torstai 3. marraskuuta 2011

3.viikkoa

3.viikkoa sitten X lähti pelireissulle. Vein hänet sinne, kaikki oli hyvin. 3.viikkoa sitten en olisi uskonut että näin tulee käymään, täysin yllätäen täysin puskista.

2.viikkoa on kulunut siitä kun kaikki tää alkoi, ku X pyysi aikaa ja et lähdin mun asuntooni, että hän saa aikaa miettiä ja omaa tilaa.

Kahdessa viikossa mun elämä on muuttunut täysin. Meni parisuhde,koti, elämä jne. Tuntuu kuin tää kaikki olis tapahtunut eilen, välillä tuntuu että siitä ois aikaa jo paljon enemmän. Tää kaksi viikkoa on menny täysin sumussa. Toivottavasti tää sumu hälvenis edes vähän.

Viikko sitten tuli X:n lopullinen päätös. Hän ei halua jatkaa, hän ei halua antaa edes sitä mahdollisuutta minulle.

Mietin tänään, et miten voi yhtäkkiä muuttua tunteet, miten voi yhtäkkiä olla ilmaa toiselle. En tiedä olenko ilmaa, tuntuu siltä...



p.s.olen menossa vanhempieni luokse. maisemanvaihdos, jospa siitä olis apua.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon voimia sinulle! Olen lukenut blogiasi alusta asti. Tuntuu pahalta puolestasi, että noin vaan yhtäkkiä vedetään matto alta. Ilman varoituksia. Oletko varma, ettei hänella ole joku toinen?

Mary kirjoitti...

Kiitos, voimia tarvitaan.

Olen kysynyt onko hän ihastunut johonki toiseen? Onko hänellä joku toinen? Molemmat hän on kieltänyt, uskon häntä. Pyysin häntä sanomaan mulle rehellisesti jos joku kolmas ois tässä ollu...

Anonyymi kirjoitti...

Joskus tuntuu, että miehille tulee pahempia kriisejä kuin naisille. Ne eivät vain näy ulospäin. Ehkä hän pelästyi sitä, että tässäkö se loppuelämä on, tämän ihmisen kanssa. Ulkopuolisena ensimmäisenä tuli mieleen, että joku olisi tullut väliinne, mutta voi olla, että hän vaan yksinkertaisesti halusi elämältään tässä kohtaa sitten yksinoloa.

Voimia vielä! Selviät kyllä! Minäkin selvisin, kun matto vedettiin alta, juuri omakotitalohankinnan jälkeen. Mies otti 10v nuoremman ja törmäsin heihin kaupassa. Jälkeenpäin olen ajatellut, että emme koskaan kohdanneet älyllisesti mieheni kanssa.

Jiienna kirjoitti...

Kannattaa nyt antaa hänelle aikaa ja keskittyä sun omaan hyvinvointiis. Varmasti kuulostaa vaikealta, mutta niin se vain täytyy tehdä.

Mä itse selvisin edellisestä erosta sillä, että vietin ensin paljon aikaa läheisten seurassa. En tahtonut olla yksin, sillä silloin kaikki ajatukset valtasi pään. Pikku hiljaa, kun vain kykenin, opettelin olemaan yksin ja keskittyä niihin asioihin, joista nautin. Vaikka kauan siinä menikin..

Todella ikävällä tavalla teille tuli ero, ei voi kyllä käsittää.

Mary kirjoitti...

Anonyymi: Ei varmasti ollut helppoa nähdä entinen uuden kanssa. Olen ajatellut omaa reaktiotani, jos hänellä olisi uusi piankin eromme jälkeen... Jälkeenpäin asioita pystyy katselemaan kriittisemmin ja huomaa ettei se ollutkaan se "ihannekumppani".

J: oma hyvinvointi on tärkeintä minulle! Ne läheiset on tärkeitä ja tällaisissa tilanteissa yleensä näkee ketkä on oikeasti niitä läheisiä ihmisiä. Erot yleensä on ikäviä ja harvoin niistä selvitään ilman dramatiikkaa.