5. päivä

Aamu oli hankala.

Sain kyydin "uuteen kotiini". Otin vaan muistiinpanovälineet ja lähdin luennolle. Luennon jälkeen jäimme suunnittelemaan ryhmätyötä ja sen jälkeen puhuin vielä opiskelukaverini* kanssa tilanteestani. Mainitsin hänelle mahdollisesta erosta ennen väliviikkoa, joten hänellä oli jotain hajua mitä on tapahtunu. Puhuttiin asiasta, tai minä puhuin. Se, että saa puhua tätä asiaa ääneen helpottaa. Oikeesti.

Sen jälkeen suuntasin tarjoustaloon (joskus sitä halpaa pitää opiskelijan ostaa:)). Ostin hiustenkuivaajan (vanha rikki, joten päätin hemmotella itseäni!), pesuaineita, hammastahnan (mulla on ollu täällä matkapakkaus ja se alkaa olla aika finito), tv:n antennijohdon yms.

Ei auta kuin pikku hiljaa yrittää tehdä tästä kotia, tai edes elää mahdollisimman normaalia elämää mitä näillä voimilla pystyn. Harkitsen muuttoa, olen laittanut jo papereita menemään. Eli toiveissa olisi uusi asuinalue ja kiva pikkukoti. Täällä mulla on liian vähän tilaa (alle 20 neliötä), joten 10 neliötäkin lisää ois luksusta! Jos mulla ois kamera ottaisin kuvan tästä paikasta, mut ei oo enää... Voin kertoa, että lattian pinta-alasta enemmän on piilossa kuin esillä. Mulla on sellaisia "pikkupolkuja" joita pitkin mahdun liikkumaan. Ikea-kasseja, pahvilaatikoita ja pikkupussukoita on joka paikassa, en edes tiedä missä on mitäkin. Ei ole vielä sen aika ja katotaan miten tää asuntojuttu nyt menee, et kannattaako edes kauheesti purkaa tavaroita.

Nyt on ihan ok olo. Tajusin, et tv:n kaukosäädin jäi X:lle + pari muuta juttua. Toivon, että hän tois ne tänään ku on muutenki liikenteessä. Ja minä en tv:tä pakannu, eli ei oo mun syy että se säädin unohtui.

En osaa selittää miltä musta tuntuu, kuin hartioilta ois jotain tippunu. Ehkä se eilinen kaaos mun sisällä jotenki purkaantu ja helpotti oloa. Tiedän, et niitä vaikeita hetkiä tulee vielä ja paljon, mutta uskon et kyllä tää tästä (oon aivan varma et huomenna oon ihan erimieltä). En usko, että se eilinen oli helppo X:llekään, se toimi siinä tilanteessa niinkuin parhaiten pystyi, musta ku ei ollu paljoa apua pakkaamisessa tai ylipäätään missään. Olen myös kiitollinen, että menin muualle yöksi. En tiiä millainen yö ois tullu, jos oisin jäänyt yksin. Uskon, että paljon vaikeampi.

Niin ja tiedättekö mitä???
Tajusin tänään myös, et eron jälkeen pitää uusi identiteetti rakentaa itselleen. Siis mää oon nyt sinkku! sinkku. Tästä tulee haastavaa. Ja ne treffit, mistä yksi mulle mainitsi... en oo käyny treffeillä aikuisiällä. Huh, onneksi vielä ei kuitenkaan oo sen aika (en halua mitään laastareita, koska se vaan pahentaa toipumista).



Mulla on se kaulakorun osa ollu taskussa kokopäivän. Oon tarkistanu pari kertaa ettei se ole mihinkään hävinny.


*me ku tavattiin ensimmäisen kerran, niin olimme silloin molemmat ajatelleet, et toi on se huipputyyppi johon kannattaa tutustua :)



p.s. kannattaa muistaa, että nää asiat mun ajatuksista kirjoitettu, miten minä koen asiat. toinen saattaa kokea ja nähdä nämä asiat aivan toisin. en halua (tällä hetkellä) syyllistää kumpaakaan. ero oli X päätös, mutta siinä suhteessa meitä oli kaksi. molemmissa on ne hyvät ja huonopuolet.