Päättäväiset

Ei voi sanoa että viime päivinä ois tapahtunu jotain suurta muutosta tai viimeisen kuukauden aikana...asioista ollaan tiedetty alusta asti kun tähän suhteeseen olemme lähteneet ja niitä kohti ollaan kokoajan oltu menossa. 

Kuitenkin viime kuussa ja nyt konkreettisesti lokakuun alettua, olemme alkaneet muuttamaan asioita määrätietoiseti. Eikö se niin mene et jos jotain oikeasti haluaa, niin niiden asioiden eteen on valmis tekemään töitä. Asioiden muuttamiseen tarvitaan sekä päättäväisyyttä että itsekuria - ettei homma mee jäihin heti ekasta töyssystä.

Tähän asiaan liittyy raha...ylläri pylläri...raha kun ei puussa kasva ja ois ihan kiva et sitä elämässä olis edes jonninverran ja niitä haaveita vois toteuttaa, niin me ollaan alettu elää budjetin mukaan ja pidetään kirjaa menoista. Säästökuuri on siis back. 

Tästä ja tähän liittyvästä asiasta myöhemmin lisää.

Sillisalaatti

Viikonloppu meni nopeasti. Ihan liian nopeasti. Töiden merkeissä - oon aiemminki maininnu et mun työ on vaan kivaa :) Se vaan on sellainen työ jota tehdään talvisin, kesällä sit muita hommia. Menenki toiseen paikkaan kesäksi töihin (samaan missä olin edellisen kesän, ja viihdyin siellä) - syksyllä palaan näihin taövihommiin...vaihtelu virkistää - vai mitä?*

Odotan jo kevättä, huhtikuun lopussa alkaa loma - tai noin neljän kuukauden työt. Ihan miten sen ottaa. Elokuun loppuun ehkä kuitenki otan pienen loman, että jaksaa taas opiskella. En ainakaan itse pysty menemään vuotta kokoaikaa paikasta toiseen sata lasissa, vaan pieni breikki johonki väliin on saatava. Onneksi kesätyöni(kin) on kivaa, eikä sielläkään tarvi mennä pää kolmantena jalkana, eli välillä pystyy myös vähän ottamaan rennommin.

Säästökuuri jatkuu ja ruokaa olen tehnyt itse, mutta arvatkaa olenko ottanut kuvia niistä? En, niin enpä viitsi laittaa tänne niistä sen kummemmin. Eikä ne nyt mitään erikoisia ole ollutkaan. Ruoasta sen verran, et sämpylöitä pitäis tällä viikolla tehdä, on ollut litra heraa jo jonki aikaa pakkasessa ja pitäis käyttää se. Mun sämpyläthän ei oo ns. koskaan samanlaisia, joka on hyvä asia - niihin ei kyllästy. Itse tekemällä leipää/sämpylöitä pystyy säästämään (ja jos se pakastin on niin sinne sujauttaa myös). Toki toisille se on vaiva, mutta mulle se on "terapiaa", saan touhuta keittiössä yksin ja vaivata taikinaa (toki kone tekee sen usein mun puolesta :D).

Mut ei mulla nyt mitään sen kummempaa ollut. Hengissä ollaan ja murun kans kyhnötetään kylkikyljessä sohvalla. Haaveillaan ja puhutaan tulevasta, toisaalta nautitaan vaan tästä mitä nyt on. Vähän myös jännittää pääsiäinen, koska menemme mun lapsuudenkotiin. Vanhempieni luona kun ei vaan voi pistäytyä nopeasti, välimatkan vuoksi. Onhan se vähän harmi, mutta se on asia mille ei voi mitään - eikä sitä kannata murehtia.

Tästä tuli nyt tällainen sillisalaattikirjoitus.

*olen kuullut paremmalta puoliskoltani et sanon usein - liian usein - vai? vai mitä? :D

Säästökuuri

Koska raha on ollut asia mihin kaikki kinastelu on aina kulminoitunut, niin päätettiin et asialle tehdään jotain. Henkilökohtaisesti* ajattelen et se on asia minkä takia ei kannata menettää yöunia ja se on asia mistä ei kannata riidellä. Sillä mennään mitä on ja sit ratkaisuja tehdään sen mukaan minkä verran pennosia kukkaron pohjalla on. Nyt siis alkaa tässä huushollissa säästökuuri.

Mullahan oli silloin alkuvuodesta säästökuuri 20€/viikko ruokaan. No, varmaan arvaatte että tää projekti kariutui todella nopeasti. Nyt kuitenkin yhteisymmärryksellä ja murun ehdottamana otettiin samantapainen budjetti käyttöön - maanantaisin laitetaan purkkiin rahaa ja siinä on ruokabudjetti, jolla ostetaan myös wc-paperit, pesuaineet jne. Katsotaan miten riittää rahat, itse otan tän haasteena koska pääsen miettimään asioita ja suunnittelemaan eli olen juurikin omassa elementissäni...

Tästä projekstista tulee varmaan jollain tapaa jotain tänne. Helppoja (ja herkullisia) reseptejä tms.

Niin ja onhan meillä selkeä kohde mihin aletaan säästämään. Mut siitä lisää myöhemmin :)



*puhun/kirjoitan vaan omalta kannaltani, en voi (enkä halua) toisen puolesta sanoa mitään tänne.

Jeejee!

Ei kyllä oo kauheasti jeejee olo, mut silti on :D Hillitön stressi ja harmaiden hiusten määrä vain kasvaa, mutta jotenki en vaan jaksa stressata.

Myönnän et opiskelut painaa ihan sikana nyt päälle, raha on tiukilla, syöpä on varmaa. Mut hei! Kaikesta selvitään, jostain sitä rahaa kuitenki aina tulee, opiskeluista selviän (mennään vähän pienemmillä unilla). Joten mitä mää turhaan stressaan ja mietin asioita.

Toki on hyvä, että asioita miettii, mut kohtuu kaikessa. Turha vatvoo - ei ne siitä parane.

Raha on nyt asia mistä voisin kirjoittaa sata asiaa, mut en jaksa. Tylsä aihe - vai mitä??? Parisuhteesta ei nyt oo mitään kummallisempaa kirjoitettavaa...tuossahan se menee ja hyvin menee. Mitä sitä turhaa hehkuttaa ku asiat on niin kuin pitää. <3

Asunnosta en tajunnu ottaa ennnen -kuvia, joten mitään sisustuspostauksiakaan ei oo tulossa. Tai siis mun valokuvaajataidot on todella surkeat, väärä rajaus, väärä valo ja varmasti väärä kuvakulma. Nuo asiat ei sano mulle mitään - haittaakse? :D (nyt vissiin on aika sammuttaa kone ja mennä nukkumaan ku jutut alkaa meneee Putouksen JP:n tasolle, joka oli oikeasti suloinen :D ).

Ja taas nolona julkaisen postauksen jossa ei oo päätä eikä häntää, ja asia sisältö on todella surkea. Kunhan tää tästä vähän helpottaa, niin laitan jotain asiaa :) Sillä välin kertokaa te muut mitä teille kuuluu?

Raha

Mut on opetettu lapsesta asti ettei rahasta puhuta. Se vaan ei kuulu tuntemattomille eikä tutuillekaan. Lapsesta asti olen säästänyt ja onnellisesti katsonut kun tilillä rahasumma kasvaa...taisin aikanaan voittaa arvasta 2000 markkaa ja kaikki laitettiin tietenki säästöön. Kerättiin sellaisia tarroja ja sit niitä vastaan sai julisteita (mun ehdoton suosikkijuliste oli silloin Toni Nieminen :D).

Mut koska tää asia on viime päivät pyöriny enemmän ja vähemmän mielessä on pakko siitä hieman avautua. Ja kaiken lisäksi tää ei ainoastaan ärsytä mua, vaan parisuhdekin on hieman saanu kolhuja asian takia.

Mut* palataan muhun ja tohon rahaan. Meidän suhde on aika hmmm...aaltoileva. Jos haluan jotain, niin aina jollain tapaa sen hankin (ja mun maku ei oo aina se kaikista halvin!). Menen sit viikon kevyemmällä ruoalla jne. Toisaalta olen aina laittanut ja edelleen laitan pienen summan säästöön joka kuukausi. Nyt kuitenki olen joutunut koskemaan säästöihini ja voin sanoa, että se kirpaisi. Olen tähän asti vannonu kautta kiven ja kannon etten niihin koske, koska niille on aina ollu selvä säästökohde. Nyt kuitenki jouduin tekemään poikkeuksen. Asia harmittaa ihan vietävästi, mutta muuta vaihtoehtoa mulla ei ollu.

Tää muutto imee oikeasti rahaa paljon enemmän mitä olin ajatellu. En tajunnu sitä silloin, mut turha sitä toisaalta on enää itkee. Kevät mennään vyötä kiristellen ja kesällä ollaan tyytyväisiä et ollaan rantakunnossa ;) Ainahan sitä saa toivoa!

Ja jottei päästäis kiljaisemaan ilosta, niin voin kertoa et unohdin palauttaa yhden liiteen Kelalle tänään...voi olla et enskuussa jää pari sataa tulematta tukia. Toivottavasti siellä on huomenna joku kiva täti, joka joustaa tän lahopään kanssa. Muuten tulee itku.

Mut joka tapauksessa vaikka tuo raha on nyt se mikä päässä pyörii, koitan välillä miettiä jotain kivaa...johon ei liity raha, koska rahan ajatteleminen saa pienen vi**tuskäyrän kasvamaan tuohon otsaan. Ja se jos mikä ei oo kivaa/kaunista...

Mun budjettiviikko kaatui silloin heti alkumetreillä, mut nyt näyttää jatkuvan (toivottavasti ei yhtä kireänä kuitenkaan) koko kevään.



*montako mut sanaa löysit tekstistä? :D