Aloitetaan tämä tarina maanantaista.
Olimme pidennetyn viikonlopun eripaikoissa. Molemmat olivat miettineet parisuhdettamme, toisistaan tietämättä. Päivä kuitenkin oli aika jäätävä ja molemmilla oli omia menoja (oma menoni oli shoppailla lähimarketissa ja ostin pari uutta keittiövälinettä...ironista näin jälkeepäin).
No illalla sitten nukkumaan mennessä aloimme puhumaan asiasta/jäätävästä tunnelmasta. Nämä keskustelut ois hyvä käydä muualla kuin sängyssä, mutta meillä se menee aina niin...
Molemmat totesimme, että meillä on ollut heikompi jakso parisuhteessa tänä syksynä ja se on alkanut (ainakin minua itseäni) ahdistamaan. Mainitsin mm. että ero on se helpoin ratkaisu, jos emme saa tilannetta muuttumaan. Itse en nähnyt sitä vaihtoehtona, koska koen että vielä on annettavaa enkä ole tarpeeksi yrittänyt tämän suhteen eteen.
Tajusin myös, että asioiden eteen pitää tehdä töitä, olimme laiminlyöneet parisuhdettamme. Meillä kun ei ole lapsia, niin sitä yhteistä aikaa löytyy yleensä helposti. Mutta miten olemme sen käyttäneet...istuneet sohvalla vierekkäin ja läppärit sylissä. Syytän tästä kyllä itseäni.
Toisaalta tänä syksynä vaihdoin opiskelupaikkaa (päätin vielä lähteä opiskelemaan alaa ja ammattia mikä on ollut haveena jo vuosia) sekä siinä rinnalla teen silloin tällöin viikonloppuisin töitä. Toinen osapuoli vaihtoi toimipistettä ja työn luonne muuttui hieman, mutta ei kauheasti. Tästä syystä molempien syksy on ollut hieman stressaavaa, mutta ehkä helpottamaan päin. Ajattelin ja sanoin ääneen, että ongelmat johtuvat tästä syksystä ja tämä on se suuri koettelemus meidän suhteessa. Jos tästä selviämme niin selviämme mistä vaan.
Puhuimme mm. siitä että tilanteelle täytyy tehdä jotain ja itse aloin heti miettimään vaihtoehtoja.
Oloni helpottui. Olimme puhuneet aiemminkin asioista, mutta emme näin paljoa/vakavasti.
p.s.Tämä on kirjoitettu minun kannaltani ja paljon asioita jäi kirjoittamatta, mutta tässä pääosin maanantain keskustelua.
p.p.s. kirjoitusvirheistä ei kannata mainita....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti