...yksin. Reilun tunnin.
Kuuntelin musiikkia, se auttaa siihen et en tuolla julkisesti vollota.
Ajattelin, et jos tänne kirjoitan mitä oon tehny, niin se auttaa mua tekemään jatkossakin jotain. Ja sit joskus ku luen näitä, niin saisin tästä jotain. En ole aikaisempia kirjoituksia pystyny lukemaan. ehkä luen ne joskus myöhemmin. ehkä en.
3 kommenttia:
Äitini on aina sanonut erotessani (niitä on ollut kolme, nyt elän onnellisesti suhteessa), että jos et päästä irti hänestä nyt, niin et tule koskaan tietämään, välittikö hän sinusta oikeasti. Jos hän oikeasti kokee, että olet hänen elämänsä nainen, niin hän aivan takuulla vielä tulee ottamaan yhteyttä. Eikä sinun tarvitse sen eteen tehdä yhtään mitään. Ei tarjoutua odottamaan eikä kerjätä eikä mitään...
Haluaisitko viettää lopun elämääsi ihmisen kanssa, joka ei ole varma siitä, haluaako olla juuri sinun kanssasi? Ansaitset parempaa kuin se. Ansaitset jonkun, joka haluaa olla juuri sinun kanssasi. Tämä vain teki mieli sanoa ja loin profiilinkin, että sen pääsisin sanomaan. Mukava lukea niin aitoa kertomusta (mahdollisen) eron tuskista ja niistä monista ajatuksista, jotka vellovat päässä.. Tiedän tunteen.
Ja aina on valoa, vaikka sitten ero tulisikin. Ero voi lopulta olla paljon helpompikin tie kuin suhteeseen jääminen. Jos liikaa antaa köyttä ja valtaa miehelle ("minä odotan vaikka kuinka pitkään, jos vain harkitset vielä suhdetta kanssani"), niin mies alkaa uskoa olevansa jotain oikeasti tavoiteltavampaa kuin sinä. Eikä se liene totuus. Hän ei edes joudu miettimään, että oletko oikeasti hänelle tärkeä, koska sinä olet siinä joka tapauksessa eikä hän pelkää menettävänsä sinua. Siksi pitäisi vaan pystyä antamaan tilaa ja etäisyyttä ja päästämään irti, kuinka vaikeaa se sitten onkaan... Näin olen asian ajatellut itse.
Voimia ja jaksamista sinne ja voimia siihen tulevaan tenttiin! Oli oikea päätös lähteä toteuttamaan omia unelmiaan ja opiskelemaan haluamaansa alaa! (tuntematta sinua :) *virtuaalihaleja*
Kiitos kommentistasi. Tulen tämän lukemaan varmasti monta kertaa uudestaan! Se tilan ja etäisyyden antaminen vaan näin alkuun on ollut vaikeaa. Uskon, että tästä alkujärkytyksestä kun alkaa pikku hiljaa selviämään on helpompi toiselle sitä aikaa antaa.
Minäkin täällä haukkana kävin lukemassa kommenttia. Tuossa hetki sitten hain eroa koskevia blogeja ja löysin sinun blogisi. En vielä ole lukenut loppuun, mutta illan mittaan olen. Kommentoin varmaan uudemmankin kerran.
Itse erosin maaliskuussa. Kolmannen kerran samasta miehestä. meidänkin ero tuli puskista, vaikka itse olin sitä jo kuukauden miettinyt. Mies ei osannut odottakkaan, mutta yritin samaan hengen vetoon saada hänet yrittämään vielä. Ei suostunut. Nyt välimme ovat taas lämpeämässä...
- SADIE
Lähetä kommentti