...ja mitä sitten tekis

Lomalla olen ja vähän tekisi mieli kirjoittaa jotain jonnekin. Viimeksi olen kirjoitellut ystävänpäivän aikoihin ja mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ei kauhesti, mutta silti paljon. Tasaista arkea vietetään, tulevaa suunnitellaan ja yritetään nauttia yhteisistä hetkistä.

Sain keväällä yhdet totaalikilarit, ei niistä enempää, mutta niiden jälkeen ollaan taas panostettu* siihen yhteiseen aikaan. Vaikka kahdestaan ollaan (+koira), niin se yhteinen aika voi olla kortilla ja sitten kun sitä on ollut, niin sen laatu....eipä sitä voi kehua. Määrä ei korvaa laatua, olen siihen luottanut monessa asiassa ja myös parisuhteessa.

Itsellä opiskelu ja työkuviot on ihan ok, tyytyväinen niihin. Isompaa asuntoa etsitään, tää on oikeasti pieni meille ja välillä seinät kaatuu, vaikka olisi yksin kotona.

Olen lukenut noita alun tekstejä. Siis oikeasti lukenut! En ole saanut mitään kaipuuta "vanha suola janottaa" tai katkeruuden tunteita. Pohjalla olin, mutta siitä on näköjään päästy yli ja se on osa mun menneisyyttä. Kuinka valaisevaa on huomata kuinka sitä pääsee yli ja kasvaa vahvemmaksi.

Mikäli jatkan jossain kirjoittamista, muualla kuin täällä niin ilmoittelen teille :)


*ei todellakaan mitään sen erikoisempaa panostamista kuin läsnäolo. Se voi olla joskus todella haastavaa, se että osaa vaan olla siinä toisen lähellä aidosti läsnä.

Jajajajajaja

Ja mistä sitä aloittaisi?

Viimeksi lokakuussa näytti olevan merkintä täällä. Paljon ja ei mitään on tässä välissä tapahtunut. Tuntui, että syksy ja pimeys vei mut menneessään. Kelasin asioita läpi eikä aikaa ja voimia ollu tänne avautua. Parisuhde koetteli, omaa tilaa halusi molemmat lue: omaa aikaa, meidän koti on pieni ja loppu vuodesta alkoi tuntuun että seinät kaatuu päälle, koska ihan sama minne katsoi toinen näkyi....

Sille asialle on päätetty tehdä muutos ja uutta kotia etsitään. Vaikka tää koti on kiva, on tää auttamatta liian pieni kahdelle aikuiselle ja isolle koiralle. Yksiö hyvällä pohjaratkaisulla ei vaan enää toimi. Samalta alueelta toivottavasti saadaan uusi koti. Molemmilla on omia juttuja, joten välillä saa olla yksin kotona - tekee hyvää, ja tieto siitä että tää on vaan väliaikasta auttaa jaksamaan.

Myönnettiin molemmat, että parisuhdetta on laiminlyöty, toista pidetään itsestään selvänä ja sitä rataa - jossain vaiheessa yleensä niin käy. Vai tietääkö joku suhteen mikä kukoistaa ilman alamäkiä? Asialle päätettiin tehdä muutos ja se on auttanut. Pieniä arjen tekoja ja sanoja - niissä on kummasti voimaa. Ei tarvi mitään spektaakkelimaista muutosta, kun silläkin rintamalla asiat on vähän paremmin. Ihania lappuja toiselle, kosketus, katse. Siinä se, mun resepti arkirakkauteen. Toivottavasti toimii.

Kyllä jotain ns. spektaakkelimaista piti järkätä. Varattiin reissu Tukholmaan, vähän jotain kahden keskistä kivaa.

Opiskelut etenee omalla painollaan, töitä oon tehny ja siihen se mun aika onkin menny.

Kevät tulee ja huomaan nousevani omasta kolostani.

silmät auki ja plääh

Voihan v***u mikä viikonloppu. Eilinen oli jotain niin kauheeta, niin kauheeta et oksat pois. Voiko ihmistä v***ttaa niin paljon kuin mua eilen? En tiiä, mut jos voi, niin en halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Kiitos mut tää yksi kerta riittää.

Kaiken kruunasi eilen illalla pöllitty pyörä, sekin ostettu kuukausi sitten. Jos se olit sinä, niin voitko palauttaa! Kaipailtais sitä kovasti.

Jos on vituttanu ja paljon, niin on jotain hyvää kuitenkin siitä seurannut <3 asiat puhuttu halki, oikeilla nimillä. Kerranki. Aukas molempien silmiä. Joo ja kyllä mää siitä tykkään ihan oikeasti, vaikka se on välillä ihan plääh.

Että tälleen

Luulin et lomalla mulla ois aikaa kirjoittaa jostain järkevästä, mutta...eipä tuota aikaa oo liikaa ollu ja sit sen ajan ku en oo ollu menossa niin oon vaan ollu. Tää viikko meneekin sit paikasta toiseen juostessa. 

Seuraava viikko, näyttää pahasti samalta. 

Noh, tää loma meni sit tälleen. 

Ehkä syksyn jaksaa jotenkin, jostain löytyy virtaa asioihin. Niinhän mulla ainaa löytyy ylimääräistä virtaa hoitaa asiat. 

Jaahas

Tekis mieli sanoa ruma sana, mut jätän sen sanomatta. Kyllä tää tästä, huominen vielä ja sit alkaa loma. Sitten voi hengähtää ja olla vaan. Jospa tää tonni kiviäkin putoais harteilta pois.

Ei mitään sen kummempaa. Elämä on...

Miten tämä kuva liittyy mihinkään? En tiiä itsekään. Google-kuvahaulla löytyi tämä kuva. Sanalla, joka on mielessäni ollut jonki aikaa. Arvaa ken arvaa, mut ei liity vauvaan tms.

Jaksaa jaksaa

Viikon verran vielä töitä, sitten on loma. L-O-M-A.

Loma jolla on pelottavan paljon tekemistä, mutta ihan sama. Kyllä niitä löhöily-hetkiä mahtuu jonnekin väliin. Akkujen latausta tiedossa reilut pari viikkoa.

Ja arvatkaa millä ens maanantai alkaa? Hierojalla. Ihanaa, hymyilyttää. :)

Mukavaa alkuviikkoa!

Ei tullut treffejä

Tauti voitettu, mutta jäi väliin treffit.

Ei haittaa. Oli kaikesta huolimatta paras viikonloppu pitkään aikaan. Siis oikeasti pitkään aikaan. Mahtu kaikkea kivaan viikonloppuun. Niillä asioilla taas jaksaa jonku aikaa ;)

Jos meillä on välillä lyöty päätä seinää ja käyty keskusteluja onko tää kaikki sen arvoista. Niin kyllä on. Suurimmaksi osaksi tää on oikeasti kivaa, eikä tarvi ollenkaan yrittää mitään. Kaikki menee omalla painollaan. Tiedän myös sen etten pystyisi olemaan suhteessa, jossa olisi aina tyyntä, ei riidan riitaa. Sekin on nähty ja koettu.

Mulle ainakin henkilökohtaisesti on tärkeää, et saan sanoa omat mielipiteeni suoraan eikä tarvitse aina miettiä miten sanoisin asian. Noh, täällä on ainakin toistaiseksi rauhallista.

Kuume

Mun kroppa sanoi sopimuksen irti. Alkuviikosta iski eka pieniä lihasjumituksia pakaroihin, käsiin, niskoihin, ristiselkään - kunnes koko kroppa oli ihan jumissa. Tänään sit nousi kuume. Toivotaan, että on tällainen pieni tauti ja nopeesti menee ohi. Joskus aiemminkin on tullut tällainen ja yhdillä kunnon yöunilla ja levolla* on menny vuorokaudessa ohi. 

Kerranki ois jotain spesiaalia viikonlopuksi. Treffit murun kans ;)  Jos ei onnistu, niin onneksi on aikaa noilla treffeillä käydä.

*nyt  voi katsoa vaikka kokopäivän olympialaisia :D en valita, vaikka kipeenä ei oo kiva olla.

Viikonloppu

Viime viikko meni niin lujaa ettei mitään järkeä! Töissä kauhee stressi ja kiire, ylitöitä jne. Eihän mun työssä pitäny olla stressiä tai kiirettä, mut näköjään se on mahdollista. Ei vaan oo ollu aikaa millekään ylimääräiselle :( tekosyitä vaan keksin ku en oo kirjoitellu tänne :D

Mut mitäs muuta tänne ku töitä? Parisuhde on taas vähän paremmassa myötätuulessa, toivottavasti. Oltiin viikonloppu mun kotikaupungissa ja matkalla pysähdyttiin muutamia kertoja ja matka-aika venyi. Mut ei haittaa meillä oli kivaa. Paluumatkalla ei vaan pysähdytty syömään lämmintä ruokaa, niin nälkäkiukku pääs yllättään yhden jos toisen :D 

Tykkään matkustaa autolla, mulla on vaan paha tapa, et nukahdan helposti. ja kaiken huipuksi väitän et en nukkunu :D

Mut taidan mennä hetkeksi katsomaan peliä ennen kuin kömmin takaisin nukkumaan (juuri tuli muutaman tunnin päikkärit nukuttua!)


p.s. en tiiä mitä teen bloggailun kans, palaisinko tänne?

Viikonloppu

Puhuinko jostain leipomisesta...et mun pitää ottaa kuvat niistä tuotoksista. Noh, arvatkaa muistinko? En. Hyvä, mutta lyhyt muisti. Parin viikon päästä uus yritys :D

On ollu viikonloppu. Murun kans ollaan nähty pikaisesti aina jossain välissä ja nytkin se on vanhalla asunnolla nakkaamassa kaverinsa kanssa jotain tavaraa roskiin. Kaippa se sieltä ihmisten aikaan tulee. Ois kiva et ees hetki saatais hiissailla kotona kahdestaan ennen ku meen nukkumaan. Murulla taas on yövuorot tulossa, joten se varmasti yrittää kääntää rytmiä. On se ihanaa ku molemmilla vuorotyö. Mut ei valiteta, on kuitenki töitä ja ihan mieleistä se molemmilla on. Vähä on kuitenki ikävä yhteistäaikaa ja vaan sohvalla makoilua. Ja jotain muutaki ;)

Meistä tuli tänään autottomia. Tarina pitkä, mut kyllä sitä tähänki tottuu. Ja luultavasti ei kauaa tarvi olla autoton. Mut pyörällä pääsee kivasti, varsinki kesäisin. Ainoo, et pikku herran osalta auto ois hyvä. Rokotuksia ku ei oo vielä, niin ei uskalla lähtee vielä junaan harjoittelemaan siellä matkustamista. Onneksi sitä vielä ehtii harjoitella.

Noh, tässä nopeasti mun viikonlopun kuulumiset. Tarkoitus on kirjoittaa peitoista (omat vai yhteinen) kunhan aikaa on paremmin?