...on tänään menty. Kasilta olin jo ensimmäisellä luennolla ja viimeinen luento loppui puoli seitsemän aikoihin. Ei mitään uutta tai mullistavaa oo tapahtunu.
Mielestäni on kiva, kun ei tarvi koko aikaa miettiä ja murehtia, vaan voi ajatella vähän muutakin. Koko ajan taustalla on kuitenki se paha olo, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Aika, se auttaa. Oon sen tienny alusta alkaen, mut jokainen tietää sen ettei se sillä pahimmalla hetkellä tunnu siltä.
Eilen nukkumaan mennessä tirautin pari kyyneltä, mutta en sen enempää. Pieniä askelia, mutta silti niillä on iso merkitys mulle.
En nyt jaksa enempää kirjoittaa, mun aivotoiminta ei vaan kykene. Pitkä päivä. Huomenna vielä kahdeksan tunnin rutistus. Sitten vähän helpottaa ja tulee viikonloppu. Lauantaina menen Tallinnaan äitini kanssa. Kauneushoitoihin, ei varmaan tarvi enempää kertoo ;)
p.s. vastaan kommentteihin heti ku on enemmän aikaa. mitä teille muille kuuluu?
4 kommenttia:
Täällä alkaa on/off suhde eksän kanssa kääntyä pelottavasti on -puolelle. Pakko kyllä eka selvittää muistaako se miksi erottiin. Itsehän jätin mutta täällä sitä häntä heiluen otetaan vastaan jos vaan takasi tulee. Säälittävää.
-Sadie
En mää tiiä onko se säälittävää. Oon aina sanonu kaikille ja yrittäny itselleni sanoa myös (ei oo helppoo!), et jos se tyyppi on oikea, niin kyllä se yhteenpaluu vielä onnistuu. Se vaan vaatii molemmilta paljon, se kasvattaa ja onpahan sitä suhde ihan erilainen ku jotain vaikeaa on kohdattu. Kaikki on mahdollista :)
Niin, totta tuokin. Ja ainakin yks asia on varma. Erot kasvattaa ja opettaa. En missään nimessä halua että ystäväni eroavat poikaystävistään, mutta paljosta he jäävät paitsi kun eivät koe eroa. Siitä kun selviytyy nii on aika voittaja fiilis!
Niinhän nää erot kasvattaa, mutta eikö joskus vois oppia näitä asioita edes hieman helpommalla tavalla. Mut se mikä ei tapa, niin vahvistaa!
Lähetä kommentti