Elämässä on monta asiaa jotka on vain väliaikaisia hetkiä/tilanteita/ihmisiä...tuleekohan mistään pysyvää?
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kiitos...
kyselyyn vastanneille. On ihan kiva tietää minkäikäisiä ihmisiä täällä käy. Parissa viikossa kuitenki yli 3000 kävijää ollu.
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Moikka. Luin sun blogin just yhdeltä istumalta alusta loppuun. Mulla on aivan samanlainen tilanne. melkein 7 vuotta seurusteltiin (16v:stä alkaen) kunnes tuossa jokin aika sitten mies veti maton alta. Itse olin kyseisenä päivänä katsellut vihkisormuksia (vitsillä) kaupassa, eli ihan samat ajatukset ei ollut itsellä. Oli oikea päätös joo, ja olin samaa miettinyt usein itsekin, ei mikään unelmaliitto mutta kaikki turvallista ja mukavaa. Ihan kamalaa ettei voi enää soitella kuulumisia toiselle. suru ja toivo vaihtelee. sinkkuilu ei todellakaan huvita. välillä tuntuu että nyt hankin jonkun oikeesti ihanan, välillä meen ihan pohjamudissa. kuten sinäkin, tein asunnosta kodin itselleni. jäin asumaan entiseen yhteiseen kotiin mutta muutin sen itseni näköiseksi.
Ihanaa että kirjoitat näin avoimesti, jään ehdottomasti seurailemaan sun blogia. Ite oon kirjoitellut asioita ylös ja meinannut aloittaa blogia, mutta en tiedä osaanko pukea asioita sanoiksi. Sinä teit sen nyt puolestani, aivan samanlaisia tunteita kun mulla. Itse tosin lopetin kerrasta miehelle soittamisen ja tekstaamisen, onneksi näköjään sinäkin pikkuhiljaa pääset tavasta irti! tsemppiä!
Heh, itselläni oli kans vähän muut suunnitelmat kuin ero. Tän kans on nyt elettävä haluis tai ei.
Mulla kävi tätä edeltävässä suhteessa niin et oisin tavallaan voinut jäädä tuttuun ja turvalliseen, mut ei se ois ollu mikään unelmaliitto...näen nyt ne asiat ja varmaan joku päivä tajuan et onneksi tämäkin suhde päättyi, koska se ei ois ollu unelmaliitto meille molemmille...
Mulla on vielä joitain yksittäisiä tavaroita X:n luonna joten ainakin vielä kerran pitää nähdä. Jos sen jälkeen sais sen narun päästettyä irti.
Hyvä jos olet saanut kirjoitettua edes itsellesi. Ainakin itselläni ajatukset selkiytyy ja konkretisoituu paremmin, kuin jos mää vaan omassa päässäni näitä pyörittelisin. Hyvä jos oon saanu puettua tunteet/ajatukset sanoiksi. Itsestä välillä tuntuu, et nää mun kirjoitukset on ihan mitä sattuu ja niissä ei oo päätä eikä häntää :D
2 kommenttia:
Moikka. Luin sun blogin just yhdeltä istumalta alusta loppuun. Mulla on aivan samanlainen tilanne. melkein 7 vuotta seurusteltiin (16v:stä alkaen) kunnes tuossa jokin aika sitten mies veti maton alta. Itse olin kyseisenä päivänä katsellut vihkisormuksia (vitsillä) kaupassa, eli ihan samat ajatukset ei ollut itsellä. Oli oikea päätös joo, ja olin samaa miettinyt usein itsekin, ei mikään unelmaliitto mutta kaikki turvallista ja mukavaa. Ihan kamalaa ettei voi enää soitella kuulumisia toiselle. suru ja toivo vaihtelee. sinkkuilu ei todellakaan huvita. välillä tuntuu että nyt hankin jonkun oikeesti ihanan, välillä meen ihan pohjamudissa. kuten sinäkin, tein asunnosta kodin itselleni. jäin asumaan entiseen yhteiseen kotiin mutta muutin sen itseni näköiseksi.
Ihanaa että kirjoitat näin avoimesti, jään ehdottomasti seurailemaan sun blogia. Ite oon kirjoitellut asioita ylös ja meinannut aloittaa blogia, mutta en tiedä osaanko pukea asioita sanoiksi. Sinä teit sen nyt puolestani, aivan samanlaisia tunteita kun mulla. Itse tosin lopetin kerrasta miehelle soittamisen ja tekstaamisen, onneksi näköjään sinäkin pikkuhiljaa pääset tavasta irti! tsemppiä!
-Henna
Hei Henna ja tervetuloa!
Heh, itselläni oli kans vähän muut suunnitelmat kuin ero. Tän kans on nyt elettävä haluis tai ei.
Mulla kävi tätä edeltävässä suhteessa niin et oisin tavallaan voinut jäädä tuttuun ja turvalliseen, mut ei se ois ollu mikään unelmaliitto...näen nyt ne asiat ja varmaan joku päivä tajuan et onneksi tämäkin suhde päättyi, koska se ei ois ollu unelmaliitto meille molemmille...
Mulla on vielä joitain yksittäisiä tavaroita X:n luonna joten ainakin vielä kerran pitää nähdä. Jos sen jälkeen sais sen narun päästettyä irti.
Hyvä jos olet saanut kirjoitettua edes itsellesi. Ainakin itselläni ajatukset selkiytyy ja konkretisoituu paremmin, kuin jos mää vaan omassa päässäni näitä pyörittelisin. Hyvä jos oon saanu puettua tunteet/ajatukset sanoiksi. Itsestä välillä tuntuu, et nää mun kirjoitukset on ihan mitä sattuu ja niissä ei oo päätä eikä häntää :D
Lähetä kommentti