Harmaita hiuksia

Hengissä olen, tosin todella kiireinen. Muutto aiheuttaa vähän kiireitä (onko yllätys kenellekään?!), tavaroita on mennyt kirpparille ja huuto.nettiin on laitettu myyntiin isompia juttuja. Kirppari on muutenki lähteny hyvin käyntiin, kolme päivää ollu ja melkein satanen tullut. Siis sata euroa! Ei voi ku hymyillä...Vielä tavaraa kuitenki on ja yhteensä kolme viikkoa on pöytä varattu. Jospa sitä sais mahdollisimman paljon tavaraa sitä kautta hävitettyä!!!

Sähkösopimus aiheuttaa nyt hieman harmaita hiuksia. Huomenna soitan Helsingin sähkölle ja kysyn sieltää tarjousta. Meni hermot netin vertailuihin ja paras hoitaa asia puhelimella.

Opiskelut aiheuttaa myös harmaita hiuksia, en jaksa keskittyä nyt niihin täysillä...ehkä se tässä helpottaa ja mielenkiinto löytyy jostain. Tai siis kyllä mua suurin osa opinnoista kiinnostaa, mut ei kaikki ja luennoilla tulee välillä selailtua nettiä (ei pitäis ottaa konetta mukaan) ja kuunteleminen jää vähäiselle. Noloa, mutta totta.

Ai niin ja eilen muru näytti sen tulisemman puolen (vuorotyön herkkuja väsymys). Oli varoitellu mua etukäteen, et on kuulemma pelottava vihaisena...no mää vaatehuoneessa salaa hymyilin ja totesin et enemmän suloinen kuin pelottava. Toki annoin toisen olla rauhassa, ja kyllä se leppy omaa tahtia :D Siinä vaiheessa väsykiukku oli vaan tarttunu muhun...onneksi kumpikaan ei pitkään jaksa osoittaa mieltä :D

Mut nyt kömmin murun kainaloon nukkumaan.

Aika

Luin* mun tekstin minkä olin kirjoittanut eka treffien jälkeen....repesin :D

Mitä voin sanoa...ei mitään vakavaa?! Hitaasti?! Onko sitä jotain?! Näköjään se elämä itse menee sinne oikeaan suuntaan, suunnitteli sitä tai ei. Hyvä niin.

Ja edelleen se aika menee kuin siivillä.


*ekaa kertaa luin vanhan tekstin. wau! askel sekin ;)

Christina Aguilera - Beautiful

Onneksi voin olla oma itseni!

Sori taas kyselyä pukkaa....onko kirjoitusten alla olevat ja sivupalkissa olevat tunnisteet tarpeellisia??

Kiitän jo etukäteen teitä jotka vastaatte :)

Mustat pilvet

Tää aamu alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Sellainen onnellisuuden tunne et ei järkee...jotkut asiat vaan mun elämässä on nyt kohdillaan! Ei siitä sen enempää. Siirappia siirappia :D

No otsikko on mustat pilvet...juttelin isäni kanssa puhelimessa ja hän kertoi hieman ikäviä asioita mitä oli/on tapahtunu eilisen ja tän päivän aikana. Ne sai mielen maahan, mut ne on asioita joille mä en voi mitään. Voin vaan toivoa, et ihmiset saa järkeä päähän edes hitusen.

Tekis mieli avautua, mut en voi....liian henkilökohtaisia asioita. Lyhyesti voin vaan todeta, et jos mun elämääni ei joku hyväksy, niin en voi sille mitään. Itse olen onnellinen ja tiedän mitä haluan. En halua elää elämääni muulla tavalla ja olen sujut itseni kanssa. Muut tehköön niin kuin parhaaksi näkevät tai kokevat.

Miksi?

Muru kysyi eilen miksi mä? Aloin kertomaan syitä miksi hän. Keksin (ei niitä tarvinu keksiä, ku ne tuli automaattisesti) niitä paljon. Miinuspuolelle asioita ei juuri tullut. Tai siellä on yksi mut se ei haittaa, ja sekin on oikeastaan kääntyny jo plussaksi :D

Tänään olen sit miettiny tarkemmin tuota +/- listaa. Ei siinä oo mitään järkeä tämän ihmisen kohdalla...aiemmin olen etsinyt niitä huonoja asioita ihmisestä. Tällä kertaa asioita kun tulee esille, niin ne ei yllätä kuin positiivisesti. Voin sanoa, että olemme puhuneet asioista rehellisesti. Salailua ei ole eikä tarvi. Molemmat pystyy olemaan oma itsensä, jopa kotiasussa (tai urheilukerrastossa - niin kuin allekirjoittanut on ollut!) meidän välillä on ihan uskomaton vetovoima eikä siihen tarvi mitään ihmeellisyyksiä. Tälle asialle ollaan naurettu...kumpikaan ei ole koskaan ollut näin "vapautunut" heti suhteen alussa. Ei vaan tarvi esittää mitään.

Tästä päästäänki asiaan jota pidän yhtenä tärkeimmistä asioista suhteessa. Nauru. Molemmat nauraa samoille tyhmille asioille. Pienet insidevitsit ovat myös tärkeitä, niitä kaikkien kanssa ei vaan tule. Se, että huumori ja mielenkiinnonkohteet (osa, kaikesta ei tarvi molempien innostua!) osuu kohdilleen on varmasti kaikkien mielestä tärkeitä.

- - -

Mulle tuli tänään ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Viihdyn mainiosti Helsingissä, enkä usko että takaisin kotiseuduilleni muutan...mut ensimmäistä kertaa tänne muuton jälkeen tuli koti-ikävä. Olenhan mää täällä kuitenki jo jonkin vuoden asunu. :D

Tähän muru ehdotti, että mennään käymään kunhan vapaa viikonloppu tulee...tai siis mulle ku sopii. Olen se kiireisempi osapuoli*. Yksi viikonloppu helmikuussa ois mulla vapaa ja nyt yritetään järjestää opiskelut/työt niin että saataisiin yksi arkipäivä lisää. Katsotaan.

Joku varmaan kauhistelee et nyt jo esittelemässä toista vanhemmilleen. Mut se ei haittaa, eikä pelota. Itse koen sen hyvänä asiana, että toinen haluaa tutustua mun perheeseen ja mun lapsuudenkulmiin. Varmaan olen aiemmin kertonut syksyllä, et X ei ollut kiinnostunut tutustumaan mun kavereihin tai perheeseen. Voitte kuvitella miltä tuntuu ku toinen sanoo, että haluaa tutustua mun kavereihin ja vanhempiin. Jep, niin sen pitää mennä.

Mietin tässä lisäksi, et selittelenkö ja puolustelenko mää tätä mun onnea ja nopeaa toimintaa...en koe et teen niin. En halua kavereille enää "hehkuttaa" tätä niin paljoa (ne ei varmaan jaksa enää kuunnella - enkä tiiä jaksatteko te lukea :D), mut koen et mun on jotenki pakko saada purettua mun pään sisällä olevia ajatuksia....joten tää blogi saa olla se paikka missä sit hehkutan tätä.

*tästä koen välillä huonoa omaatuntoa, mut en aio ottaa siitä stressiä...koska ne asiat olen luvannut hoitaa ja aion hoitaa.

Nelli - Pidä musta kii

Ei tarvi paljoa lisätä...mua pidetään

kuin kukkaa kämmenellä.

Ei tällaista oo koskaan aiemmin ollut.

Kiitti mulle riitti!

En mää aikanaan tänne etelään muuttanu sen takia et saisin nauttia kylmyydestä ja lumesta. Tiedän, et ei saa valittaa - pohjoisessa on vielä kylmempää...mut silti! Jos edellä mainittuja asioita haluan, niin voin lähteä sukuloimaan.

Mun kädet on menny parissa päivässä ihan kuiviksi...en muista milloin viimeksi mun kädet ois kylmyyteen reagoineet näin voimakkaasti. Normaalisti ne on niin ihanan pehmeät, nyt kaikkea muuta....rasvapurkki kulkee laukussa mukana.

Vaikka ois kylmä, niin silti koira (hoito) on pakko käyttää ulkona. Tosin lyhyellä lenkillä, niin ettei raukka palellu. Onneksi junia ei oo tarvinnu käyttää! Näen mielessäni kuinka kiroaisin kylmyyttä asemalla ku juna on myöhässä.

Jos jollain on hyvät yhteydet tuonne sääherraan, niin voisin heittää pienen toiveen - lämpötila -5 asteen paikkeille, niin ei tarvis hytistä...

Pakko avautua lyhyesti tästä asiasta, vaikka maailmassa on paljon pahempiakin asioita, mut just nyt vi**ttaa kyseinen asia.

EDIT. Heti helpotti ku sai avautua :D

Asioita hoidettu

Jep, nyt on asioita taas hoidettu! Voin siis hyvin taputtaa itseäni selkään ja onnitella saavutuksistani. Näin niiden pitäisi mennä, hyvissä ajoin ja kivuttomasti. Toisaalta tunnen itseni sen verran hyvin, että lopussa tulee kiire...vaikka kuinka asioita olisin etukäteen jo hoidellu.

Listan asioista tein aiemmin ja sieltä voi käydä kurkkaamassa mitä oon jo hoitanu jne. Siis jos vaan kiinnostaa. Kenenkään ei oo pakko! :D

Laura laittoin taas kommenttia ja kiitos, niin määki hymyilen. Itseni puolesta...olen oikeasti se normaali oma itseni pitkästä aikaa. Saan aikaseksi asioita, enkä murehdi liikaa. Toki kaikki on todella nopeasti tullu, mut en kait mää niin tyhmä oo et päästäisin toisen menemään vaan sen takia et erosta nyt kuitenkaan ei oo kauhean kauaa. Sen ihmisen kanssa on vaan hyvä olla. Huumori menee yksiin ja lenkin jälkeen olen kuulemma "hikiasussani" yhtä hemaiseva kuin iltapuvussa :D Ollaan naurettu sille kuinka alusta asti ollaan voitu olla omia itsemme...ei ole tarvinnut esittää mitään tai ajatella mitä toinen ajattelee musta. Sitä vaan on ja kuulemma kelpaan juuri tällaisena.

Kelpaa. En valita. Säätäminen ku ei oo mun juttuja, ja loppu peleissä jos mää en kelpaa omana itsenäni, niin sit on turha tuhlata aikaa. Ja tiiän et en tuhlaa sitä aikaa nyt.

Sori tää hehkutus. Mielummin tänne hehkutan, voi sit ystävien kanssa muustaki puhua välillä ;)

Pakkailua osa 2

Tänään on myös tarkoitus mennä (en oo omassa asunnossani nyt yötä ollut...ei siitä sen enempää) pakkailemaan tavaroita kirpputoria varten. Vaatteet mitä vien pitäis pestä ja muutenki hintoja miettiä...sen saa muru* tehdä lauantaina ku oon töissä. Luotan sen arvioon. Tärkeintä on et ne tavarat saa menemään. Kaikki raha on tervetullutta, ku miettii tota hankitalistaa.

Muutenki hyvä ku kirjoitin ylös noita asioita, niin tulee tehtyä asioita eikä ne vaan siirry ja siirry... Konkreettisesti näkee myös mitä on tehny ku vetelee viivoja sanojen yli. Suosittelen post-it lappuja esim. kalenteriin :D Ehkä tästä muutos voi tulla hyvä ja helppo. Toivossa on hyvä elää.

Tää biisi on ollut aiemminki täällä, mut eilen tuli radiosta ja

murun kans todettiin et tää niin hyvin sopii meille molemmille :D

*ajattelin et jatkossa kirjoitan muru enkä Toinen. Toinen kuullostaa jotenki karulta :D