...jatketaan keskiviikon tarinaa.
Mihin nyt jäinkään? Juttelimme noin kahteen asti yöllä asiasta. Sillä hetkellä X oli sitä mieltä, että ero on se mihin tämä päättyy. Koska aiemmissa hänen suhteissaan jos toinen on harkinnut sitä ja annettu jatkoaikaa on se kumminkin päättynyt. (Niistä suhteista ei nyt sen enempää, muutakuin etteivät ne ole kestäneet näin kauaa tai saman katon alla ole asuttu.) Tivasin, että mitä hän haluaa...haluaako enää yrittää vai onko tehny lopullisen päätöksen. Sanoin myös hänelle, että pakkaan kamani torstaina ja perjantaina vien ne pois. Jos vain onnistun perumaan perjantain menoni, jota en kuitenkaan pystynyt enää perumaan.
Sinä yönä ei tullu paljoa nukuttua pieniä pätkiä vain. Ajatus ei enää kulkenut ja kokoajan toivoin herääväni tästä painajaisesta.
Muuta....
Vaikka olemme saman katon alla noin vuoden asuneet, on minulla virallisesti ollut toinen asunto (jossa olen ollut viimeksi tammikuusta yötä) sinne menee postini ja haen ne noin viikon välein.
Tässä suhteessa minä olen ollut se puheliaampi ja toinen se hiljaisempi, josta saa kalastella tietoa. Olen se joka näyttää tunteet ja mielialavaihtelut paljon selkeämmin ja rehellisesti sanottuna toinen pystyy lukemaan kasvoiltani aivan liika joskus.
Omasta parisuhdetaustoistani voisin mainita, että tätä suhdetta ennen seurustelin melkein 6 vuotta ja josta asuin n.4,5 vuotta kyseisen exäni kanssa. Se suhde alkoi kun olin 18, exäni oli noin 5 vuotta vanhempi. Itse kasvoin kyseisessä suhteessa aikuiseksi (milloin voi määritellä olevansa aikuinen???) ja voin sanoa, että olin eri ihminen ennen ja jälkeen suhteen. Kyseisen suhteen ero oli itselleni "helppo" koska eropäätöstä kypsyttelin noin vuoden ajan ja lopulta emme nähneet enää mitään miksi olla yhdessä. Tiedän tästä exästäni, että hän löysi puolen vuoden sisällä erosta uuden tyttöystävän ja on edelleenkin saman ihmisen kanssa.
Tämä suhde on kestänyt noin 1,5 vuotta, ei siis mikään kauhean vanha, mutta ihan erilainen kuin edellinen suhteeni. Tässä oli se alkuhuuma, mutta hyvin nopeasti tuli myös se arki, joka meni hyvin tähän syksyyn asti. Olimme puhuneet, että luovumme minun asunnostani jossain vaiheessa (mahdollisesti silloin kun ostamme yhteisen) mutta koska taloudellista tarvetta ei ollut luopua heti, niin pidimme minun asuntoani "varastona". Kahden aikuisen ihmisen tavaramäärää kun joutuu karsimaan, jos ne laitetaan yhteen. Kerrottakoon vielä että minun asunnossani ei ole pitkään aikaan ollut mitään ruokaa ei edes kuivatavaraa ja kaikki sellainen mitä toisella ei ole ollut mut minulla on ollut niin olemme roudanneet hänen luokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti