaan toisen tyyliä toipua hänelle raskaasta erosta!?
Eikä hän ole tainnut itseään missää vaiheessa nimittää itseään uhriksi.. Hän on vain ihminen joka tuntee tällä ja purkaa tunteitaa tällä tavalla..
Pitää muistaa, että meitä on monenlaisia, tunteita on monenlaisia ja niiden käsittelyyn on monenlaisia tyylejä, ja yksikään niistä ei ole väärä tai vähempi arvoisempi kuin toisen tyyli.
Ja niinkuin hän on täälläkin sanonut, että ei tunteille voi minkää, mutta jos 1,5 viikkoa aikasemmin on "kaikki" ollut hyvin ja sit tulee seinästä kaikki, ni miksi ei herra ole voinnut puhua tunteistaa? Onko se heidi sun mielestä ollut oikea tapa hoitaa asioita, että esitetään kotia ja kaikki on hyvin ja yht äkkiä tuleekin tuollainen tilanne, koska faktaahan on, että nuo tuntemukset ovat herralla varmasti olleet jo kauemmin, mutta hän on ne salannut ja antanut toisen elää väärässä luulossa..
Mutta näköjään meitä on moneen junaan..
-M: Niinpä jokainen suhtautuu eritavalla. En oo aiemmissa eroissa ollu näin rikki. Eli sama ihminen voi kokea erojakin eritavalla...ja parempi purkaa ne tunteet sillä hetkellä, kuin jättää purkamatta. Voi tulla vuosien jälkeen yllätyksiä ku asioita ei oo silloin käsitelly loppuun. Eli parempi purkaa ne tunteet nyt kuin antaa asian olla.
Pride: Mää oon sun kans samaa mieltä, noita vihan tunteita ei saa tukahduttaa! Ne kuuluu eroon ja nekin tunteet on hyväksyttävä, ns. annettava itselleen lupa vihata sitä toista. Se et sanoo toiselle rumasti pitää myös hyväksyä, jos on aikuinen ihminen pystyy myös suodattamaan osan toisen sanoista ja tajuamaan ajan kanssa, että toinen ehkä oli tunnekuohun vallassa. Jolloin se ajattelu ei ehkä kaikkein parhaimmillaan ollu. Mut tää on mun mielipide :)
Luulen, et exäni ei tiennyt että hänen kaverinsa puoliso soittaa mulle. Mut eipä sillä mitään merkitystä enää oo.
Mun mielestä perhe ja lapset ei oo asia millä saisi "pilailla". Ne on asioita jotka jokainen joutuu jossain vaiheessa miettimään. Haluaako vai ei. Me puhuttiin niistä asioista n. puolen vuoden seurustelun kohdalla, sanoin silloin et jos hän ei niitä asioita halua, niin sitten on parempi pistää pillit pussiin...ettei myöhemmin käy niin kuin kävi. Onneksi asia tuli ilmi, vaikka olisi ollut parempi et hän olisi tehnyt päätöksen aiemmin. Mut ihmisiä ollaan ja virheitä tehdään.
Niinhän se on, että jos toisella ei oo tunteita, niin silloin on reilua pistää ne pillit pussiin. En itse ainakaan haluaisi roikkua loputtomiin sellaisen ihmisen perässä joka ei arvostais mua ja haluais mua tällaisena kuin mää oon. Kyllä se sellainen ihminen vielä joskus löytyy, uskon niin :)
Kiva kuulla, että blogia on kiva seurata. :)
Anonyymi: Eihän se haukkuminen ole fiksuin tapa, mut kai se ihan inhimillistä on. Ihmisiä vaan ollaan.
Itse olen tajunnu, että mun käytös johtui pitkälti siitä, että koska toinen ei raogoinu muhun mitenkään, niin mun tapa toimia muuttui sellaiseksi. Olisin vaan halunnu, et se toinen olisi reagoinu siihen mun pahaan oloon jollain tapaa. En voi syyllistää exääni, koska en usko että hänelläkään on ollu helppoa. Mut olisin toivonut, että hän olisi edes jotenki osoittanut mulle sitä empatiaa mitä hänessä on. Mut hän ei pystyny siihen ja siksi mää sit käyttäydyin noin.
Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan. :)
Heidi: Latoin aiempaan kommenttiin jo, etten ole muita eroja ottanut tällä tavalla - näin voimakkaasti. Ihmiset kokee erot eritavalla. Me reagoidaan tai käyttäydytään erilailla ja mun mielestä se on ok. Hyvä, et jos pystyy käyttäytymään asiallisesti. Minä en pystyny, enkä kyllä kadu sitä. Mun oli pakko saada se viha purettua exälleni. Ajan kanssa hän ehkä ymmärtää (ja mitä mua tuntee), niin varmaan ymmärtää et mun oli vaan pakko saada se sanottua ja ne asiat oli sanottu tunnekuohuissaan. Jos hän ei sitä ymmärrä, niin sille minä en voi mitään. Se asia ei enää ole minun murheeni...En ole missään vaiheessa sanonu, että olisin ollut täydellinen tai helppo osapuoli. Kyllähän parisuhteessa on niitä hyviä, että huonoja hetkiä. Niin kuin elämässä yleensä on, niistä opitaan ja toivotaan että seuraavalla kerralla oltaisiin edes vähän fiksumpia :)
BapLica: Mitä tuohon sun kommenttiin voi lisätä :) Asiaa!
Lähetä kommentti