On se vaan ihana.
Se saa mut hymyilemään ja itsekseen repeilemään. Sitten joskus me mennään Tuuriin, älkää kysykö miksi - hihittelen vaan itsekseni. Kyllä sitä on vaan valmis toisen puolesta melkein mihin vaan - jopa Tuuriin, vaikka oon aina ajatellu etten sinne mene. Ei mulla pitäny olla koiraakaan koskaan, nyt on ja maailman ihanin on.
Hih, silloin ku se aurinko paistaa niin en vois muuta toivoa elämältä. En kyllä niinä pilvisinä päivinäkään toivo muuta, ku ehkä sitä aurinkoa vähän useammin edes jostain pilven raosta.
Vaikka moni muu asia painaa, niin onneksi kotona on nyt toistaiseksi tyyntä. Leijaillaan sen voimalla nyt tovi, jaksaa kummasti painaa asioita.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muru. Näytä kaikki tekstit
maanantai 1. lokakuuta 2012
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Maanantai
Maanantai lähti käyntiin niin hyvin kuin vaan voi lähteä. Tai sitten ei.
5.09 Muru soittaa: "Pyörän kumi puhkes, tuu hakeen mut"
No äkkiä vaatteet päälle, auton avaimet ja kotiavain mukaan. Sieltä jostain se muru sit löytyi ja vein hänet töihin.
5.45
Minä: "Tuutsä sit bussilla kotiin?
Muru: "Ei mulla oo lompakkoa mukana."
Minä: " Ei mullakaan, ja mulla menee ainakin kolmeen ennen ku pääsen keskustasta lähtemään."
Muru: "Tuun kävellen kotiin."
Minä: " Katson mitä voin tehdä."
Nopeasti kotiin ja hetken vielä yritän nukkua.
8.07 Suihkussa kuuma vesi loppuu....muutama kirosana ja lamppu syttyy päässä. Tänään on vesikatko! Alaovessa oli lappu! Eihän mulla oo mitään vettä varattu päiväksi! Äkkiä keittiöön ja kaikkiin mahdollisiin astioihin vettä laskin, kunnes vesi alkoi olemaan ruskean väristä.
8.40 Ulkona pieni mies löytää taas jotain* kakkaa ja syö sitä. Kiitti, just ton hajun haluan sisälle....
Siinä sit säädin oman päivänohjelmani, niin että pääsisin hakeen murun töistä. Autolla ajoin paikasta toiseen ja aikataulu näytti menevän hyvin.
13.10 Tulen kotiin antamaan pienelle miehelle ruokaa ja otan hänet mukaan hakemaan sitä toista arjen sankaria. Löydän myös uudet kenkäni olohuoneesta, yllärinä niihin on tehty hieman omaa desingia. No vähän muokkaan, niin eiköhän niitä kehtaa käyttää ainakin nopeilla koiralenkeillä. Oma moka ku jätin ne esille!
Sen jälkeen mentiin paikasta toiseen ja oli sadetta ym.
Illalla vielä menin yhteen kokoukseen, joka kesti 2,5 tuntia. Oisin vaan niin halunnut päästä nukkumaan, mut nukkumaan meneminen venyi lähemmäs puolta yötä.
Ainiin ja tuli musta muutama sata euroa köyhempi päivän aikana.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Viikonloppu
Puhuinko jostain leipomisesta...et mun pitää ottaa kuvat niistä tuotoksista. Noh, arvatkaa muistinko? En. Hyvä, mutta lyhyt muisti. Parin viikon päästä uus yritys :D
On ollu viikonloppu. Murun kans ollaan nähty pikaisesti aina jossain välissä ja nytkin se on vanhalla asunnolla nakkaamassa kaverinsa kanssa jotain tavaraa roskiin. Kaippa se sieltä ihmisten aikaan tulee. Ois kiva et ees hetki saatais hiissailla kotona kahdestaan ennen ku meen nukkumaan. Murulla taas on yövuorot tulossa, joten se varmasti yrittää kääntää rytmiä. On se ihanaa ku molemmilla vuorotyö. Mut ei valiteta, on kuitenki töitä ja ihan mieleistä se molemmilla on. Vähä on kuitenki ikävä yhteistäaikaa ja vaan sohvalla makoilua. Ja jotain muutaki ;)
Meistä tuli tänään autottomia. Tarina pitkä, mut kyllä sitä tähänki tottuu. Ja luultavasti ei kauaa tarvi olla autoton. Mut pyörällä pääsee kivasti, varsinki kesäisin. Ainoo, et pikku herran osalta auto ois hyvä. Rokotuksia ku ei oo vielä, niin ei uskalla lähtee vielä junaan harjoittelemaan siellä matkustamista. Onneksi sitä vielä ehtii harjoitella.
Noh, tässä nopeasti mun viikonlopun kuulumiset. Tarkoitus on kirjoittaa peitoista (omat vai yhteinen) kunhan aikaa on paremmin?
On ollu viikonloppu. Murun kans ollaan nähty pikaisesti aina jossain välissä ja nytkin se on vanhalla asunnolla nakkaamassa kaverinsa kanssa jotain tavaraa roskiin. Kaippa se sieltä ihmisten aikaan tulee. Ois kiva et ees hetki saatais hiissailla kotona kahdestaan ennen ku meen nukkumaan. Murulla taas on yövuorot tulossa, joten se varmasti yrittää kääntää rytmiä. On se ihanaa ku molemmilla vuorotyö. Mut ei valiteta, on kuitenki töitä ja ihan mieleistä se molemmilla on. Vähä on kuitenki ikävä yhteistäaikaa ja vaan sohvalla makoilua. Ja jotain muutaki ;)
Meistä tuli tänään autottomia. Tarina pitkä, mut kyllä sitä tähänki tottuu. Ja luultavasti ei kauaa tarvi olla autoton. Mut pyörällä pääsee kivasti, varsinki kesäisin. Ainoo, et pikku herran osalta auto ois hyvä. Rokotuksia ku ei oo vielä, niin ei uskalla lähtee vielä junaan harjoittelemaan siellä matkustamista. Onneksi sitä vielä ehtii harjoitella.
Noh, tässä nopeasti mun viikonlopun kuulumiset. Tarkoitus on kirjoittaa peitoista (omat vai yhteinen) kunhan aikaa on paremmin?
perjantai 4. toukokuuta 2012
Kui?
Tää viikonloppu on erilainen.
Muru on hoitamassa muutaman kilsan päässä koiraa (pentu sekin) koko viikonlopun. Minä olen kotona pikku pojan kanssa - soitellaan/tekstaillaan toiselle et hoida se ja se asia, parhain ehkä oli se puhelu joka meni suunnilleen näin:
Mitä teet?
Katon peliä.
Ai.
Kui?
Ei mulla mitään asiaa ollu. Soitin vaan ku oli ikävä. Moikka.
Moikka.
Todellista asiaa siis meillä on :D Mut on se vaan ihana...siirappia siirappia. Niin ja mehän siis nähdään huomenna, et ei me olla etes 24 tuntia erossa. Mut ikävä on.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Mäkiä on matkan varrella
Jaahas, mistä sitä aloittais???
No jatketaan tuon torstain läpi käyntiä :D Illan mittaan sain murulta viestiä, ota mukaan se ja se, laita ne sinne ja tänne ja tuonne. Kunnon ohjeita siitä miten hänelle pakataan tavarat mukaan :D No tää pa**avaimo sit tietenki totteli ja teki niinku ohjeistettiin + vähän enemmän (josta muru oli tietty innoissaan - oikeasti).
Automatkan alku lähti kivasti liikkeelle, olin tehnyt lämmintä juotavaa johon tietenki muru poltti kielensä. Mun syy tietty, kiitos vaan....en tee enää toista kertaa sellaisia eväitä. piste.
Tunti mököttämistä.
Pikku hiljaa tunnelma kuitenki alkoi kuitenki sulaa ja paikoin oli mukavaa. Naurettiin ja puhuttiin kaikesta kivasta.
Kuskin vaihto.
Isolla lukee kaupunki mihin ollaan menossa, muru ajaa ohi. Mun syy. Tietenki. Koska en neuvonu mihin pitää ajaa (ja eihän muru oo koskaan ajanu sitä kautta, ei ainakaan sataa kertaa...). No tunti taas mököttämistä. Itse otan unet, en vaan jaksa sitä kireetä tunnelmaa. (tai mun silmät vaan ei pysy auki! Ei vaikka haluisin.)
Jossain vaiheessa muru ottaa mua kädestä kiinni, vissiin se mökötys on loppunu. Tai ainakin vähän laantunu. Hyvä niin, loppu matka menee hyvin. Mitä nyt yks jänö juoksi auton alle ja sitä kauhisteltiin jonki aikaa. Onneksi ei isompi eläin.
Nopeasti ja rauhallisesti meni ajomatka loppujen lopuksi. Vähän mököttämistä, vähän naurua ja hieman kädestä pitämistä. Auto kun saatiin pihaan ajettua oli molemmilla vaan nukkumaan meneminen mielessä. Toisen kainaloon oli hyvä kömpiä. Siihen omaan paikkaan.
Matka siis meni hyvin, ja tarpeen tullen ajetaan toistekin yöllä, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
- - - - - - -
Pääsiäinen meni kivasti (matkasta huolimatta), muru edelleen on kipee mut onneksi hieman pystyttiin ulkona olemaan. Muruhan lähti sunnuntaina ja mää lähen huomenna. Ihan hyvää tekee mulle olla täällä, ei tarvi tehä mitään ja saan oikeasti vaan olla. Ruoka ym. on valmiiksi laitettu. Nostan omaa ruhoani sen verran ku jaksan ja jos en jaksa niin eipä oo huonoo omaatuntoa asiasta.
- - - - - - -
Mut palataan vielä tuohon parisuhteeseen.
Kaikki meni siis loppujen lopuksi hyvin, niin kuin asioilla on. Välillä vaan pitää vähän vastustaa et ajan mittaa sitä seesteistä kauttakin kestää :) Eihän siinä ällösiirapissa oo kivaa kokoajan olla. Tai sit siinä suhteessa kaikki ei oo hyvin, jos ei pysty niitä huonojakin päiviä toiselle näyttämään. En tiiä ymmärrättekö?
Mut jospa nyt hetkeksi vastustelut ois ohi ja sitä siirappia kiitos, tai onhan sitä ja paljon...hiiis <3
No jatketaan tuon torstain läpi käyntiä :D Illan mittaan sain murulta viestiä, ota mukaan se ja se, laita ne sinne ja tänne ja tuonne. Kunnon ohjeita siitä miten hänelle pakataan tavarat mukaan :D No tää pa**avaimo sit tietenki totteli ja teki niinku ohjeistettiin + vähän enemmän (josta muru oli tietty innoissaan - oikeasti).
Automatkan alku lähti kivasti liikkeelle, olin tehnyt lämmintä juotavaa johon tietenki muru poltti kielensä. Mun syy tietty, kiitos vaan....en tee enää toista kertaa sellaisia eväitä. piste.
Tunti mököttämistä.
Pikku hiljaa tunnelma kuitenki alkoi kuitenki sulaa ja paikoin oli mukavaa. Naurettiin ja puhuttiin kaikesta kivasta.
Kuskin vaihto.
Isolla lukee kaupunki mihin ollaan menossa, muru ajaa ohi. Mun syy. Tietenki. Koska en neuvonu mihin pitää ajaa (ja eihän muru oo koskaan ajanu sitä kautta, ei ainakaan sataa kertaa...). No tunti taas mököttämistä. Itse otan unet, en vaan jaksa sitä kireetä tunnelmaa. (tai mun silmät vaan ei pysy auki! Ei vaikka haluisin.)
Jossain vaiheessa muru ottaa mua kädestä kiinni, vissiin se mökötys on loppunu. Tai ainakin vähän laantunu. Hyvä niin, loppu matka menee hyvin. Mitä nyt yks jänö juoksi auton alle ja sitä kauhisteltiin jonki aikaa. Onneksi ei isompi eläin.
Nopeasti ja rauhallisesti meni ajomatka loppujen lopuksi. Vähän mököttämistä, vähän naurua ja hieman kädestä pitämistä. Auto kun saatiin pihaan ajettua oli molemmilla vaan nukkumaan meneminen mielessä. Toisen kainaloon oli hyvä kömpiä. Siihen omaan paikkaan.
Matka siis meni hyvin, ja tarpeen tullen ajetaan toistekin yöllä, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
- - - - - - -
Pääsiäinen meni kivasti (matkasta huolimatta), muru edelleen on kipee mut onneksi hieman pystyttiin ulkona olemaan. Muruhan lähti sunnuntaina ja mää lähen huomenna. Ihan hyvää tekee mulle olla täällä, ei tarvi tehä mitään ja saan oikeasti vaan olla. Ruoka ym. on valmiiksi laitettu. Nostan omaa ruhoani sen verran ku jaksan ja jos en jaksa niin eipä oo huonoo omaatuntoa asiasta.
- - - - - - -
Mut palataan vielä tuohon parisuhteeseen.
Kaikki meni siis loppujen lopuksi hyvin, niin kuin asioilla on. Välillä vaan pitää vähän vastustaa et ajan mittaa sitä seesteistä kauttakin kestää :) Eihän siinä ällösiirapissa oo kivaa kokoajan olla. Tai sit siinä suhteessa kaikki ei oo hyvin, jos ei pysty niitä huonojakin päiviä toiselle näyttämään. En tiiä ymmärrättekö?
Mut jospa nyt hetkeksi vastustelut ois ohi ja sitä siirappia kiitos, tai onhan sitä ja paljon...hiiis <3
torstai 5. huhtikuuta 2012
Ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa
Niinhän se menee.
Äh, muru on nyt ollu tosi stressaantunu ja tuntuu et ihan mitä teen niin oon pa**avaimo. No antaa sen nyt olla omassa kolossaan, eiköhän se sieltä kömmi esiin ku on saanu pahimmat angstit purettua. Mun itse vaan on vaikea olla, ku en vaan pysty mitenkään "auttamaan" toista. Kai se tila vaan joskus toiselle täytyy suoda. Ei se tuosta kuitenkaan mihinkään karkaa.
Kauhulla vaan mietin yöllä ajettavaa matkaa pohjoiseen, mitähän siitä tulee. Pitkä yö veikkaisin. Mikähän kuningasidea oli et ajetaan yötä vasten? No onpahan meillä autossa jokunen tunti aikaa olla ja puhua, jos toisesta on siihen. Toisaalta jotta kuski pysyy hereillä, on tarpeen puhua edes säästä. Hipheihellurei...ajatus jo pelottaa. Mut asioilla on tapana järjestyä aina jotenki, uskon nyt siihen.
No ei kait auta muu kuin mun alkaa pakkaamaan, muru oli aamulla päättänyt (mun vika! en jaksa kertoo mistä tää juttu tänään alkoi) ettei tarvi reissuun mitään! Kait mun on sille ees hammasharja ja puhtaat sukat pakattava mukaan. Niin ja varmaan jotain naposteltavaa automatkalle.
Jep, mut aurinkoista pääsiäistä Teille, jos musta nyt ei sit kuulu mitään muutamaan päivää johtuu se siitä et oon LOMALLA.
Äh, muru on nyt ollu tosi stressaantunu ja tuntuu et ihan mitä teen niin oon pa**avaimo. No antaa sen nyt olla omassa kolossaan, eiköhän se sieltä kömmi esiin ku on saanu pahimmat angstit purettua. Mun itse vaan on vaikea olla, ku en vaan pysty mitenkään "auttamaan" toista. Kai se tila vaan joskus toiselle täytyy suoda. Ei se tuosta kuitenkaan mihinkään karkaa.
Kauhulla vaan mietin yöllä ajettavaa matkaa pohjoiseen, mitähän siitä tulee. Pitkä yö veikkaisin. Mikähän kuningasidea oli et ajetaan yötä vasten? No onpahan meillä autossa jokunen tunti aikaa olla ja puhua, jos toisesta on siihen. Toisaalta jotta kuski pysyy hereillä, on tarpeen puhua edes säästä. Hipheihellurei...ajatus jo pelottaa. Mut asioilla on tapana järjestyä aina jotenki, uskon nyt siihen.
No ei kait auta muu kuin mun alkaa pakkaamaan, muru oli aamulla päättänyt (mun vika! en jaksa kertoo mistä tää juttu tänään alkoi) ettei tarvi reissuun mitään! Kait mun on sille ees hammasharja ja puhtaat sukat pakattava mukaan. Niin ja varmaan jotain naposteltavaa automatkalle.
Jep, mut aurinkoista pääsiäistä Teille, jos musta nyt ei sit kuulu mitään muutamaan päivää johtuu se siitä et oon LOMALLA.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Jäätävää
No mites se eilinen meni?
Aika jäätävästi.
Tarkoitus oli lähteä murun vanhemmille tekemään remppaa, mut päädyttiin siihen et mää jäin kotiin. Murun oli tarkoitus mennä toiseen (omaansa, jossa ei olla enää oltu yötä ja tavatoita pikku hiljaa on siirretty tähän uuteen asuntoon) asuntoon yöksi, mut matkalla sinne päätti poiketa* katsomaan et miten mää voin.
Hetken aikaa juteltiin ja sit hän oli jo lähdössä...mutta ei vaan päässyt lähtemään, jokin uudessa sohvassa veti häntä jäämään ja lopulta saatiin puhuttua asioista. Sovittiin ja saatiin mielestäni asioita vietyä eteenpäin. Lopulta päädyttiin lähikauppaan ostamaan herkkuja. Loppuilta menikin sit oikein sopuisasti. Hyvä niin, en pidä siitä et riitojen/kinailun aikaan toinen lähtee karkuun ja asiat jää selvittämättä. Toki sitä omaa tilaa pitää antaa toiselle, et molemmat saa vähän "puhallella" ja miettiä asioita, mut mielestäni se et yöt nukutaan eripaikassa ei ole mikään ratkaisu. En tiedä olenko yksin näiden ajatusten kanssa, mut mun päähän ei vaan sovi se et asiat hoidetaan pakenemalla.
Vaikka riitely/kinastelu on raskasta ja todella tyhmää, on sitä ilmaa joskus puhdistettava ja asioita selvitettävä. Joskus asioista puhuminen menee valitettavasti ikäväksi, mut rehellisesti sanottuna olen tavallaan kaivannut sitä että asiat ei mene niin seesteisesti (vrt. edellinen suhde jossa toinen osapuoli ei osannut riidellä). En kuitenkaan halua et asioista vääntäminen on jokaviikkoista. Ei sellaistakaan jaksa. Vai jaksaako? En usko, että itse enää jaksa - ei asiat saa liian monimutaisiakaan olla.
Mut kyllä sitä kaikesta huolimatta on vaan onnellinen. Mulla on maailman ihanin (mun mielestä ;)) ihminen vieressä ja pystyn sanomaan ainakin sata hyvää asiaa joiden rinnalla pienet kinastelut on ihan pientä. Täällä "kolmiossa" on siis rauha maassa - toistaiseksi.
Ja tänään olisi tarkoitus et tenttiin lukemisen jälkeen lähden murun vanhemmille auttamaan rempassa. Voin kertoa et ei oo mikään pieni projekti....
*ei tainnut alun alkaen vaan poiketa, ku oli tavarat (vaihtovaatteet) tuonut sisälle siltä varalta ettei lähde minnekkään :) <3
Aika jäätävästi.
Tarkoitus oli lähteä murun vanhemmille tekemään remppaa, mut päädyttiin siihen et mää jäin kotiin. Murun oli tarkoitus mennä toiseen (omaansa, jossa ei olla enää oltu yötä ja tavatoita pikku hiljaa on siirretty tähän uuteen asuntoon) asuntoon yöksi, mut matkalla sinne päätti poiketa* katsomaan et miten mää voin.
Hetken aikaa juteltiin ja sit hän oli jo lähdössä...mutta ei vaan päässyt lähtemään, jokin uudessa sohvassa veti häntä jäämään ja lopulta saatiin puhuttua asioista. Sovittiin ja saatiin mielestäni asioita vietyä eteenpäin. Lopulta päädyttiin lähikauppaan ostamaan herkkuja. Loppuilta menikin sit oikein sopuisasti. Hyvä niin, en pidä siitä et riitojen/kinailun aikaan toinen lähtee karkuun ja asiat jää selvittämättä. Toki sitä omaa tilaa pitää antaa toiselle, et molemmat saa vähän "puhallella" ja miettiä asioita, mut mielestäni se et yöt nukutaan eripaikassa ei ole mikään ratkaisu. En tiedä olenko yksin näiden ajatusten kanssa, mut mun päähän ei vaan sovi se et asiat hoidetaan pakenemalla.
Vaikka riitely/kinastelu on raskasta ja todella tyhmää, on sitä ilmaa joskus puhdistettava ja asioita selvitettävä. Joskus asioista puhuminen menee valitettavasti ikäväksi, mut rehellisesti sanottuna olen tavallaan kaivannut sitä että asiat ei mene niin seesteisesti (vrt. edellinen suhde jossa toinen osapuoli ei osannut riidellä). En kuitenkaan halua et asioista vääntäminen on jokaviikkoista. Ei sellaistakaan jaksa. Vai jaksaako? En usko, että itse enää jaksa - ei asiat saa liian monimutaisiakaan olla.
Mut kyllä sitä kaikesta huolimatta on vaan onnellinen. Mulla on maailman ihanin (mun mielestä ;)) ihminen vieressä ja pystyn sanomaan ainakin sata hyvää asiaa joiden rinnalla pienet kinastelut on ihan pientä. Täällä "kolmiossa" on siis rauha maassa - toistaiseksi.
Ja tänään olisi tarkoitus et tenttiin lukemisen jälkeen lähden murun vanhemmille auttamaan rempassa. Voin kertoa et ei oo mikään pieni projekti....
*ei tainnut alun alkaen vaan poiketa, ku oli tavarat (vaihtovaatteet) tuonut sisälle siltä varalta ettei lähde minnekkään :) <3
tiistai 13. maaliskuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Blah osa 2
Tänään on siis jatkunut vuoristorata...kiitos, mutta ei kiitos. En jaksa tällaista, haluan vanhan tylsän elämäni takaisin. Sen lisäksi et tunteet on menneet vuoristorataa itselläni, on toinen osapuoli kans pistänyt kampoihin ja pientä fightia saatu aikaiseksi. Juu onhan kinaaminen "hauskaa", mut ei viestein. Silloin voi tulla väärinkäsityksia ja niitäki sit selvitetään. No saa nähdä miten ilta päättyy. Toivottavasti ei toinen nuku sohvalla :D
Tuntuu todella tyhmältä riidellä, mut joskus seki on tehtävä. Puhdistettava ilmaa. Tuntuu muutenki pitkästä aikaa todella kivalta, mutta todella oudolta ku riitelee/kinaa parisuhteessa. Edellisessä suhteessa kun toinen osapuoli ei koskaan lähtenyt mukaan ja ne loppu aina ens alkuun. Tässä suhteessa on vielä opettelemista sen saralla, että tietää miten toinen reagoi ja milloin se omatila on toiselle annettava. Mut hyvää on se, että tietää sen, et vaikka riidellään niin se toinen ei lähde siitä mihinkään.
Ymmärrätte varmasti, et tunnelmaan on vaikuttanut pojan poismeno...todella outoa on vaan olla kahdestaan. Siihenki onneksi (valitettavasti) tottuu ajan kanssa. Lisäksi väsymys alkaa painaa molempia, kunnon yöunet <3
Mut jos jotain hyvää näen tässä asiassa ja päivässä, niin ainakin me osataan kinastella/riidellä. Toivon vaan ettei toinen ihan kuoreen menisi, vaan antaisi mun olla jossain siinä lähellä - sopivan matkan päässä.
Tuntuu todella tyhmältä riidellä, mut joskus seki on tehtävä. Puhdistettava ilmaa. Tuntuu muutenki pitkästä aikaa todella kivalta, mutta todella oudolta ku riitelee/kinaa parisuhteessa. Edellisessä suhteessa kun toinen osapuoli ei koskaan lähtenyt mukaan ja ne loppu aina ens alkuun. Tässä suhteessa on vielä opettelemista sen saralla, että tietää miten toinen reagoi ja milloin se omatila on toiselle annettava. Mut hyvää on se, että tietää sen, et vaikka riidellään niin se toinen ei lähde siitä mihinkään.
Ymmärrätte varmasti, et tunnelmaan on vaikuttanut pojan poismeno...todella outoa on vaan olla kahdestaan. Siihenki onneksi (valitettavasti) tottuu ajan kanssa. Lisäksi väsymys alkaa painaa molempia, kunnon yöunet <3
Mut jos jotain hyvää näen tässä asiassa ja päivässä, niin ainakin me osataan kinastella/riidellä. Toivon vaan ettei toinen ihan kuoreen menisi, vaan antaisi mun olla jossain siinä lähellä - sopivan matkan päässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)