tiistai 28. helmikuuta 2012

Kuume

Mulle nousi lämpö sunnuntai-iltana ja eilen olikin 39,7'C astetta kuumetta illalla. Tänä aamuna mittari näytti 38,5'C (aika kova "aamulämmöksi"). Olo ei ole mikään paras. Kirosin jo eilen YTHS:n terveydenhoitajat, lepää vaan ei toi vaikuta pahalta! Aikuisella melkein 40'C astetta kuumetta eikä vaikuta pahalta?! Ei pysty liikkmaan saatika syömään, jotain nestemäistä pillin avulla oon saanu tankattua...ei oo eka kerta ku YTHS:n terkkarit toteaa - koita pärjätä. Tästä ku saan itseni kuosiin, niin aion laittaa palautetta kyseiseen lafkaan. Yhden tyhmän terkkarin ymmärrän, mut et talo on täynnä niitä. Varmaan siellä on se joku mukava, johon en ole vielä törmänny - valitettavasti.

Noh, onneksi mulla on maailman paras hoitaja, joka huolehtii myös muutosta eikä anna mun evääkää liikauttaa.

ja nyt oon lääkkeiden vaikutuksen alaisena ja mittari näytti hetki sitten 37...ei vaan kauaa kestä tää olo.

perjantai 24. helmikuuta 2012

On viikonloppu eessä taas




Mulla on viikonloppuna edessä kaikkea kivaa, katsotaan miten turnauskestävyys riittää :D Kavereiden kans on tarkoitus viettää hauskaa, ilman parempia puoliskoja...kauhulla odotan jo maanantaita - toivottavasti ei oo kauhean huonohappi ;) Mulla ku ei oo mikään paras vii**pää. Ja normaalisti mää oon todella rauhallisesti/sivistyneesti liikenteessä, mut nyt voi minttukaakaota kulua muki jos toinen. Ainiin ja kyseessä on kaksi päivää, milloinhan viimeksi olen ollut kaksi päivää putkeen??! En edes halua laskea vuosia :D

Muru kauhulla jo mietti et miten mää selviän. Onneksi on ne kaverit mukana joista voi ottaa tukea (tai niitä voi tukea) jos tarve on...

Mukavaa viikonloppua teille muillekin!

torstai 23. helmikuuta 2012

Raha

Mut on opetettu lapsesta asti ettei rahasta puhuta. Se vaan ei kuulu tuntemattomille eikä tutuillekaan. Lapsesta asti olen säästänyt ja onnellisesti katsonut kun tilillä rahasumma kasvaa...taisin aikanaan voittaa arvasta 2000 markkaa ja kaikki laitettiin tietenki säästöön. Kerättiin sellaisia tarroja ja sit niitä vastaan sai julisteita (mun ehdoton suosikkijuliste oli silloin Toni Nieminen :D).

Mut koska tää asia on viime päivät pyöriny enemmän ja vähemmän mielessä on pakko siitä hieman avautua. Ja kaiken lisäksi tää ei ainoastaan ärsytä mua, vaan parisuhdekin on hieman saanu kolhuja asian takia.

Mut* palataan muhun ja tohon rahaan. Meidän suhde on aika hmmm...aaltoileva. Jos haluan jotain, niin aina jollain tapaa sen hankin (ja mun maku ei oo aina se kaikista halvin!). Menen sit viikon kevyemmällä ruoalla jne. Toisaalta olen aina laittanut ja edelleen laitan pienen summan säästöön joka kuukausi. Nyt kuitenki olen joutunut koskemaan säästöihini ja voin sanoa, että se kirpaisi. Olen tähän asti vannonu kautta kiven ja kannon etten niihin koske, koska niille on aina ollu selvä säästökohde. Nyt kuitenki jouduin tekemään poikkeuksen. Asia harmittaa ihan vietävästi, mutta muuta vaihtoehtoa mulla ei ollu.

Tää muutto imee oikeasti rahaa paljon enemmän mitä olin ajatellu. En tajunnu sitä silloin, mut turha sitä toisaalta on enää itkee. Kevät mennään vyötä kiristellen ja kesällä ollaan tyytyväisiä et ollaan rantakunnossa ;) Ainahan sitä saa toivoa!

Ja jottei päästäis kiljaisemaan ilosta, niin voin kertoa et unohdin palauttaa yhden liiteen Kelalle tänään...voi olla et enskuussa jää pari sataa tulematta tukia. Toivottavasti siellä on huomenna joku kiva täti, joka joustaa tän lahopään kanssa. Muuten tulee itku.

Mut joka tapauksessa vaikka tuo raha on nyt se mikä päässä pyörii, koitan välillä miettiä jotain kivaa...johon ei liity raha, koska rahan ajatteleminen saa pienen vi**tuskäyrän kasvamaan tuohon otsaan. Ja se jos mikä ei oo kivaa/kaunista...

Mun budjettiviikko kaatui silloin heti alkumetreillä, mut nyt näyttää jatkuvan (toivottavasti ei yhtä kireänä kuitenkaan) koko kevään.



*montako mut sanaa löysit tekstistä? :D

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Robin - Frontside Ollie



Tää biisi on soinu pari päivää mun päässä :D
Taidan olla sen verran vanha (nuori oikeasti!) ,
et musta tää on jopa ihan hyvä kappale
tuon ikäisille ja miksei vähän vanhemmilleki...

Blah osa 2

Tänään on siis jatkunut vuoristorata...kiitos, mutta ei kiitos. En jaksa tällaista, haluan vanhan tylsän elämäni takaisin. Sen lisäksi et tunteet on menneet vuoristorataa itselläni, on toinen osapuoli kans pistänyt kampoihin ja pientä fightia saatu aikaiseksi. Juu onhan kinaaminen "hauskaa", mut ei viestein. Silloin voi tulla väärinkäsityksia ja niitäki sit selvitetään. No saa nähdä miten ilta päättyy. Toivottavasti ei toinen nuku sohvalla :D

Tuntuu todella tyhmältä riidellä, mut joskus seki on tehtävä. Puhdistettava ilmaa. Tuntuu muutenki pitkästä aikaa todella kivalta, mutta todella oudolta ku riitelee/kinaa parisuhteessa. Edellisessä suhteessa kun toinen osapuoli ei koskaan lähtenyt mukaan ja ne loppu aina ens alkuun. Tässä suhteessa on vielä opettelemista sen saralla, että tietää miten toinen reagoi ja milloin se omatila on toiselle annettava. Mut hyvää on se, että tietää sen, et vaikka riidellään niin se toinen ei lähde siitä mihinkään.

Ymmärrätte varmasti, et tunnelmaan on vaikuttanut pojan poismeno...todella outoa on vaan olla kahdestaan. Siihenki onneksi (valitettavasti) tottuu ajan kanssa. Lisäksi väsymys alkaa painaa molempia, kunnon yöunet <3

Mut jos jotain hyvää näen tässä asiassa ja päivässä, niin ainakin me osataan kinastella/riidellä. Toivon vaan ettei toinen ihan kuoreen menisi, vaan antaisi mun olla jossain siinä lähellä - sopivan matkan päässä.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Blah

Tää päivä on menny jokseenki vuoristorataa, aamulla lähdin kuin mikäki myrskyn merkki...toinen jäi ovelle katsomaan et mitä ihmettä nyt tapahtu...syytä en kerro :D nolotti heti ku sata metriä olin kävelly...onneksi nopeasti lepyin ja sit alkoi lepyttely mun puolelta. Sitä kestikin sit tovi, onneksi muru tietää mitä on valinnu...tästä ku ei olla mihinkään lähdössä.

Päätin tänään lähteä kaikesta huolimatta myös Ullikselle laskeen mäkeä ja nauttimaan kaakaosta (minttukaakaosta) ja opiskelukavereiden seurasta. Siinä tovin oltuani otin suunnaksi oman asuntoni ja pakkausprojektin. Hermot vaan meni ja päätin lähteä kauppaan....ostamaan tavaroita joita tarvin. No, sitä mitä oisin tarvinnu ei löytyny. Eli melkein turha reissu tuli, vaikka jotain todella "oleellisia" tavaroita tarttuikin mukaan. Rehellisesti voin myöntää, et tällä hetkellä mulla ei oo varaa mihinkään ylimääräiseen! Taloudellisesti on todella tiukkaa tää kevät. Muutto vaan vie rahaa, oli niitä kuluja sit jakamassa yksi tai kaksi ihmistä.*

Nyt uusi yritys pakkaamisen kanssa...muru tulee hakeen mut ku pääsee töistä ja puhe oli, et oisin nyt ekstrareipas. Katsotaan mihin musta on :D ei auta ku kääriä hihat.

Ja toivoa et tää ilta jatkuis hyvänä.




*oon miettiny tota rahan menoa nyt ihan hulluna ja se on välillä vieny mun yöunet. tiedän et turha sitä on stressata, mut silti se vaan pyörii mielessä....sen takia joudutaan siirtämään varmaan yhtä tärkeää asiaa (M tiedät mistä puhun?!). ei auta itku markkinoilla.

Poika pieni

Kiitos kun sain tutustua sinuun pikku poika.

Vaikka olit vain hetken elämässäni, veit sydämmeni ja teit sinne lähtemättömän jäljen.
Suloiset nappisilmät ja ilmeet joilla katsoit minua...en unohda niitä.
Nyt on outo olo, ei iloista vastaanottoa kun tulee kotiin, keittiöapulaista jonka katse seuraa jokaista liikettä ja toivoo että edes murunen tippuisi lattialle eikä lenkkiseuraa lumisateessa tarpomaan. Ei toista, joka lohduttaa jos on paha mieli tai tule viereen nukkumaan kun muru on yövuorossa (tai muuten vaan änkeä sänkyyn nukkumaan).

Ikävä on, mut nyt sinun on hyvä olla jossain siellä. Juosta ja touhuta.

Ikävä.

maanantai 20. helmikuuta 2012

All You Need Is Love

Telkkarista tulee yksi lempileffoistani...siitä otsikko :D

Mitä sitä elämältä tarvitsee?
Rakkautta, läheisyyttä ja ystäviä.

- - - - - - -

Tuntuuko teistä, että silloin ku asiat menee hyvin omassa elämässä, niin jostain kulman takaa tulee jotain yllättävää ja ikävää? Juuri kun omassa elämässä on asiat hyvin, niin tulee jotain ikävää. Mut niinhän se menee, ylämäen jälkeen tulee alamäki jota toivottavasti seuraa taas ylämäki.

Kirjoitin aikaisemmin kasvaimesta joka löytyi läheiseltäni. Asia on todella paljon pyörinyt mielessäni, vaikka ennustus on hyvä, niin silti pistää se miettimään asioita. Ja mielestäni sen kuuluukin pistää miettimään. Näkee asiat taas hieman eri valossa - on vähän viisaampi kuin hetki sitten. Joutuu miettimään omia arvoja.

Koen olevani aika jalat maassa -tyyppi, vaikka välillä pilvilinnoissa leijun ja suunnitelmat saattavat olla suuret. Kuitenki aina ne elämän realiteetit tulee jostain esille ja osaa suhteuttaa asiat todelliseen elämään. Haaveita ja suunnitelmia pitää olla, sellaisia joita oikeasti pystyy toteuttamaan ja sellaisia joita lottovoitolla pystyy toteuttamaan :D ...sitä lottovoittoa odotellessa.

Mut palataan ystäviin....näin tänään muutamaa vanhaa opiskelukaveria (ed. koulustani) ja heitä oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Toisaalta tunnelma oli outo, koska yhdestä heistä on tullut tärkeä ihminen elämässäni ja muut ovat jääneet hieman vähemmälle yhteydenpidolle. Siinä sit mietin, et mitä kerron nykyisestä elämästäni ja huomasin ystäväni (sen tärkeän) välillä hymyilevän itsekseen ku tiesi asioita paaaaaaljon enemmän mitä siinä hetkessä kerroin muille. En vaan kokenut, et haluan jakaa kaikkea heille, koska kyseiset ihmiset esim. eron aikaan jäivät todella etäisiksi (vaikka yhden heistä suhdekiemuroita aikanaan kuuntelin tunti tolkulla) .Oli hieman huvittavaa, mut niin se menee et joistain vain tulee niitä läheisempiä kuin toisista. Mut se ei kuitenkaan tarkoita, et en välittäisi heistä tai etten haluaisi heitä elämääni...tiedän vaan mikä heidän paikka elämässäni on.

Tulipas taas sekalainen kirjoitus :D



All You Need Is Love.

Vai mitä ;)

lauantai 18. helmikuuta 2012

Ystävä x 2

Näin torstaina M:n ja perjantaina lapsuudenystävän....oli todella mukavaa ja kiva nähdä tärkeitä ihmisiä. Mulla on kauhea kiire ja ystävillä kans, joten tapaamisten järjestäminen ei ole aina niin helppoa. Molemmat ystävistäni olivat saaneet lähiaikoina kivoja uutisia ja olen todella onnellinen heidän puolesta.

Itselläni asiat on kans hyvin (ellei ed. postauksen sairautta lasketa), oli mukavaa kun ystäväni kertoivat tämän myös minulle. Lapsuudenystäväni totesi, että olen vuosien jälkeen (edelliset suhteet vissiin ovat tehneet musta "kireen") taas se oma itseni...se johon hän on aikanaan tutustunut. Kummasti sitä itsekin vaan on tajunnut asioita ja näkee asioita paremmin.

Mut nyt jatkan tavaroiden pakkaamista.
Mukavaa viikonloppua!

Kasvain

Kun kaikki menee hyvin, tulee jostain aina jotain ikäviä uutisia. Sain tänään kuulla et lähisukulaiselta on löydetty kasvain. Pieni, pahanlaatuinen...mut ei ole levinnyt muualle. Se on ainakin hyvä asia. Toivotaan, et hoidot auttaa...toiveikkaita ollaan.

Veti todella hiljaiseksi, pisti miettimään elämää.
Aina se ei oo niin yksinkertaista.

Mitähän sitä seuraavaksi tulee?