Aamut

Nää aamut tuntuu pahimmilta.

Iltaisin olen niin puhki päivän pohtimisen jälkeen etten enää pysty itkemään. Viime yö oli ensimmäistä kertaa sellainen, että pystyin oikeesti nukkumaan koko yön, heräämättä kertaakaan.

Mutta aamut on ihan erilaisia. Herään ns. vieraasta paikasta - yksin. Ne omat aamurutiinit ym. on ihan hukassa. Pitää kehittää tähän joku systeemi, et selviän näistä helpommalla.

Päivän suunnitelma on se, että yritän raahata itseni suihkuun ja sitten kirjastolle lukemaan tenttiin. Jos saan luettua tentiin, ilmoitan X:lle ettei ennen tiistaita ilmoita mulle et haluaako erota. Et pystyisin tekemään sen tentin pois alta tai edes yrittämään. Toisaalta, jos hän haluaa pysyä yhdessä, niin siitä saa ilmoittaa heti!

Tekis mieli mennä ja sanoa sille, et "mä en oo nyt lähdössä tästä suhteesta mihinkään, ennenku me on yritetty yhdessä. Halusit tai et mut mä pysyn tässä. Kuukauden vaikeuksien jälkeen ei voi luovuttaa vielä, vaikka tunteet on vähentyneet (jos sen kaikki tunteet mua kohtaan ois pois, niin ei se miettis näin kauaa - eihän?????). Ihmisillä voi olla puolikin vuotta vaikeaa suhteessa, mut ei ne oo luovuttanu. Ne on löytäneet sen yhteisen jutun niiden vaikeuksien jälkeenkin, se on meillekin mahdollista. Mitään peruuttamatonta ei oo vielä tapahtunu."

Mut taidan jättää sanomatta ja antaa sen ajan vaan sille.

Jos mä tästä päivästä selviän, niin hyvä. Huomenna pääsee purkaan ääneen tätä asiaa ulkopuoliselle, jos se vaan on ok tyyppi. Nimittäin mitään neuvoja käy kävelyllä tai lue jotain hyvää kirjaa on tässä tilanteessa tosi per****stä....