Mulla oli silloin ku X ilmoitti erosta "teoria lelu" mielessä. (en tiiä oonko kirjoittanu tästä jo aiemmin?)
Et olin sille lelu vaan. Lelu, jolla leikitään niin kauan kuin on hauskaa, mutta nakataan menemään ku siihen kyllästytään tai löydetään jotain mielenkiintoisempaa. Mulla tulee edelleenki välillä mieleen et olin se lelu. Se ei jotenki vaan ymmärtänyt että suhteissa tulee niitä hiljaisempia hetkiä tiettyjen asioiden suhteen, välillä on taas meno "hurjempaa".
Ja tunteet ei oo kokoaikaa samalaisia, mun mielestä suhteissa tunteiden kuuluu muuttua ja jos ajatellaan pitkiä suhteita niin eikö siitä kumppanista tule myös jollain tapaa paras ystävä. Tietenkään se rakkaus ei sieltä häviä, mut tunteisiin tulee ystävyyttä. En tiiä oonko yksin mun ajatusten kanssa. Mitä te siellä ajattelette parisuhteista ja tunteista? Kuuluuko siihen kumppanuuteen myös ystävyys? Voiko se rakkaus roihuta läpi elämän yhtä kovaa, vai onko siinä erilaisia vaiheita?
Mm.tällaisia asioita olen miettiny ja mietin varmaan vielä pitkään...
3 kommenttia:
Olen lukenut sun blogia ja olet mielestäni tosi rohkea, kun pystyt käsittelemään tällaisia asioita näinkin avoimesti.
Olen sun kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa. Olen ollut n. kolme vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa, missä sä olet nyt. Takana yli viiden vuoden parisuhde ja se päättyi. Ainut ero on, että päätös erosta oli ehkä enemmän meidän yhteinen. Pahaltahan se tuntuu kuitenki.
Tiedän tunteen, kun päivät ovat alkuun yksinäisiä. Se helpottaa, usko pois. Joka päivä on vähän helpompaa. Tiedän, ettei se nyt tunnu siltä, ei se mustakaan silloin tuntenut. Mutta humaat sen jälkikäteen.
Täytä päivät jollain kovalla tekemisellä. Älä anna itsellesi aikaa liikaa murehtia parisuhdetta, ainakaan vielä. Surutyön tekeminen on helpompaa jälkeenpäin, ainakin mun mielestä oli. Vielä ei ole hyvä käsitellä vaikeita asioita, kun haavat on niin tuoreet.
Yritä miettiä entisestäsi ikäviä asioita. Nyt saat tehdä mitä haluat, milloin haluat. Saat elää itseäsi varten, ei tarvitse ottaa muita huomioon. Vähän ajan päästä tajuat, että se on aivan mahtavaa! Mä aloin eron jälkeen urheilla todella paljon, niin en yksinkertaisesti jaksanut vatvoa ikäviä asioita.
Suosittelen lämpimästi lopettamaan entiselleen viestittelyn/soittelun. Vaatii mielenlujutta, mutta vkon päästä ei edes tee mieli soittaa. Pitää osata päästää vanhasta irti, että pääsee kohti uutta.
Alkuun ajattelet entistäsi jatkuvasti. Jonkun ajan kuluttua et ajattele kuin kerra tunnissa, sitten pari kertaa pvässä ja lopulta iha satunnaisesti vain. Se on parantumista.
Itse aloin ajan myötä nauttimaan yksinolosta todella paljon, viihdyin yksinäni useampia vuosia. Ja olin todella onnellinen. Vajaa vuosi sitten löysin itselleni uuden mahtavan poikaystävän, joka tekee minut paljon onnellisemmaksi, kuin edeltävä parisuhteeni.
Voimia sinulle, olet vahvempi mitä tiedätkään! Viikon pääsä on jo olo huomattavasti helpompaa!=)
-a
Mä oon ainakin sitä mieltä, että tottakai parisuhteessa on erilaisia vaiheita tunteidenkin osalta. Ei kokoajan voi olla niin roihuavia tunteita, kuin heti alussa. Yleensä suhde alkaa sillä alkuhuumalla jolloin ei haluaisi olla hetkeäkään erossa ja kaikki on niin intohimoista.
Jossain vaiheessa mukaan tulee kuitenkin myös arki joka sisältää myös riidat. Riitely on normaali osa parisuhdetta, kunhan se ei muutu liian vakavaksi ja jatkuvaksi. Ja tässäkin on eroja.. Meillä oli poikkeuksellisen huono vaihe suhteessamme erinäisistä syistä johtuen ja se kesti puoli vuotta, mutta päästiin siitä yli. Ja sen jälkeen oon ajatellu, että tuli eteen mitä vaan niin siitä selvitään.
Se arki on parhaimmillaan mun mielestä ihan yhtä ihanaa kuin alkuhuumakin. Enkä mä ainakaan enää säiky tai huolestu pienistä kinasteluistakaan, joskus se on jopa vapuattavaa kun voi purkaa pahaa oloaan ja pystytään selvittämään asiat. Kumppanista todellakin tulee mun mielestä ystävä. Oon samoilla linjoilla sun kanssa.. Kumppanin pitäis olla ihminen, jolle voit puhua ihan mistä vaan, ihan kuin hyvälle ystävälle.
Oon aikasemminkin sanonut, että musta tuntuu, että sun tapauksessa X säikähti sitä, kun arki astui kuvaan.. En tiedä onko näin, mutta vähän siltä on tuntunut.
Ei koko suhde voi olla huumaa ja roihuvuutta, on tärkeää, että sitäkin löytyy, mutta kyllä mun mielestä tärkeempää on kuitenkin arki ja yhdessä selviäminen erilaisista tilanteista ystävyyden ja rakkauden avulla.
-M
-a: Kiitos! En tiiä oonko kauhean rohkea, mutta tiedän sen et jos en purkais näitä asioita johonki niin oisin paljon huonomassa jamassa. Täähän ei oo mun eka eikä pisin suhde. Tää on vaan rankin.
Tuo yhteydenpidon lopettaminen on hankalaa/vaikeaa. Mulla jäi joitain tavaroita sinne, joten tiedän et vielä pitää nähdä kasvotusten. Tarvin vaan hirmuisesti rohkeutta päästää siitä irti.
Pitää antaa vaan aikaa itselleen, tiedän sen. Pikku hiljaa helpottaa ja huomaamatta ajatukset asiasta vähenee.
-M: Ollaan niin samaa mieltä asioista:) Sitähän me ei varmaan saada koskaan tietää, et mikä se X:n lopullinen lähdön syy oli.
Lähetä kommentti