Yksinäisyys

...kolahti tänään.

Kaikki on töissä ja mä yksin. Ei oo ketään kelle soittaa ja jutella ees niitä näitä.

X:lle en uskalla laittaa viestiä, on töissä ja tiiän et mitä vähemmän se kuulee musta näinä päivinä sitä nopeammin se tekee ratkaisun. Mitä pedempään pystyn välttelemään puhelinta ja sitä et en laita sille mitään niin sen parempi.

Mietin miksen mä voi olla se joka tekee sen ratkaisun? En vaan voi. Oon ollu koko sydämmestäni tässä jutussa, mun mielestä se vaan ei oo oikein et jos tää näin loppuu! Ei vaan oo. Se, et tää tuli puskista tekee asian pahemmaksi. Vaikka tiesin, että helppoa ei oo niin ei tää tilanne ollu sitä mitä ajattelin...siis et me päädyttäis tällaiseen tilaanteeseen jossa ero ois oikeesti vaihtoehto.

Tekis mieli soittaa sinne yths:lle ja sanoo, et kohta mä vedän ranteet auki, jos sillä pääsis sinne jo aikaisemmin...mut en voi, en oo sellainen että tekisin itelleni jotain.

Mut kait se on hyväksyttävä, et yksin tää on taisteltava läpi. Oli lopputulos mikä tahansa. Laitoin kuitenkin mun kaverille viestii (sille toiselle jolle oon puhunu tästä), et ehtiskö se näkeen tänään.

Epävarmuus syö, ajatukset menee ylös alas. Mitä jos se oikeesti vielä haluaa yrittää? Mutta mitä jos se ei halua?! Mitä mä sit teen. Ei, ei, ei....en ees halua kuvitella.

Oon miettiny sitäki, et miks mä lähdin vielä opiskelemaan? Mut tää on nyt oikeesti sitä mitä haluan joskus tehdä. Toisaalta hyvä, et tää p***a osu tähän väliviikkoon. Mut jos ero on se lopullinen, niin tiedän et pahempaa on vielä tulossa. Mulla ois ens viikolla iso ja vaikee, tentti. Taidan mennä suosiolla laitostenttiin tekemään sen. Musta nyt vaan ei oo lukemaan. Lisäksi pitäis tehdä pari esseetä tällä viikolla. Kiinnostaa ihan sikana, varsinki ku toinen on kurssista josta en oo saanu mitään irti (oikeesti, minkä tasoisia professoreita yliopistolla on???)

Mut joo, oli vaan pakko avautua ja purkaa nää ajatukset tänne. Katotaan poistanko jossain vaiheessa...

Tajuan jo et oon sekoamassa :) ja välillä alkaa naurattamaan tää tilanne, mut sit se taas iskee kahta kauheammin. Kuinka eksyksissä voi olla ja yksinäinen?


Ikävä. Ikävä katsetta, tuoksua ja kosketusta. Edes se äänen kuuleminen helpoittais.