Hyvä niin

Olen tällä viikolla yrittänyt sosialistua, nähnyt mm. kahta ystävääni...ihanaa nähdä miten ihmisillä ympärilläni menee hyvin. Lyhyessä ajassa on ihmisille ympärilleni tapahtunut kaikkea kivaa ja uuttakin. On asuntolainaa, vauvakuumetta, uusi työ, parisuhteissakin tuntuu menevän hyvin jne. Ei mitään arkea kummallisempaa, mutta sitä ihanaa arkea tuntuu heillä olevan. He nauttivat pienistä asioista, haaveilevat tulevaisuudesta. Ovat aidosti onnellisia elämäänsä nyt. Ei voi kun ilolla katsoa heitä ja heidän elämää. Kun asiat menee hyvin ja se oikea siinä rinnalla on, niin asiat vaan on helppoja. Toki heilläkin on ne omat haasteet ollu jossain vaiheessa suhdetta, mutta ne tuntuu olevan takana päin. Hyvä niin.

Omassa suhteessani on ollut haasteita, voin rehellisesti myöntää ettei helppoa ole ollut. Ehkä nää on niitä kasvukipuja joita vaan kuuluu elämään ja joita tulee jossain vaiheessa suhdetta. En jaksa enää stressata, asiat menee omalla painollaan. Asioilla on tapana mennä loppujen lopuksi hyvin. Olen myös seurannut sivusta yhden suhteen haasteita tänä kesänä, eipä siinä voi ku toivoa että he saavat asiat selvitettyä. Silloin kun heillä asiat on hyvin, niin heidän katsestaan näkee sen et toisessa on vaan sitä jotain. Sitä jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan saanut aikaiseksi. Tiedän sen tunteen. Tiedän todellakin.

Olen optimisti monen asian suhteen ja todellakin toivon, että kaikilla aina menisi asiat hyvin.

Ystäviä

Näin tänään ystäväperheen pitkästä aikaan. Ennen joulua on nähty viimeksi ja muutama kerta vaan sen jälkeen puhuttu puhelimessa. Oma muuttoni pääkaupunkiin, toisten perheellistyminen jne. ovat vaikuttaneet siihen et aikaa ei oo enää samalla tavalla pitää yhteyttä. Aiemmin tää pariskunta oli sellainen, et exäexän kans tehtiin kaikkea heidän kans. Vaikka ero aikanaan tuli minulle, niin silti tää pariskunta pysyi molempien meidän kavereina. Mikä on mukavaa, sillä monesti käy niin että eron sattuessa myös ne kaverit jakautuu. Tai ainakin mulle on monesti käyny niin.

Päätin tällä viikolla, etten lyhyen kesälomani (2,5 viikkoa) lähde mihinkään reissuun, vaikka kotikaupungissa ois kiva käydä. Mut en halua mennä sinne pariksi päivää, koska täällä mulla on sovittuja menoja loma-ajalleni. Joskus on lupa vaan olla. Ladata akkuja, sillä ei kukaan loputtomiin jaksa ilman lepoa.

No, mitä muuta tajusin (tai muistin) tänään? Helsinki on kaunis. En vaan oo ehtiny nauttimaan sen tarjoamista asioista tänä kesänä. Ois niin monta kivaa paikkaa mihin mennä, mutta aikaa ei ole. Aikataulujen sumpliminen on joskus haastavaa ja sitten kun aikaa on, täyttyy se heti kaikella "tärkeällä". Ei sitä kaikkialle tarvi ehtiä, mut edes jonnekin ois kiva mennä.

Onneksi on aikaa ja uusia kesiä tulee. Ei kaikkea tarvi tehdä nyt heti. 

Kinkkistä

Kaverien blogin seuraaminen on vähän niin ja näin. Mun ihana ystäväni seuraa tätä ja mulle se on ok. Eikä tää seuraava avautuminen liity mitenkään siihen.

Mut, avaudutaan nyt. Mun kaveri (ns. edellisestä elämästä) pitää blogia, johon kirjoittaa arkipäivän asioita, kertoo itsestään, lapsistaan, arkipäivän viisauksista jne. Sellainen blogi mitä musta on kiva seurata, varsinkin kun reilu vuosi sitten tapahtuneiden asioiden takia ei olla enää missään tekemisissä, fb:a lukuun ottamatta. Sitä kautta tiedän mitä hänelle ja hänen lapsilleen kuuluu, lasten kanssa olin paljonkin tekemisissä ja siksi harmittaa edelleen, että meidän välit katkes. Ei siitä kuitenkaan enempää.

Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään tämän henkilön blogin seuraamista. En kommentoi siellä mitenkään, koska X lukee sitä myös (luulisin että lukee) ja jotenkin kaiken jälkeen koen, että mun asia ei ois seurata sitä. Tiedän, luulen tietäväni, että tämä ihminen ja X tietää, että seuraan kyseisestä blogia...noh, on vain viime aikoina tullut sellainen olo, et pitäiskö lopettaa blogin seuraaminen. Eihän ne asiat kuulu mulle. Rivien välistä voi taas käsittää jotain muuta. Mut kun se ihminen kirjoittaa oikeasti hyvin; suoraa rehellistä tekstiä, asiaa jopa mun mielestä.

On ne ongelmat mullakin :D Toisaalta avointa blogia saa lukea kuka vaan. On tää vaikeaa.

Noh, sainpa kirjoitettua tämän tänne ja kyllä helpotti tää pähkäily - nyt ainakin tiedän mitä teen asialle.

Wappu!

Serpentiiniä kaulaan...

Wappu on täällä. Illalla olisi tarkoitus käydä katsomassa Mantan lakitus ja huomenna piipahtaa Ulliksella. Alkuun olin ajatellut, että juhlin vappua niin kuin opiskelijat juhlii....mutta jostain tuli mukavuudenhalunja ajattelin ottaa vähän rauhallisemmin - mutta olematta tylsä, vietän sitä hieman rauhallisemmin. Itse en ole mikään suurikaan juhlija nykyisin, mutta silloin tällöin on ihan  kiva juhlia. Käydä tuulettumassa ja erityisesti tanssimassa. Tanssiminen on varmaan niitä ainoita (ja tietty hyvä seura) syitä miksi baariin on kiva mennä.

Muru ei vapusta välitä ja sanoikin mulle, että mene jos haluat. Onneksi meillä toinen saa mennä jos haluaa. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa kaikki on tehtävä yhdessä (vaikka yhdessä tekeminen on kivaa). Niitäkin pareja on nähty ja kuullu. Harmittaa vaan oma kiire, kun ystäviä ei ole ehtinyt näkemään, vaikka mielessä he ovat päivittäin. Mut eiköhän sitä tässä taas aikaa löydy heillekin kun opiskelujen suhteen alkaa viimein kaikki helpottamaan. Onneksi, loppu kevään motivaatio oli niin hukassa kuin voi olla :D

Munkkeja olen kans leiponut, mutta kaikki on jo mennyt. 

Näitä on jo syöty tarpeeksi :D

All You Need Is Love

Telkkarista tulee yksi lempileffoistani...siitä otsikko :D

Mitä sitä elämältä tarvitsee?

Rakkautta, läheisyyttä ja ystäviä.

- - - - - - -

Tuntuuko teistä, että silloin ku asiat menee hyvin omassa elämässä, niin jostain kulman takaa tulee jotain yllättävää ja ikävää? Juuri kun omassa elämässä on asiat hyvin, niin tulee jotain ikävää. Mut niinhän se menee, ylämäen jälkeen tulee alamäki jota toivottavasti seuraa taas ylämäki.

Kirjoitin aikaisemmin kasvaimesta joka löytyi läheiseltäni. Asia on todella paljon pyörinyt mielessäni, vaikka ennustus on hyvä, niin silti pistää se miettimään asioita. Ja mielestäni sen kuuluukin pistää miettimään. Näkee asiat taas hieman eri valossa - on vähän viisaampi kuin hetki sitten. Joutuu miettimään omia arvoja.

Koen olevani aika jalat maassa -tyyppi, vaikka välillä pilvilinnoissa leijun ja suunnitelmat saattavat olla suuret. Kuitenki aina ne elämän realiteetit tulee jostain esille ja osaa suhteuttaa asiat todelliseen elämään. Haaveita ja suunnitelmia pitää olla, sellaisia joita oikeasti pystyy toteuttamaan ja sellaisia joita lottovoitolla pystyy toteuttamaan :D ...sitä lottovoittoa odotellessa.

Mut palataan ystäviin....näin tänään muutamaa vanhaa opiskelukaveria (ed. koulustani) ja heitä oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Toisaalta tunnelma oli outo, koska yhdestä heistä on tullut tärkeä ihminen elämässäni ja muut ovat jääneet hieman vähemmälle yhteydenpidolle. Siinä sit mietin, et mitä kerron nykyisestä elämästäni ja huomasin ystäväni (sen tärkeän) välillä hymyilevän itsekseen ku tiesi asioita paaaaaaljon enemmän mitä siinä hetkessä kerroin muille. En vaan kokenut, et haluan jakaa kaikkea heille, koska kyseiset ihmiset esim. eron aikaan jäivät todella etäisiksi (vaikka yhden heistä suhdekiemuroita aikanaan kuuntelin tunti tolkulla) .Oli hieman huvittavaa, mut niin se menee et joistain vain tulee niitä läheisempiä kuin toisista. Mut se ei kuitenkaan tarkoita, et en välittäisi heistä tai etten haluaisi heitä elämääni...tiedän vaan mikä heidän paikka elämässäni on.

Tulipas taas sekalainen kirjoitus :D

All You Need Is Love.

Vai mitä ;)

Ystävä x 2

Näin torstaina M:n ja perjantaina lapsuudenystävän....oli todella mukavaa ja kiva nähdä tärkeitä ihmisiä. Mulla on kauhea kiire ja ystävillä kans, joten tapaamisten järjestäminen ei ole aina niin helppoa. Molemmat ystävistäni olivat saaneet lähiaikoina kivoja uutisia ja olen todella onnellinen heidän puolesta.

Itselläni asiat on kans hyvin (ellei ed. postauksen sairautta lasketa), oli mukavaa kun ystäväni kertoivat tämän myös minulle. Lapsuudenystäväni totesi, että olen vuosien jälkeen (edelliset suhteet vissiin ovat tehneet musta "kireen") taas se oma itseni...se johon hän on aikanaan tutustunut. Kummasti sitä itsekin vaan on tajunnut asioita ja näkee asioita paremmin.

Mut nyt jatkan tavaroiden pakkaamista.
Mukavaa viikonloppua!

Olipa päivä

Kun parisuhde alkaa, usein

jää ystävät vähemmälle huomiolle.

Halusi sitä tai ei, mutta jokainen voi

varmasti myöntää että se on vaan

surullinen fakta.

Pyrin pitämään yhteyttä ystäviini ja

sopimaan tapaamisia, mutta aina

se ei ole helppoa.

Ihmiset on töissä tai koulussa.

Aikataulut menee ristiin ja yhteinenaika

voi ystävien kanssa valitettavasti joskus

olla todella kortilla.

Tästä huolimatta ystävät ovat ajatuksissa.

- - - - - -

Tämän päivän muistan aina.

Jotain pientä (tai suurta) tapahtui,

mutta silti on ollut ihan normaalipäivä.

Ei sen kummempaa,

yhdessä oloa ja tärkeitä päätöksiä.

Täydellinen päivä.