perjantai 9. joulukuuta 2011

Päiväkaljalle

Heh, tänään ois tarkoitus lähteä päiväkaljalle :D

Muuten hyvä, mut mää en juo kaljaa...onneksi sieltä saa muutakin ;)

Oon tutustunu paremmin yhteen ihmiseen tänä syksynä ja tämä henkilö ehdotti mulle sitä, siis kyseessä on kaveri. Ei mitään muuta. Eli ei tarvi miettiä siellä mitään, et onko se joku kokelas nro.??? :)

No tästä hienosta aasinsillasta päästään itse aiheeseen. Eli eilen puhuin kahden henkilön kanssa ystävistä ja kavereista. Mulla on aikuisiällä ollu tosi vähän omia ystäviä/kavereita ja yleensä parisuhteen kautta mulle on tullu se kaveripiirikin, mut erottuani se kaveripiiri on hävinny yhtä nopeasti kuin on tullut. Tässä kohtaan voin mainita, että X ei tutustunut yhteenkään mun kaveriin 1,5 vuoden aikana....eikä niitä edes ollu montaa - voi yhdellä kädellä laskee ne kelle oisin hänet halunnu esitellä. Vitsit ku tajuaa näitä asioita jälkikäteen, sitä on ollu niin laput silmillä. Jos joskus seurustelen, niin HALUAN että se toinen HALUAA tutustua mun ystäviin ja kavereihin (M muistuta mua tästä, jos näyttää siltä että sulle sitä henkilöä ei esitellä :D). Kuinka tyhmä sitä ihminen voi olla???? Oikeasti, X ei ollu mulle tarkoitettu.

Lukioaikoina ryssin (en oo ylpeä niistä asioista, mutta onneksi asioista voi oppia!) mun ystäväpiirit ja aikuisiällä olen joutunut etsimään uudet ihmiset. Ainoa poikkeus on tää lapsuudenystävä, mut muuten olen saanut kasata itselleni uuden kaveripiirin. Ei se haittaa, nää henkilöt on kyl sit spesiaaleja :)

Ja pitkästä aikaa mulla on sellainen tilanne, että mua kysytään et voisinko lähtee kahville tai teatteriin?! ym. Mää en ole se henkilö joka ehdottaa aina tekemistä muille vaan mulle ehdotetaan - se on oikeasti aika harvinaista. Toki pitää itse olla aktiivinen, että nämä asiat pysyy näin, mutta kuitenki...olen oikeasti yllättynyt - positiivisesti. Mun kalenteri näyttää aika täydeltä näiden erilaisten tapaamisten myötä! Pitää muistaa jättää sinne myös kohtia jolloin voi vain olla yksin. Mää olen ihminen, joka myös viihtyy yksin kotona.

Voihan olla, että tää johtuu siitä, että olen sinkku niin mua ehkä helpommin kysytään kuin parisuhteessa ollessani. Täytyy vain muistaa, että vaikka uutta sosiaalistaelämää on tullut, niin pidän kyllä huolen niistä "vanhoista" ystävistäni kans.

Mulla tais ajatus katketa monta kertaa ku kirjoitin tätä.

Mut nyt sinne päiväkaljalle ;)



p.s. montako hymiötä tässä postauksessa on???? :D hi**o, kait se elämä sittenki menee eteenpäin.

2 kommenttia:

Janna kirjoitti...

Kyllähän se toipuminen sieltä etenee näköjään :) Toi on jotenkin tosi helpottava vaihe, kun alkaa näkemään asioita, tajuaa ettei sitä toista oikeasti ikinä kiinnostanut niin paljoa, että olisi tutustunut sun läheisiin ihmisiin. Helpottaa tajuta, että ei siitä olisi koskaan sittenkään tullut mitään, vaikka miten paljon olisi yrittänyt, siihen yrittämiseen vaaditaan kaksi, yksin on paha yrittää viedä suhdetta eteenpäin.

Nyt vaan ilo irti elämästä, sinkkuna on oikeasti hemmetin hauskaa! Tutustuu uusiin ihmisiin ja saa paljon uutta sisältöä elämään. Anna mennä vaan, sä oot sen ansainnut :)

Mary kirjoitti...

Niinpä, se että alkaa näkemään asioita niin helpottaa. Vaikka pahaa tekee edelleen päivittäin ja toisen sanat vähä väliä tulee päähän, niin silti...näkee asioita vähän paremmin, suuremmalla perspektiivillä.

Mää voin sentään hymyillä, olla oma itseni :) ja todellakin olen ansainnut sen!