Kävin lähikaupassa (niitä on 3 alle kilometrin säteellä) tarkoitus oli ostaa mun lemppari keksejä ja lonkero*. Kaupassa päätin, et yritän sunnuntaina tsempata itseäni ja tehdä pannaria...ostin maidon ja kerman sitä varten, mutta unohdin hillon...
Puin lenkkivaatteet päälle, vaikka kauppa sijaitsee lähellä. Lähdin juoksemaan, tuli vaan sellainen olo et kokeillaan. vapauttavaa. ihanaa. Musiikki korvissa antoi tahtia, askel kevyt. Päätin kiertää vähän kauempaa, et matka ei lopu heti.
Juoksin kymmenen minuuttia! Oikeesti vaan surkeat 10 minuuttia. Yhtäkkiä tajusin, et en voi noin vain lähtä tekemään pidempää lenkkiä, koska oon ollu muutaman viikon niin huonolla ravinnolla ja mun kroppa ei kestä pitkää juoksulenkkiä. Ja mulla on huomenna työpäivä, et pitäis pystyä liikkumaan.
Mut hei 10 minuuttia, johan sekin on jo jotain :D Siitä on hyvä jatkaa. Hiljalleen lisään aikaa.
*lonkero, huom! vain yksi lonkero. huomenna työpäivä. katsotaan jääkö juomatta. hyvin mahdollista, että tee houkuttelee enemmän. (oon ihan varma et M hymyilee siellä jossain mun yhdelle lonkerolle, tiedän oon niin säälittävä...)
4 kommenttia:
Hih, niin hymyilinkin! Mut en suinkaan siks, että olisit säälittävä, vaan siks, että musta on ihanaa, että päätit hemmotella itseäs kekseillä ja lonkerolla. Ja johan me pari päivää sittekin otettiin yhet ;)
Ps. Mä en oo ottanut sitä yhtäkään kun oon täällä "appivanhemmilla", ihan kivaa kyllä ja rentouttavaa ollut. Ja ehkä huomenna sit lonkero ;)
-M
Arvaa onko se lonkero edelleen jääkaapissa :D
Okei no nyt kyllä vähän naurattaa :DD Mut onneks niissä kestää tosi kauan, ennen kuin menevät huonoksi, että kyllä sä sen ehit vielä juomaan ;D
-M
Kaapissa on edelleen ja pysyy....ehkä mää juon sen sitte ku on sellainen fiilis, et elämä voittaa ja mennyt on taakse jäänyttä :)
Lähetä kommentti