Tuuriin

On se vaan ihana. 

Se saa mut hymyilemään ja itsekseen repeilemään. Sitten joskus me mennään Tuuriin, älkää kysykö miksi - hihittelen vaan itsekseni. Kyllä sitä on vaan valmis toisen puolesta melkein mihin vaan - jopa Tuuriin, vaikka oon aina ajatellu etten sinne mene. Ei mulla pitäny olla koiraakaan koskaan, nyt on ja maailman ihanin on.

Hih, silloin ku se aurinko paistaa niin en vois muuta toivoa elämältä. En kyllä niinä pilvisinä päivinäkään toivo muuta, ku ehkä sitä aurinkoa vähän useammin edes jostain pilven raosta.

Vaikka moni muu asia painaa, niin onneksi kotona on nyt toistaiseksi tyyntä. Leijaillaan sen voimalla nyt tovi, jaksaa kummasti painaa asioita.

Pienet asiat

Mulla on monta unelmaa, osa isoja osa pieniä. Osa saavutettavissa osa ei ehkä koskaan. Niiden voimalla jaksaa tehdä muutoksia elämässä, niin että osan edes voi joskus saavuttaa.

Olen saanut paljon asioita ja sivupalkissakin oleva lista asioista joita haluan on aika hyvin ruksittu. Listaa voisi täydentää joku päivä - katsotaan mitä siihen ilmestyy. Vanhoja tosin en halua poistaa, koska on tärkeää muistaa mistä joskus on haaveillut ja nyt ne on toteutunut. Ihania asioita, joista olen kiitollinen.

Kiitollinen olen myös olen tästä päivästä. Alkupäivän touhusin ja tein pikkuaskareita - sain paljon aikaiseksi. Iltapäivällä rauhotuttiin kun muru tuli töistä. Illalla oli saunavuoro (meidän rapussa on sauna, ihanan lähellä!), kauan haaveilemamme saunavuoro...laiskuutta ei oltu kysytty vuoroa ja sitten kun kysyttiin saatiin lauantai-illalle. Voisko olla parempaa ajankohtaa?! Ei. Tai sit se on jotenkin tylsää. Ihan sama, me tykätään :)

Noh, saunassa puhuttiin pizzasta, koska rappukäytävässä oli tuoksunut se ja päätettiin et tehdään vielä iltapalaksi pizzaa. Nam. Siitä se idea lähti, otetaan lauantai-iltojen ns. vakioksi: pizzaa ja sauna, ainakin silloin kun en ole työreissulla tai muuta iltamenoa ei meillä ole. (ja niitä nyt ei kovin usein ole.)

Ah, kuinka onnellinen pienistä asioita voi olla.

Kui?

Tää viikonloppu on erilainen. 

Muru on hoitamassa muutaman kilsan päässä koiraa (pentu sekin) koko viikonlopun. Minä olen kotona pikku pojan kanssa - soitellaan/tekstaillaan toiselle et hoida se ja se asia, parhain ehkä oli se puhelu joka meni suunnilleen näin:

Mitä teet?

Katon peliä. 

Ai.

Kui?

Ei mulla mitään asiaa ollu. Soitin vaan ku oli ikävä. Moikka. 

Moikka.

Todellista asiaa siis meillä on :D Mut on se vaan ihana...siirappia siirappia. Niin ja mehän siis nähdään huomenna, et ei me olla etes 24 tuntia erossa. Mut ikävä on.

p.s. toisaalta on se ihanaa ku saa olla illan yksin, toisaalta vuorotyö antaa arki-iltaisinkin mahdollisuuden olla yksin.

Oma paikka

Tänään tuli radiosta Adelen - Someone Like You. Syksyllä kappale tuntui pahalta kuunnella, mut nyt ihanalta. Itse en enää ole se joka haikailee toisen perään, vaan olen siirtynyt eteenpäin ja saanut jotain paljon parempaa.

Kun kappale loppui katsoin murua joka ajoi. En ois voinu olla onnellisempi sillä hetkellä. Mää oon oikeasti löytäny jotain paljon parempaa. Mun paikan tässä maailmassa, oman paikan - murun vierestä.

Ihanaa on myös se et oppii huomaamaan toisesta asioita, vaikkei toista edes kunnolla näe. Äänen sävyt ja eleet kertovat niin paljon muutakin kuin ne pelkät sanat. Ja parasta on se, et vaikka toista alkaa kunnolla tuntemaan niin tunne ei hiivu toista kohtaan, vaan voimistuu päivä päivältä enemmän.

Tällaista siirappia tällä kertaa :)

P.s.kännykällä kirjoitan, et jos pahoja kirjoitusvirheitä on, niin pahoittelen sitä :)

Testailua ja kevättä rinnassa

Kaikki hyvin, liiankin hyvin ;) mut ei valiteta tai mietitä sitä. Ihanan siirappista on arki, hyvä niin...on se vaan ihanaa kun saa toisen kainaloon kömpiä iltaisin. Kevättä rinnassa, vois joku sanoa :)

Asensin puhelimeen bloggerin ja nyt testaan miten sillä bloggaaminen onnistuu. Nettiliittymä ku meni vaihtoon, ei kuulemma tähän taloon saada sitä nopeutta toimitettua mitä oisin halunnu. Mut jos jotain hyvää löydän tästä on se, et en istu koneella niin paljoa kuin normaalisti - ja se on mulle iso juttu. Jospa sitä jatkossakaan ei tarvis kone olla kokoaikaa auki.

Mutta ulkona on niin iiiihana ilma, et ei auta ku lähteä ulkoilemaan ja sit pasteijoiden tekoon (pakastinta tyhjäksi yritän saada).

Se

En tiiä olenko asiasta kirjoittanut, mut pahoittelen jos tulee toistoa...

Yksi murun läheinen ystävä (sinkku) esitti kysymyksen menneenä viikonloppuna: et mistä me tiedetään et tää on tässä...nopeasti ku jotkut asiat on edennyt tässä suhteessa. Sitä oli vaikea selittää mistä sen tietää. Se tunne ku vaan on eri, jos joskus on luullut että elää sen "oikean" kanssa, niin silloin on ollut niin väärässä kuin vaan olla, murua lainatakseni "ne on tähän verrattuna ollu täyttä kauraa". Tunne mikä toisen lähellä (ja vaikkei fyysisesti lähelle ole) on se että on tullut kotiin, löytänyt sen oman paikan tässä maailmassa.

Se, et arki tulee on ihanaa.

Se, että uskaltaa ja pystyy kinastelemaan toisen kanssa, ilman et tarvii miettiä mitä toinen ajattelee - lähteekö se nyt karkuun vai ei...

Se, että voi olla hiljaa toisen seurassa, tekemättä mitään erityistä kokoajan eikä siitä vaivaannu. Se, että toisen läheisyys ja kosketus tulee oikeaan aikaan ja juuri sellaisella tavalla et huhuh.

Kertokaas te muut, onko teille tullu sen oikean kohdalla millainen tunne? Mistä sen on tietänyt?

p.s.kiitos edelliseen kirjoitukseen tulleista kommenteista. vastasin teille!

Nelli - Pidä musta kii

Ei tarvi paljoa lisätä...mua pidetään

kuin kukkaa kämmenellä.

Ei tällaista oo koskaan aiemmin ollut.