Tässä tulee keskiviikosta tietoa. Katsotaan jaksanko kirjoittaa koko keskiviikkoa.
Aamulla herätessämme normaalisti lähdimme samalla autolla yliopistolle/töihin. Matkalla vielä puhuin mitä voitais viikonloppuna tehdä jne.
X (en jaksa, pysty kirjoittamaan puoliso, koska en edelleenkään tiedä mitä tulee tapahtumaan) laittoi illalla kuuden aikoihin viestiä, että hänen reenit on peruttu, mutta menee työkaverin kans lenkille. Eikä tiedä mihin aikaan tulee kotiin.
Kun itse pääsin kotiin kahdeksan aikoihin laittelin kynttilöitä palamaan ja yritin luoda vähän romanttisempaa tunnelmaa ja olin käynyt ostamassa herkkua meille. Ajatuksena, et vähän parisuhde aikaa.
Kello oli yli yhdeksän eikä hänestä kuulunut mitään (ei ole normaalia häneltä ettei ilmoita mitään jos menee yli yhdeksään, vaikka laittoikin viestiin ettei tiedä mihin aikaan tulee kotiin). Laitoin hänelle viestiä et onko tulossa kotiin yksi? Vastauksesi sain, että kyllä aikoo. Ei täällä mäkissä jaksa loputtomiin olla.
No kymmenen aikoihin hän sitten saapui. Eikä siinä vaiheessa enää kynttilät palaneet romanttisesti. No, sängyssä...toi sänky on niin huono paikka näille keskusteluille! Kysyin, et miksei hän ollut edellisenä aamuna vastannut minulle mitään siihen rakastan sinua kommenttiin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen tuli vastaus, et hänen tunteet minua kohtaan ovat vähentyneet. Se tunne mikä noista sanoista tuli oli jotain käsittämätöntä! Se, että ihminen jonka kanssa suunnittelee tulevaisuutta ja jota rakastaa oikeasti koko sydämmestä, pitää häntä oikeana sanoo jotain tuollaista...ei pysty vieläkään käsittämään. Onhan meillä ollu hyviä hetkiä vielä edellisviikolla ja ollaan naurettu ym. Joten tuntuu uskomattomalta, että en ole huomannu mitään.
Kun olin siinä hetken aikaa kerrännyt itseäni kysyin, et kuinka kauan sillä on ollu sellainen olo. noin kuukauden. Kuukauden. Se pysäytti. Oikeasti ihminen, jonka kanssa ollaan hankittu juuri vaatehuoneeseen uutta säilytystilaa vain paria viikkoa aiemmin sanoo, et on jo noin kuukauden ajan pyöritelly asiaa mielessään. Siinä olotilassa kaikki vaan häviää, ja toivoo että näkee vain pahaa painajaista ja heräis mahdollisimman pian.
Vaikka, ruusuilla tanssimista tämä syksy ei oo ollu, niin en oo missään vaiheessa ajatellu että eroaisimme. Mun mielestä meillä on ollu hyviä ja onnellisiakin hetkiä yhdessä. Itse olen ajatellu, et tämä on se heikompi jakso mitä parisuhteissa on ja tästä selvitään ku molempian stressi opiskelu/työasioita kohtaan häviää.
Jatkan myöhemmin tän keskiviikon kirjoittamista. Nyt tuntuu liian ylivoimaiselta kyseinen ajatus. Pitäis taikoo jostain jotain syötää ja yrittää edes hieman syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti