Hitto.
Vuoden viimeinen yö meni sit valvoen. Edelleen on tosi paha mieli. Tosi paha.
Yöllä mielessäni puhkoin X:n auton renkaat, huusin pääni sisällä sille ja annoin kuulla sen kunniansa. Ajattelin, että antaa nyt ajatusten tulla! Sängyssä mä vaan olen enkä siis mitään keskellä yötä tekis tai lähtis mihinkään. Pyörittelin kysymyksiä mielessä...miksi, mitä tapahtui, entä jos, miten...asettelin paloja yhteen ja pari palaa loksahti taas paikoilleen. Hyvä niin, näen taas asiat selkeämmin. Tiedän sen hetken* milloin kaikki muuttui, milloin X alkoi tosissaan miettiä mitä haluaa. Mää en vaan sitä silloin tajunnu. En ehkä halunnut nähdä.
Tajuan yhä selkeämmin millainen se ihminen oli. En vaan tajunnut sitä silloin. Kaikessa ihanassa empaattisuudessaan se oli kuitenki aika kylmä, joka loppu peleissä ajatteli itseään. Toisaalta itseään varten me täällä ollaan, ei muiden takia. Myönnän et ero oli loppujen lopuksi hyvä päätös, mutta tapa jolla se tapahtui oli aika karu. Mun mielestä karu. Asiat olisi voinut hoitaa toisella tapaa, se ihminen ei osannut sillä hetkellä ajatella muuta kuin itseään (en sano, että ero olisi ollut helppo, mutta ei ehkä näin "raaka"). Ehkä sekin oppi jotain tästä. Tai sitte ei.
Näitä asioitahan voi pyöritellä niin paljon kuin haluaa, mutta ei ne siitä enää miksikään muutu. Ja toivon, että tää oli viimeinen kerta kun kiehuin raivosta sen ihmisen takia. Se ihminen ei ansaitse sitä, että vuodatan kyyneleitä hänen takiaan.
En jaksa kirjoittaa enää mitä tapahtui vuonna 2011. Kirjoitin listan asioista aiemmin, eikä ne asiat ole siitä miksikään muuttunu. Hyviä asioita mahtui mukaan, mutta kyllä tää vuosi jää mieleen aika synkkänä.
Aloitan vuoden 2012 puhtaalta pöydältä. Jätän (lupaan yrittää) tän kaiken vatvomisen taakse, otan mukaan vuodelle 2012 ne asiat mitä opin ja toivon, että seuraavalla kerralla olisin vähän viisaampi.
*se hetki oli sama kuin niiden hel**tin elfojen osto :D mää en varmaan koskaan voi hankkia elfoja, ku ne vainoo mua jatkuvasti...
p.s. olin eilen jumbossa, havahduin siihen että puristin käsiäni nyrkkiin. todella lujaa. ihmisvilinässä.
2 kommenttia:
Mun mielestäni sä et ole vatvonut yhtään liikaa, prosesseihin vaan menee se aika mikä menee... aalloittain sitäkin. Joskus tekee mieli vatvoa ja vaivata enemmän, toisinaan muut asiat on päällimäisenä. Pikkuhiljaa eteenpäin.
Toivon sulle kaikkea hyvää tulevaan vuoteen 2012! Ja mukavaa vuodenvaihdetta myös :)
Kiitos Erkki. Aika aaltoilua tää on, välillä huomaa ettei ole ollenkaan miettyny asiaa, sitte tulee hetkiä kun ei muuta mietikkään. Pitää olla itselleen armollinen, tämänki asian suhteen.
Kiitos, ja toivottavasti vuosi vaihtui sielläkin mukavasti :)
Lähetä kommentti