Tarkoitus on lähteä kohta kävelylle ystävän kans, sen jolle oon kertonu tästä tilanteesta.
Itse olen sellainen, että näissä tilanteissa joko vaivun siihen itsesääliin ja makaan sängyssä päivät ja syön vain herkkuja. Tai sitten lähden liikkeelle, mut silloin se myös vaikuttaa ruokahaluuni (ku en halua syödä vain herkkuja ja oikea ruoka ei maistu).
Ja tosta masennusjutusta vielä. Itse ajattelen, et koska itse tein asialle jotain näin aikaisin (ja oisinko välttämättä tehny mitään, jos tätä parisuhdedraama ei nyt ois????) niin uskon, et sen asian suhteen mulla on jauhot ihan tyydyttävästi pussissa.
Ja tää masennusasia voi olla tabu monelle, mut voin väittää että jokainen tuntee ainakin yhden ihmisen joka on ollu jossain vaiheessa masentunut, mut ei välttis oo tienny asiasta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti