Olin tänään opiskeluihin liittyvässä tapahtumassa ja voin sanoa, että se oli pelastus! Vaikka mieli on maassa, oli kiva olla muissa maisemissa hetki.
En oo lukenu noita aiempia kirjoituksiani, joten toistoa voi tulla, mutta aivan sama, mun blogi ja purkautumiskanavahan tää on :)
Ihanaa huomata, että täällä on ihania lukijoita, osalla ehkä sama tilanne ku mulla osalla ei.... mukavaa tietää, että näin netin välitykselläkin ihmiset välittää!
Oli kiva huomata fb:ssä, että sellaiset henkilöt, joiden kanssa oon ollu vähemmän tekemisissä, niin ovat huolissaan. Mulla on monen ikäisiä kavereita, joten tukea ja apua tuli laajasti. Ja niinkuin aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin en oo maininnu mitä on tapahtunu. En usko, et ne kaikki ees on tienny et seurustelen...eikä nää tyypit ollu sellaisia, et "juoruamisen" takia haluaisivat tietää miksi mun elämässä on matto vedetty lopullisesti jalkojen alta.
Miltä sit tänään on tuntunut?
edelleen tyhjältä. vihaa. katkeruutta. jopa se suru yrittää puskea jostain läpi.
Luulen, et tää viikko viime keskiviikosta asti on ollu niin hel****llinen, et se pahin raivo ja itku on nyt poissa hetken aikaa. Huomenna nään sen lapsuudenystäväni ja sit jos muuta ei oo niin soitan M:lle. Oon miettiny asuntoasiaa. Jotenki tällä hetkellä tähän asuntoon jääminen ei tunnu kauheen hyvältä, kun mietin et omaa elämää pitäis jatkaa ja kuitenki ne suhteen alkuajat vietettiin tässä mun luukussa, ne alkusuhteen huuma-ajat. Vanhempani (eronneet) ovat luvanneet auttaa minua taloudellisesti, että muutto ja elämän saaminen edes jokseenkin olisi mahdollista. Jokainen opiskelija tietää kuinka ruhtinaalliset tulot on ja miten niillä pystyy elämään. Teen itse töitä, mutta saan itse vaikuttaa työmäärääni niin paljon kuin haluan. Onneksi.
Musta tuntuu, että tällä postauksella ei oo nyt mitään punaista lankaa. Päässä pyörii sata asiaa, mut siltikään ei yhtään ajatusta. Mietin, et miten saan kamat X:ltä, miten saan ne mahtumaan tänne jne. Tuntuu, et ne asiat pitää saada jotenki hoidettua, niin sitten pystyy aloittamaan sen surutyön. Se, et jos aloitan sen surutyön ja nään X:n lähiaikoina esim.mun kamojen hakemisen merkeissä, niin silloin pitää aloittaa uudestaan se työ.
p.s.Arvatkaa mitä X oli sanonu sen kaverille (jonka kans oon 2 kertaa puhunu asiasta puhelimessa ja se kaveri otti muhun eka yhteyttä)....et se ei halua, et ne on mun kaa tekemisissä. Tiesin, et siinä tulee käymään niin (häviää mun elämästä), mut oikeesti????? Just, ku mä olin tutustunu sen kavereihin kunnolla ja niillä on lapsia ym. ja oppinu pitämään ja olemaan tekemisissä niiden kans, niin ettei X aina liity jotenki siihen. Melkein nauroin asian takia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti