Koirahöpinää

Nyt jos koirat ei kiinnosta, niin voi hypätä tekstin yli :D En todellakaan oo mikään asiantuntija koira-asioissa, mut sillä tiedolla mitä on niin mennään.

Kun katson näin suloisesti, saatan saada namin :D

Ollaan aika aktiivisia harrastajia, ei mitään himo eikä tosissaan mennä otsa rypyssä, mut halutaan tehdä kaikkea kivaa koiran kanssa. Metsässä ollaan päivittäin ja vapaana pieni mies saa mennä ja tutkia maailmaa (toki jos muita on, niin otetaan kiinni ja harjoitellaan ohittamista).

Oon nyt koiran kans kolmannella kurssilla (tänään alkoi kolmas), ihan vaan siksi että oon täysin käsi ja haluan oppia. Agility oli kivaa ja sitä kokeillaan jatkossakin lisää, oli allekirjoittaneella kunnossa vähän parantamisen varaa. Jäbälle ei tarvinnut kuin nakkia näyttää, niin temput tuli tehtyä :D Tämän lisäksi ihan perustottelevaisuus-kursseilla ollaan oltu, nämä enemmän minua kuin koiraa varten. 

Olipas tosi asiantuntevaa tekstiä, ei mitään asiaa. (yksikseni nauran kuinka tylsää mun elämä on ku kirjoitan koirasta.)

Rehellisesti sanottuna, vuosi sitten olisin sanonut ettei mulle koskaan koiraa tuu, mut eihän sitä elämästä koskaan tiedä. Mitä kaikkea hyvää voi elämäänsä saada, kun uskaltaa päästää mennestää ja nauttia siitä mitä on. Yhden oven ku sulkee, niin uusi ovi avautuu...

Ja olisin jättänyt tällaiset postaukset lukematta :D

Tää on niin kätevä! Ei tarvi aina autolla mennä paikasta toiseen.

 

Työvahti

Eilen oltiin palstalla tekemässä perustuksia ja mukana tietenki oli työvahti. Reppana vaan väsy kesken touhun ja nukkuakin piti. On se vaan niin lutunen <3

Pieneen tilaan se menee - vielä

Sillä aikaa ku palstavahti tarkkaili meitä/nukkui muru käänsi maata ja minä kannoin autosta tavaraa, kasasin kompostia, säilytyslaatikkoa ja kalkitin maata. Kaikessa noissa se muru auttoi mua :D mut on se vaan pakko sanoa, et on se kivaa puuhaa. Samalla ku tulee oltua ulkona, tulee tehtyä jotain. Ehkä kesän lopulla päästään nauttimaan oman maan sadosta.

Rahasta sen verran, et kyllä me tiedettiin et palsta imee alkuun rahaa, mut sitten tulee kaikkea kivaa eteen ja haluis sitä tätä ja tota hankkia. Kunnon perustat jos tekee, niin eiköhän se palkita jossain vaiheessa.

Mut palataan vielä eiliseen. Työteliään päivän päätteeksi me sit sohvalla maattiin ja katsotiin tv:tä (vähä herkuteltiin). Ihanaa vaan olla, varsinki ku koko viikko on mennyt "vahtivuoroa" vaihtamalla. Hassua miten aikataulut on menny ihan ristiin. Toisaalta se on ollut hyvä asia, pennun ei oo tarvinnu olla kauaa yksin.

Työmaa



Pieni hauvavauva muutti meille <3



Ei näin lutuista kaveria voinut jättää kasvattajalle, kaikki sen sisaruksetkin olivat jo lähteneet omiin koteihin. Täällä nyt on alkanut pentuaika ja siinä riittää työmaata, niin kuin mummoni minulle aamulla tekstas ku kerroin uudesta hauvelista :) Hih, siinä on työmaata, mutta ihanaa sellaista...

Palstaa käytiin kurkkaamassa

Toinen asia missä on työmaata on viljelypalsta, mikä sattuman kaupalla saatiin. Oon niin kauan haaveillu tästä ja yhdelle palsta-alueelle jonossa olen ollut, mutta muuton myötä tää on ihanan lähellä. Pyörällä pääsee kätevästi hakemaan palstalta syötävää. Lisäksi tämä jos mikä on ihanaa terapiaa :) Ongelmaksi vaan meinaa tulla, että muru on vielä innostuneempi kuin minä ja hillittömien kaaliviljemiä on jo alettu suunnittelemaan :D

Onneksi tämä ei oo eka kerta ku ollaan kasvimaan kimpussa. Tästä ehkä saatte kuulla lisää :)

Koira

Hengissä ollaan. Kiire, kiire ja kiire. Ei varmaan tarvi muuta sanoa :D

Lauantaina kävimme murun kanssa hänen vanhemmillaan, haettiin koira hoitoon yhdeksi yöksi. Tätä tapausta en ollutkaan aiemmin tavannut, jotenki vaan aina ristiin oli tiemme menneet. Kiva tapaus olikin ja jäi vielä toiseksi yöksi. Ois jäänyt kolmanneksi yöksi jos murulla ois ollu mahdollisuus vaikuttaa asiaan, reppanan ilme oli näkemisen arvoinen ku koira lähti :D Sitten joku toinen kerta.

On se vaan niin eri ku on koira, pitää laskea ulkokäyntien välit. Ison koiran kanssa mikään pieni lenkki ei riitä, vaan päivän aikana on tehtävä ainakin yksi lenkki missä se saa kunnolla purkaa energiaa, jotta päivä menis hyvin.

Kaiken lisäksi minä en ole koskaan ollut mikään eläinihminen, en vaan ole tottunu olemaan eläinten kanssa. Nyt vaan huomaan, että olen alkanut pehmentyä koirien suhteen. Vielä sellaisten isojen, joita aiemmin olen pelännyt ihan hulluna. Naureskelen välillä et mitähän toi muru on tehnyt mulle, et koirien kanssa eläminen ei oo niin kauheeta. Ehkä se ei oo ku on se muru siinä rinnalla. Ja nyt jo mietinki et sitten ku meillä on se koira...sitten joskus.

(mitähän mun päässä nyt liikkuu???? Kirjoitan koirista! Siis koirista, minä :D) ehkä on aika mennä nukkumaan.

Tää viikko on edelleen superkiireinen, mut palaan asiaan kunhan ehdin.
Mukavaa alkuviikkoa teille, ja kertokaas mulle mikä asia on saanut teidät muuttumaan/muuttamaan ajatteluanne parisuhteen myötä (vrt.mulla toi koirajuttu...)?

Poika pieni

Kiitos kun sain tutustua sinuun pikku poika.

Vaikka olit vain hetken elämässäni, veit sydämmeni ja teit sinne lähtemättömän jäljen.

Suloiset nappisilmät ja ilmeet joilla katsoit minua...en unohda niitä.

Nyt on outo olo, ei iloista vastaanottoa kun tulee kotiin, keittiöapulaista jonka katse seuraa jokaista liikettä ja toivoo että edes murunen tippuisi lattialle eikä lenkkiseuraa lumisateessa tarpomaan. Ei toista, joka lohduttaa jos on paha mieli tai tule viereen nukkumaan kun muru on yövuorossa (tai muuten vaan änkeä sänkyyn nukkumaan).

Ikävä on, mut nyt sinun on hyvä olla jossain siellä. Juosta ja touhuta.

Ikävä.