Viha ja virtaa

Tänään on tullut sellaisia vihan puuskia itseni sisällä (en oo kellekään raivonnu tms.) et ei mitään järkee.

Haluan vaan nyt huutaa ja raivota, haukkua sen kasvotusten. Kertoo sille kuinka oon tajunnu asioita. Se ei esim. ollu kauhean innostunu koskaan tutustuun mun ystäviin. Mulla on esim. asuinpaikkakunnallani pienemmät sosiaaliset piirit ku sillä eli niitä ystäviä ei ois montaa ees ollu johon sen ois pitäny tutustua. Käytiin kesällä mun vanhemmilla, silläkään pikavisiitillä se ei kauheasti ollu innostunu tapaan muita kuin mun sukulaisia. Tietenki mä tutustuin sen ystäväpiiriin josta tuli mulle tärkeä. Nyt se vei senki mennessään, haluaa et en pidä niihin yhteyttä jne.

Ois pitäny tajuta. Paljon, on asioita mistä ois pitäny tajuta sen ajatukset! Tajuta, et se ei haluu mitään vakavaa, mitään mikä kestää kiikkustuoliin asti. Rakkaus tekee sokeaksi. Kantapään kautta oppii. Ei auta ku kovettaa itsensä ja toivoa, ettei liikaa kovettuis.

Viha, eikö se oo yksi eroprosessin vaihe. Hyvä minä, oon päässy siihen. Mä selviän tästä, mut tää vihavaihe ja suru (kai tässä on suruakin jo mukana?) on vaan ensin käytävä läpi ja sit joskus hyväksyä asiat niinkuin ne on. Olen hyväksyny sen päätöksen enkä saa mennyttä takaisin enää. Haluanko mennyttä takaisin, välillä joo välillä en.

Kävin myös lenkillä aamulla. Kuuntelin musiikkia, kuvittelin että olin tanssimassa. Mä haluun päästä tanssimaan. Mä haluun flirttailla, mut en mitään laastareita. Mä haluun elää, olla joku päivä vielä onnellinen.


Kiitos kommenteista, olen lukenu jokaisen ja vastaan niihin sitte ku pystyn. Sitte ku on voimia. Avoimuudesta haluaisin kuitenkin sanoa sen, että itsekin mietin sitä ja paljon. En ole lukenut mun "vanhoja" tekstejä, enkä tiedä luenko koskaan. Voi olla, et jossain vaiheessa kadun mitä kaikkea oon kirjoittanu tänne ja poistan ne sitte tai laitan salasanan taakse. Tällä blogilla nyt ei vielä oo kuitenkaan mitenkään suurta lukijakuntaa, joten sen suhteen en vielä huolestu. Olen kiitollinen kaikille kommentoijille (saan teidän kommenteista aina jotain uutta virtaa ja voimia!), kaikki me varmaan ollaan koettu ero jossain vaiheessa elämää. Erot on kuitenki erilaisia ja jokainen suhtautuu eroihin eritavalla. Mä oon aika herkkä, monessa asiassa ja tällaiset asiat saa ehkä joskus liian suuret mittakaavat. Mut elämässä oppii, vaikka sitten sen kantapään kautta :)



p.s. huomaan itse, ku aloitan aina kirjoittamaan uutta tänne, niin saan purettua sisältäni paljon pahaa. Nytki olo helpottui ainakin hetkeksi.

p.p.s. mulla ois ollu se tentti tiistaina, en tehny sitä...meen laitostenttiin suoraan. mulla ois huomenna tentti, kokeilen sen ihan randomilla, menee sekin varmaan uusintaan. oon päättäny et huomisesta alkaen suuntaan mun energian opiskelujuttuihin ja liikkumiseen. kyllä jossain vaiheessa jonkilainen kiitos tulee.