Lauantai

Yritin soittaa X:lle kahdeksan jälkeen.

Ei yhteyttä. Yritin soittaa uudelleen. Ei mitään.

Paniikki.

Päässä napsahti jokin. Miten se voi mut sulkee noin vain elämästään!!! Laitan yhteiselle tutulle viestiä (sille ainoalle, jonka numero mulla on) et tietääkö se X:stä mitään ja et tää kaikki tuli mulle ihan puskista. Vastaus tulee pian ettei tiedä hän eikä hänen puolisonsa.

Yritän monta kertaa soittaa, mutta tiedän et ihan turhaan.

Kohta soi mun puhelin. Se meidän yhteinen kaveri soittaa. Sanoo, et oli soittanut yhdelle toiselle kaverille ja kysyny vihaisesti missä X on. Kuulemma hänen luonaan oli illalla ollu. Ei tiennyt missä nyt on.

Sain juteltua hänen kanssaan. Itkin suurimman osan puhelusta. Lupasi ilmoittaa jos ja kun kulee jotain. Sanoi muutaman fiksun kommentin. Ne autto hetkeksi, mutta vain hetkeksi.

Jatkan edelleen X:lle soittamista vähä väliä. Klo.11 saan hänet kiinni.

Kuulemma puhelimessa ei oo ollu kenttää ja joutunut käyttämään akun irti jne. Vanhemmillaan on ollut. Sanoo lähtevänsä kohta kotiin ja ilmoittaa minulle siitä, niin voin tulla käymään. Kysyn haluaako hän nähdä, ei vastausta.

Puhelun jälkeen kuluu 45 minuuttia, soitan uudestaan. Oli puhunut sen saman kaverin kans puhelimessa, jonka kans minä olin aiemmin puhunut. Kertoo nyt lähtevänsä. Kysyn haluaako nähdä? Ei, mielummin on tämän päivän vielä yksin. Murrun siihen pisteeseen, mut tyydyn siihen.

Lauantaipäivä menee sumussa. Saan vasta illalla syötyä salaattia. Todella pienen annoksen.

Menen sänkyyn ennen yhdeksää. En tiedä missä vaiheessa olen nukahtanut omaan itkuuni.