Loma tuli loma meni

Normiarki kalentereineen on täällä taas.

Kiinnostaa yhtä paljon kuin pikku kiviä.

Kuullostaa todella lupaavalta. Siksi tein jotain asialle. Otin kaksi sellaista kurssia lisää mitkä mua ehkä oikeasti kiinnostaa. Niiden avulla jos saisin noi ei niin kiinnostavat pakolliset kurssit suoritettua. Oonkohan jouluna ihan kuollu? Hyvin mahdollista et olen.

Joskus vaan on tehtävä omia päätöksiä eikä kuunnella muita. Jokainen suorittaa opinnot omalla tavallaan, tein aikaan lukionkin oman pään mukaan ja se sopi mulle.

Mut jos loma meni, niin tuntu et koko kesäkin meni yhdessä hujauksessa. Ens kesää odotellessa. ;) On kivoja asioita mitä odottaa, niiden voimalla jaksaa - vaikka läpi harmaan kiven.

Sitä ja tätä

Huoh.

Ehkä mää oon jotain hyvää ansainnu, ed. postauksen pelkoni eivät toteutuneet.

Onneksi.

No ei siitä sen enempää.

- - - - - - - - -

Jee, viikon loma! LOMA! Mää meen kyllä huomenna töihin, sinne mihin kesälläkin menen. Mut ei se vielä tunnu työltä, oon niin kauan ollu pois sieltä, et päivä menee varmasti nopeasti. Ketähän vanhoja työkavereita mulla on siellä jäljellä. Toivottavasti ne kivat, eiku ne kaikki on kyllä kivoja.

Vitsit mää oon niin onnellinen ku mun ei "tarvi" miettiä viikkoon mitään opiskelujuttuja (tenttiin pitäis lukee, mut...). Tällä viikolla olen tajunnu kuinka puhki olen ollut opiskelujen suhteen. Tee sitä, tee tätä, kuuntele verkkoluentoja, tee raportti, pakollisia läsnäoloja, väännä portfolio, oppimispäiväkirja....ainiin ja yritä lukea tenttiin. Jotain unohtu listasta. RYHMÄTYÖT. Onneksi enää vajaa kuukausi ja sit alkaa kesäloma, pääsiäisen jälkeen jaksaa kolme viikkoa puurtaa täysillä.

valivali. Ei mulla oo varaa valittaa, ihmisillä on asiat huonommin kuin mulla. Ja ei mulla oo ees huonosti asiat. Onhan kevät. Aurinko ja ihmiset paljon iloisempia.

Enkä ole enää ainoa naantalin aurinko, muutki virnuilee yhtä tyhmästä. Se taitaa olla kevään merkki ku kuuluu tsirptsirp sieltä ja täältä - kevättä rinnassa ;)

Angiina - kiitos, ei!

Tulin reippaana ja intoa puhkuen yliopistolta kotiin, tarkoituksena tehdä yksi opiskeluihin liittyvä juttu loppuun (deadline huomenna :D).

Ei taas menny niin kuin elokuvissa. Muru on kipeenä ja totesi ettei voi mennä yöksi töihin, joten ei auttanut muu kuin lähteä päivystykseen hakemaan saikkua ja lääkkeet. Angiina oli tuomio ja nyt kauhulla mietin, et miksi mun kurkkua aristaa?! Sen taudin ois nyt parasta pysyä erossa musta, viikonloppuna viimeiset työvuorot. Ei, ei ja ei. Mää en halua tulla kipeeksi.

No mut nyt tehtävä ois pikkuista viimeistä viilausta vaille valmis. Hyvä minä! Sain sen tehtyä päivystyskeikasta huolimatta. Viime tippa paras tippa, vai miten se menee ;)

Ei mulla muuta, nopeat päivän kuulumiset vaan ajattelin ilmoittaa, ku hiiriki teki tenät mun kans.

Menneisyys

Mitä väliä sillä? Jokaisellahan on sellainen, sitä ei voi muuttaa jälkeenpäin. Haluaisinko muuttaa omaani tai jonku toisen menneisyyttä? En. Se on muovannut musta ja muista ihmisistä sellaisia kuin me nyt ollaan. Ilman menneisyyttä en olisi tässä, en tässä parisuhteessa ja varmaan työelämässä olisin opiskelujen sijaan.

En olisi koskaan uskaltanut hakea opiskelemaan, ellen olisi joitakin vuosia sitten tehny rohkeaa päätöstä: lähteä huonosta suhteesta, muuttaa toiselle paikkakunnalle jne. Mun koulutuspolku ei muutenkaan ole mennyt "normaalisti". En käynyt lukiota kolmeen vuoteen. Menin 18-vuotiaana töihin ja innostuin rahasta, varmaan monelle sen ikäiselle käy niin. Opiskelin aiemmin muuta, mutta uskalsin myöntää ettei se oo mun juttu vaikka alasta pidinki (enkä oo sitä täysin hylänny). Päätin vuosi sitten, että vielä haen opiskelemaan alaa mikä mua oikeasti kiinnostaa. Onneksi uskalsin.

Vaikka välillä opiskelujeni suhteen olen joutunut puremaan hammasta, venyttämään omaa jaksamistani ja sitten jostain taas se motivaatio on löytynyt vielä suurempana kuin aiemmin. Mietin vaan et miten jaksan opiskeluni viedä aikataulussa loppuun? Eli siihen tavoiteltuun 5 vuoteen. Sillä samalla hetkellä olen todennut itselleni, etten oo aiemminkaan tehny asioita niin kuin "normaalisti" ne tehdään. Menen sitä omaa opiskelupolkua ja valmistun omassa tahdissa. Tavoitteena pidän sitä 5 vuotta, mutta jos tuntuu ylivoimaiselta niin sitten höllään tarvittaessa. Tää vaan tuntuu hassulta ku samalla toiset opiskelukaverini vetävät ns. ylimääräisiä kursseja jopa lyhyen sivuaineen verran. Huhuh, sanon minä. Onneksi joillain riittää energiaa.

Menneisyydestä onneksi kuitenki voi oppia, ei tarvi tehdä niitä samoja virheitä uudelleen. Toivottavasti.

Tänään on tällaiset ajatukset pyöriny mielessä. Menneisyys - monella eritavalla.



p.s.j a jottei teille jää epäselväksi, niin kursseista on läpi päästy (hyvillä arvosanoilla) yhtä ainoaa lukuunottamatta (siihen en edes lukenut ja meinas olla menemättä koko tenttiin...sallittakoon se yksi huono tulos ;)).