Vuosi vaihtuu!

Tämän kappaleen siivittämänä toivotan teille lukijoille oikein
hyvää uutta vuotta 2012!
Itse olen ainakin päättänyt, että siitä tulee parempi
kuin tästä kuluneesta vuodesta.

Palat loksahtaa paikoilleen

Hitto.

Vuoden viimeinen yö meni sit valvoen. Edelleen on tosi paha mieli. Tosi paha.

Yöllä mielessäni puhkoin X:n auton renkaat, huusin pääni sisällä sille ja annoin kuulla sen kunniansa. Ajattelin, että antaa nyt ajatusten tulla! Sängyssä mä vaan olen enkä siis mitään keskellä yötä tekis tai lähtis mihinkään. Pyörittelin kysymyksiä mielessä...miksi, mitä tapahtui, entä jos, miten...asettelin paloja yhteen ja pari palaa loksahti taas paikoilleen. Hyvä niin, näen taas asiat selkeämmin. Tiedän sen hetken* milloin kaikki muuttui, milloin X alkoi tosissaan miettiä mitä haluaa. Mää en vaan sitä silloin tajunnu. En ehkä halunnut nähdä.

Tajuan yhä selkeämmin millainen se ihminen oli. En vaan tajunnut sitä silloin. Kaikessa ihanassa empaattisuudessaan se oli kuitenki aika kylmä, joka loppu peleissä ajatteli itseään. Toisaalta itseään varten me täällä ollaan, ei muiden takia. Myönnän et ero oli loppujen lopuksi hyvä päätös, mutta tapa jolla se tapahtui oli aika karu. Mun mielestä karu. Asiat olisi voinut hoitaa toisella tapaa, se ihminen ei osannut sillä hetkellä ajatella muuta kuin itseään (en sano, että ero olisi ollut helppo, mutta ei ehkä näin "raaka"). Ehkä sekin oppi jotain tästä. Tai sitte ei.

Näitä asioitahan voi pyöritellä niin paljon kuin haluaa, mutta ei ne siitä enää miksikään muutu. Ja toivon, että tää oli viimeinen kerta kun kiehuin raivosta sen ihmisen takia. Se ihminen ei ansaitse sitä, että vuodatan kyyneleitä hänen takiaan.

En jaksa kirjoittaa enää mitä tapahtui vuonna 2011. Kirjoitin listan asioista aiemmin, eikä ne asiat ole siitä miksikään muuttunu. Hyviä asioita mahtui mukaan, mutta kyllä tää vuosi jää mieleen aika synkkänä.

Aloitan vuoden 2012 puhtaalta pöydältä. Jätän (lupaan yrittää) tän kaiken vatvomisen taakse, otan mukaan vuodelle 2012 ne asiat mitä opin ja toivon, että seuraavalla kerralla olisin vähän viisaampi.



*se hetki oli sama kuin niiden hel**tin elfojen osto :D mää en varmaan koskaan voi hankkia elfoja, ku ne vainoo mua jatkuvasti...

p.s. olin eilen jumbossa, havahduin siihen että puristin käsiäni nyrkkiin. todella lujaa. ihmisvilinässä.

Isänmaan toivot

Unirytmi hieman kateissa, mutta ei haittaa. TV:stä tuli Isänmaan toivot,
edelleen uppos nämä jutut ja millaisia vaatteita (eihän siitä ole kuin 10 vuotta!)
...
Kenellä on huono huumori?
Mulla ja voin sen myöntää :D


p.s. jos koko videoo ei jaksa kattoo, niin suosittelen kohtaa 3'50-4'33
ja se ei sovi huumorintajuttomille :)

Negatiivinen

En tiedä miten suhtautua erääseen "tuttuun", mutta mua on alkanut ottamaan päähän kyseisen ihmisen negatiivisuus. Onko joka asiasta aina pakko etsiä ne negatiiviset asiat? Tiedän et maailmassa ei tasan oo menny onnen lahjat ja jotku joutuu tekemään enemmän töitä kuin toiset saavuttaakseen asioita. Ja jos itse yrittää etsiä niitä hyviä puolia, niin heti leimataan pilvilinnojen rakentajaksi ja sieltä pilvilinnoista mut on nyt pari kertaa kyseisen henkilön toimesta tiputettu.

Olen tuntenut tämän henkilön noin kuukauden, mutta luulen että tämä meidän välinen juttu jää vain tuttavuus tasolle...alkuun hän vaikutti ihan varteen otettavalta, liianki hyvältä...mutta mitä enemmän häneen olen tutustunut on yhteydenpito muuttunut raskaammaksi, enkä sellaista juuri nyt halua elämääni.

Jos homma ei toimi helpolla niin antaa olla ja uutta matoa koukkuun. Eikö se niin mene?

Viimeisin pisara ehkä tämän henkilön kohdalla oli eilinen. Soitin innoissani hänelle ja kerroin uudesta asunnostani, no tämä henkilö kertoi heti, et sehän on pieni asunto. Sun pesuhuone ja keittokomero vie niin paljon tilaa, et ei siihen olohuoneeseen mahdu juurikaan mitään... Missä vaiheessa mä olen suunnitellu sinne kulmasohvaa tai kuuden hengen ruokapöytää? En missään vaiheessa! Toki haaveilen kaikesta ihanasta, mutta kyllä mää sen asunnon reaaliteetit tiedän. Tarkoitus on ollu ostaa vuodesohva, ei muita huonekaluja. Joten onko se pilvilinnojen rakentamista? Ei. Joka tapauksessa illalla mun into uudesta asunnosta oli täysin kateissa, mut eipä ollut intoa enää tutustua tähän henkilöön sen enempää. Pitäköön tunkkinsa.

Tiedän et pessimisti ei pety, mut rajansa kaikella.

Kauppakuitti

Tänään kävin kirjoittamassa paperit ja vitsit olen ollut koko päivän innoissani kaikesta uudesta. Näin vielä hyvää ystävääni, joten kyyneleet* ei paljoa haittaa. Kävin, myös uudella asuinalueellani hieman ajelemassa ja lähimarketiin tutustumassa ruokaostosten merkeissä.

Kassalla katsoin ostoksiani ja mietin, et oikeasti eikö mulla oo enempää mitä ostaa? Loppusumma oli 11,90€ ja ruokaa riittää ainakin ensviikon alkuun + summaan mahtui hoitoaine. Miten mulla menee niin vähän rahaa ruokaan? Ja mää syön päivittäin ainakin yhden lämpimän ruoan.

Päätin pähkäiltyäni ruokamenojani, että tammi-helmikuun menen 20€/viikko ruokabudjetilla. Toki niinä päivinä kun käyn yliopistolla, yleensä siellä syön ja niitä aterioita en laske tuohon 20€ budjettiin. Mutta tuosta summasta ostan myös tarvittaessa pesuaineet, wc-paperit ym. Laskin, että tuolla 20€ pärjään hyvin (varmasti joinain viikkoina summa jää alle tuon), lisäksi tuolla budjetilla tulee jätettyä herkut kauppaan.

En ole ajatellu paljon mulla on rahaa nyt tänä syksynä mennyt ruokaan, joten en osaa sanoa tuleeko säästöä vai ei. Tuleepahan nyt ainakin katsottua mihin rahaa menee ja saapahan käyttää mielikuvitusta ruokaa tehdessä. Lisäksi olen tähänki asti katsonut kilohintoja, vertaillu jne. joten en usko, että se mitä syön niin kauheasti tulee muuttumaan. Ehkä hieman paremmin suunnittelen kauppalistani, mutta katsotaan miten käy.

Millaisia summia teillä menee viikossa ruokaan/kauppaan?



*kyyneleet tuli, ku ajelin tuolla itä-helsingissä. sinne mää ehkä joskus palaan, tai sit tuo länsi vie mun sydämmen. annan lännelle ainakin mahdollisuuden.

Perillä

Matka meni hyvin. Ajokeli oli loistava, liikennettä vähän ja radiosta tuli hyvää musiikkia.

Päätin sit ajaa koko matkan yhden pysähdyksen taktiikalla :) Bensaa tankkiin ja nopeasti ruokaa naamaan. Tuntuu, että menen ihan ylikierroksilla vieläkin, vaikka olen vaan ajanut.

Nyt kassien purkamista ja sit yritän rauhoittua. Huomenna on kuitenki monta asiaa mitkä pitää hoitaa.

Tää biisi mm. oli parasta ajomatkalla.

Irma - I know

Huomenna kotiin

Aamulla olisi tarkoitus lähteä ajamaan Helsinkiin. Kotiin. Sellainen tunne mulla on, vaikka asunnostani en pidä. Helsinki on kuitenki se mun koti, mun piirit. Mulla on oma tapa elää Helsingissä.

Vaikka lapsuudenmaisemissa on kiva käydä, on mun uus kotikaupunki silti ihana. Moni kysyy miksi mää sinne aikanaan lähdin ja milloin tulen takaisin. Silloin oli vaan sellainen tilanne, että pakko oli lähteä. Ja palaanko tänne lapsuudenkulmille enää pysyvästi takaisin? En usko, mutta elämästä ei koskaan. Ehkä palaan, ehkä en. Kaikki on avoinna. Toistaiseksi mun on hyvä olla Helsingissä, miksi lähteä pois.

Torstaina olisi tarkoitus käydä paperit allekirjoittamassa uutta kotia varten. Sen jälkeen alkaa suunnittelu ja asioiden hoitaminen. Tarkoitus on pikku hiljaa asioita hoitaa, ettei kaikki jäis viime tippaan.

Oon oikeasti niin innoissani tosta asunnosta. Se tulee niin tarpeeseen. Juna muuttuu, mutta matka-aika ei pitene, joten sekin on plussaa. Muutenkin odotan vuotta 2012, siitä tulee uudenlainen vuosi mulle. En tiedä miten erilainen, mutta olen päättänyt asioita. Osaa näistä päätöksistä olen jo toteuttanu, mutta jatkan niiden asioiden "hoitamista" myös ens vuonna. Näistä päätöksistä lisää myöhemmin.

Mutta nyt pakkaamaan tavarat. Toivotaan, että huomenna olisi hyvä ilma ajella. Kuunnella musiikkia ja puhua puhelimessa.

Huonossa hapessa

Tapsan tanssit tuli tanssittua...seura mitä parhainta :)

Tais vaan se viimeinen shotti olla liikaa! Olo on nyt mitä kauhein. No, jospa sitä uuden vuoden ottaisi rauhallisemmin, ei tarvis nukkua ämpärin vieressä ja toivoa et elämä voittais jossain vaiheessa. Hassuinta tässä on se, että mää olen normaalisti ollu se joka tietää omat rajansa, mut näköjään ne rajat on entistä huonommat. Meinaan on joulukuussa ja tänä vuonna nyt ollu kaks krapulaa. Samassa kuussa :D voi piirtää rastin seinään, niin ei ole tapahtunu vuosiin. Onhan seki saavutus, josta ei mainita kenellekään ääneen :D

Illan aikana näin kotikaupungin exäni, sen jonka kanssa olin kuusi vuotta yhdessä. Ensimmäisen kerran kasvokkain siis näimme eron jälkeen. Kohtaaminen meni yllättävän hyvin, hän otti minut heti kainaloonsa (luultavasti siksi että mun tasapaino oli siinä vaiheessa iltaa jo aika heikko) ja alkoi kyselemään mitä minulle nykyään kuuluu. Ei mitään katkeruuden tai vihan tunnetta toista kohtaan. Toisaalta, se suhde oli pitkä ja erosta on jo kulunut niin kauan että ne tunteet on taakse jo jääny. Keskustelusta ei vaan meinannu tulla mitään, koska olin niin humalassa ja lopulta mun piti poistua wc:n. Ja siitä sit lapsuudenkotiini.

Aamulla piti käydä myös tervehtimässä pönttöä. Et sellaiset tanssit oli. Mukavaa, mutta tän krapulan voisin antaa heti pois. Saa tulla hakemaan, jos haluaa....ihan ilmaseksi annan sen pois.

Anna palaa

Noi tutun kommentit sai mut miettimään itseäni enemmän. Kuka olen ja millainen olen? Tästä lähti ns. oravanpyörä pyörimään.

Mietin, että milloin viimeksi olen saanut vastaavaa suoraa palautetta. Eroja en laske, koska silloin puolin jos toisin saatetaan sanoa asioita mitä ei oikeasti tarkoiteta. Eroissa tulee aina mietittyä automaattisesti millainen itse on ja oliko itsessään jotain vikaa. Ainakin minä mietin, muiden puolesta en voi sanoa miten he kokevat eron js eron jälkeisen pohdinnan. Itse harrastan reflektointia; kriittistä analysointia itsestäni ja mietin miten voisin olla parempi ihminen.

Kun eroja ei laskettu, muistin hyvin erään työvuoron, jossa minä 20-v. esimiehenä, eräässä pikaruokaravintolassa olin iltavuorossa ja vuorossa oli minun lisäksi kaksi poikaa. Molemmat heistä oli minua pari vuotta vanhempia. Olin vasta vaihtanut ravintolaa ja jostain syystä minua kiusattiin. Ravintola vaihtoi omistajaa ja kokeneet työntekijät eivät pitäneet siitä, että esimiehet tulivat toisista ravintoloista ja tästä syystä minä ja toinen esimies koettiin työskentely todella ikäväksi tässä paikassa. Jokainen voi kuvitella tilanteen, että tulet esim. taukotilaan ja samalla puhe loppuu. Kaikki katsovat seiniä ja joku yrittää hätäisesti keksiä jotain sanottavaa. Itse olet niin kuin et olisi tajunnut tilannetta. Vaikka olin nuori, en silti ollut tyhmä. Tätä jatkui pitkään, toinen meistä esimiehistä lopetti pian työt ravintolassa, koska ei kestänyt sitä ilmapiiriä. Itse hulluna olin siellä pari vuotta töissä.

No tässä iltavuorossa sanoin sitten näille kahdelle pojalle, että antakaa tulla mitä teillä on mielen päällä. Sanoin myös, että nyt jos joskus on mahdollisuus sanoa suoraan mikä minussa on "vikana" ja miten voisin olla parempi esimies. Siinä sit kuuntelin työn ohella suoraa palautetta itsestäni ja purin hammasta. Voin vain jälkeenpäin miettiä ja ihmetellä miten minulla oli rohkeutta silloin kuunnella naama peruslukemilla sitä palautetta. Palautteen saatuani, mietin omaa toimintaani ja joitain asioita muutin. Ei minusta tullut koskaan mitään suosikki esimiestä, mutta kiusaaminen väheni ajan kanssa.

Ymmärrän myös jälkeenpäin, että monelle oli pettymys että esimiehiä ei valittu kokeneiden, vanhempien työntekijöiden joukosta, vaan uudet nuoret tytöt tulivat sanomaan mitä tehdään. Ei se ollut minullekaan mikään helppo paikka mennä ja sanoa ihmisille, että teetkö sitä ja tätä. Toisaalta, se ei ollut minun valinta, vaan tuli siirto tuli ylemmältä taholta. Olen myös miettinyt, miksi minä olin sen ikäisenä esimies eikä ne minua vanhemmat työntekijät. Olen ehkä luonteeltani erilainen kuin he.

Vaikka suoran palautteen saaminen ei ole helppoa, on sitä joskus hyvä saada. Toisaalta, se miten palautetta annetaan ei ole helppoa. Miten saat muotoiltua sanat niin ettet loukkaisi toista. Nämä on niitä asioita mitkä myös vahvistavat ihmistä ja palauttavat maan pinnalle jos pääsee välillä leijailemaan pilvilinnoissa.



p.s. ystäväni (ainoa joka tietää tästä blogista) kertoi, että olen mä hänen mielestään hyvä kuuntelemaan. arvaatte varmasti kuinka se lämmitti sydäntä!