Päivä on menny nopeasti. Kävin vanhalla työpaikalla, näin tuttuja ihmisiä - ihania ihmisiä. Ihmisiä, jotka ei tiedä mistään mitään. Ihmisiä, jotka tietää kaikesta kaiken (yhdelle olen koko sotkusta avautunut, erosta sekä että tässä on nyt muutakin). Ihan kiva, ei tarvi puhua näistä asioista kokoaikaa. Saa olla "ihan erimaailmassa", vaikka mulla on vaikeaa, en halua vatvoa tätä kokoaikaa. Haluan puhua muustakin, sekä se ettei mua ihmiset "sääli" tän tilanteen takia. Kaikille tulee eroja, sitähän se elämä on. En tiedä tajusitteko tota mun pointtia...
Voin sanoa, että vaikeaa on. Mietin asioita, kelaan asioita uudestaan ja uudestaan vaikken haluaisi. Haluaisin vaan soittaa toiselle ja kuulla sen äänen. Mut en voi, en saa. Miksi tää on näin vaikeaa?
Mua ärsyttää. Mua stressaa. se himskatin kouluprojekti/tutkielma, aihe ei oo mikään kevein...
Kävin kaupungilla syömässä ja shoppailemassa äitini kanssa. Nyt harkitsen vaahtokylpyyn menemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti