Ollutta ja mennyttä

Pari viikkoa sitten mietin vuoden takaisia asioita, kirjoitinkin siitä jotain. En kaivannut mennyttä, kävin vaan läpi niitä kipeitä tunnetiloja joita itse koin silloin. Asian pyörittelyyn meni muutama päivä ja sitten se unohtui. Hassua. Niin kipeitä asioita ne minulle oli silloin, mutta en lopulta jaksat niitä märehtiä enää sen kauampaa. Ehkä se kertoo asioiden mittakaavasta, tärkeydestä jne.

Kun on saanut tarpeeksi etäisyyttä on tajunnut niin monta asiaa ja voi vaan todeta, että hitto mää oon niin paljon vahvempi nyt. Ja siitä olen kiitollinen.

Jokaisella suhteella on merkityksensä ja jokainen suhde muokkaa ihmistä jollain tapaa. Niin hyvässä kuin pahassa, mutta jokaisesta suhteesta voi oppia jotain. ja parasta on jos itsestään oppii jotain. Pystyy myöntämään et vikaa oli myös minussa. Jonku kans ne palaset loksahtaa kohdilleen niin ne hyvät kuin huonotkin.

Kyyneleet

Luin sit vanhoja tekstejäni ensimmäistä kertaa. Luin lokakuun läpi. Enempää en tällä kertaa lue. Ei vaan pysty, liian raskasta. Pää ei enempää jaksa sisäistää. Mun elämäähän se on, toisaalta tuntuu et lukis vieraan ihmisen elämästä. Asioita joita olen unohtanut, asioita jotka muistan edelleen niin kuin ne olen kirjoittanut.

Viimeistään tässä kohtaa haavat repes auki. Kyyneleet vain valui.



p.s. muru on yövuorossa, joten aikaa on ajatella kaikkea mennyttä...

Vuosi

Pari viikkoa on ollut omassa päässä vähän myllerrystä. 

Vuosi sitten oli kaikki hyvin. Suunnitelmia oli ja elämä vaikutti hyvältä. Kunnes. Noh, tiedätte mitä tapahtui. Hitto, et on ajatukset välillä menny "vanhaan". Kelannut asioita ja yrittänyt ymmärtää, yrittänyt nähdä niitä merkkejä näin jälkikäteen...kysymyksiä jäi niin paljon kuitenkin silloin auki, ja niin ne jää auki. Toisaalta en enää edes halua vastauksia, mut...mut...

Mennyttä en kaipaa, mut kai tämäkin vaihe on käytävä...vaikea kuvailla mitä päässä pyörii. Se ei ole kaipuuta, ei ikävää. Ehkä haikeutta, ei haikeutta X:ää kohtaan vaan siihen elämään mitä silloin oli - mutta toisaalta myös tunnen iloa. Iloa siitä et asiat oikeasti meni lopulta hyvin. Iloa siitä, että olen vahvempi nyt kuin vuosi sitten. Iloa siitä, että saan olla oma itseni myös toisen elämässä ja saan olla tasa-arvoinen suhteessa. Saan vaikuttaa yhteiseen elämään, enkä ole ns.toisen armoilla...Jos nyt elämä heittäis härän pyllyä niin luultavasti en menis niin pohjalle, mut sitähän ei voi varmasti tietää. Ja jääköön se arvoitukseksi.

Haluaisin lukea vanhoja tekstejäni, mutta en tiedä olenko tarpeeksi vahva siihen. Onko järkeä lukea niitä. Katsotaan miten sen asian kanssa käy. 

Eräs viisas sanoi, et eron jälkeen ensimmäiset vuosipäivät/juhlat* on pahimpia ja sen jälkeen se helpottaa. Eli tämän jälkeen kaiken pitäis kait olla paremmin.

*vuosipäivät7juhat = yhteinen vuosipäivä, eropäivä, syntymäpäivät, joulu jne.

Tunteita?

Näin pari päivää sitten tuoreen kuvan X:stä.

Oisko mun pitänyt tuntee jotain? Olisko kuvan pitäny herättää jotain reaktiota? Mene ja tiedä, mutta voin rehellisesti sanoa, ettei kuva liikauttanut minua mihinkään.

Hetken aikaa kuvaa katsoin ja totesin, että eipä se oo muuttunu - ainakaan ulkonäöltään (en varmaan itsekään kummoisesti :D). Unohdin kuvan, kunnes se jostain tuli mieleeni tänään. Niin paljon se ihminen minulle enää merkitsee! Uskomatonta, en tunne katkeruutta, en kaipuuta, en surua. Enää ei pulssi nouse kun mietin, et mitä tekisin jos häneen törmäisin sattumalta.

Olen kiitollinen niistä hyvistä asioista mitä siinä suhteessa oli, se suhde ja varsinkin ero opetti minulle paljon, mutta se on ollutta ja mennyttä. Nyt minulla on jotain parempaa ja siitä olen kiitollinen. Kiitollinen X:lle, että se teki niin rohkean päätöksen vaikka se sattui ihan pirusti. Sain tilalle jotain mistä en edes pystynyt haaveilemaan. 

Ja kaiken tän jälkeen ajattelen, et kuinka moni olisi kitkuttanut huonossa suhteessa pidempään (tietäen ettei siitä kuitenkaan koskaan tulee mitään sen suurempaa ja vakavampaa), esittänyt ja antanut ymmärtää toiselle et asiat on kunnossa. Uskon, että pidemmän päälle "esittämisen" huomaa, mutta ei heti.


Aika parantaa haavat ja ajan kanssa näkee niitä hyviäkin asioita huonoista hetkistä.


p.s. täällä siis ollaan, yritän nyt parantaa kirjoittamista...sillä asiaa olisi, mutta se aika :D

Lääkäri

Mulla on syystä ja toisesta venyny lääkärillä käynti ja tänään vihdoin pääsin. Olen hehkuttanut mun lääkäriä paljon, mut se oikeasti on ihana! Tänään sain kertoa hänelle sekä hyviä että vähemmän hyviä asioita. Pääpaino oli niissä positiivissa jutuissa. :)

Voin vain kiittää häntä, että hän tajusi/näki mun hädän silloin syksyllä ja sain apua. Voin vain ihmetellä miten rohkea olin silloin kun tajusin, et mun on pakko saada apua että selviän. Todella toivon, et ihmiset hakee apua silloin ku tarvitsevat sitä. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja ulkopuolinen ammatti-ihminen on monesti hyvä. Hänelle voi puhua kaikesta eikä tarvitse miettiä miten se reagoi suhun tai miten sen käsitys sinusta muuttuu...sen syvällisempää suhdetta ku siihen ei synny.

Sanoin lääkärille, et olen miettynyt et eihän tää tuu liian aikaisin...mut samalla olen tajunnu, et mua ei pelota eikä tätä uutta suhdetta kannata "lykätä" sen takia. Näitä ei tuu ku (toivottavasti) yksi elämän aikana eteen.

Lääkäri totesi, ja sen olen itsekin tajunnu, et olin syksyllä niin suossa et sekin on auttanut mua omalta osaltani eroprosessissa. Toki tiedän, et ero vaikuttaa vielä pitkään elämääni, mut miten annan sen vaikuttaa on musta itsestäni kiinni. Rehellisesti voin sanoa, et tällä hetkellä X:n ei juurikaan mitään suuria tunteita mun sisälläni saa aikaan. Lähinnä kiitollisuutta, et mun piti kokea toi syksy ja sen takia olen vahvempi ihminen, ja ihminen joka tietää selkeämmin mitä elämältään haluaa.

Tää oli viimeinen kerta ku kävin tällä lääkärillä, en tiennyt mitä oisin voinut sanoa hänelle - työtään hän teki. Tärkeää sellaista. Jatkan kuitenki yths:n asiakkaana, haluan saada menneisyyden "haamut" käsiteltyä, ettei ne tulevaisuudessa tule vastaan.