Hengähtää

Aamulla mulla hajos saappaasta vetoketju, tai siis se osa millä vedetään vetoketju kiinni. Se jäi kirjaimellisesti mun käteen. Hitto. Meinas tulla kiire ku piti alkaa vaatteet vaihtamaan (oli alkuun mekko päällä). Seuraavaksi mietin, et mitä teen saappaan kanssa. Vienkö sinne suutarille missä vaihdatin n. 2kk sitten sen vetoketjun, koska oon käyttäny niitä saappaita ehkä viis kertaa sen jälkeen ku siihen vaihdettiin uus ketju...koska kyllähän ne sen ilmaiseksi korjaa. Vai vienkö jonnekki muualle ja maksan taas sen vetoketjun vaihdon.

No otin sen kengän mukaan aamulla ja päätin olla niin rohkea et vien sen sinne samalle suutarille. Pitkin päivää ajatus sinne "vanhoille kotikulmille" menemisestä jyskytti päässä. Mua pelotti, ja olin jo valmis jänistämään. Onneksi yksi opiskelukaveri lähti sinne suunalle ja mun ei tarvinnu mennä koko matkaa yksin. Onneksi. Niillä vanhoilla "huudeilla" katsoin vain maahan. Suuntasin kiireesti suutarille, jätin nopeasti kengän ja sit vaan äkkiä pois. Soitto ystävälle ja hänelle sopi lyhyellä varoitusajalla nähdä.

Päätin vielä ennen kotiin lähtöä ottaa mukaan take away -ruokaa. Huomasin, et mun bussi oli juuri lähdössä ja yritin juosta siihen. En ehtiny. Katsahdin sitä mun take away ruokaa ja osa kastikkeesta lillui muovipussin pohjalla. Great. Mut se mitä oli jäljellä oli hyvää.

Äsken kävi sellainen vielä mielessä, et haluisin soittaa X:lle ja sanoa suoraan, et mikä tunteeton pa**iainen se on. Et mitä mää siinä oon muka nähny? No kai jotain hyvää. Ei mulla muuten ois tällaisia tunteita sitä kohtaan...mut jätän soittamatta. Otan sen suklaan laukusta ja syön sitä. Paljon parempi vaihtoehto.

Tänään sain yhden ison opiskelujutun pois alta. Onneksi. En ois jaksanu kyseistä asiaa enää enempää viilata. Jos ei kelpaa, niin ei voi mitään. Jospa se menis etes läpi. Arvosanasta viis :)