Vaikka olit vain hetken elämässäni, veit sydämmeni ja teit sinne lähtemättömän jäljen.
Suloiset nappisilmät ja ilmeet joilla katsoit minua...en unohda niitä.
Nyt on outo olo, ei iloista vastaanottoa kun tulee kotiin, keittiöapulaista jonka katse seuraa jokaista liikettä ja toivoo että edes murunen tippuisi lattialle eikä lenkkiseuraa lumisateessa tarpomaan. Ei toista, joka lohduttaa jos on paha mieli tai tule viereen nukkumaan kun muru on yövuorossa (tai muuten vaan änkeä sänkyyn nukkumaan).
Ikävä on, mut nyt sinun on hyvä olla jossain siellä. Juosta ja touhuta.
Ikävä.
