En tiedä miten suhtautua erääseen "tuttuun", mutta mua on alkanut ottamaan päähän kyseisen ihmisen negatiivisuus. Onko joka asiasta aina pakko etsiä ne negatiiviset asiat? Tiedän et maailmassa ei tasan oo menny onnen lahjat ja jotku joutuu tekemään enemmän töitä kuin toiset saavuttaakseen asioita. Ja jos itse yrittää etsiä niitä hyviä puolia, niin heti leimataan pilvilinnojen rakentajaksi ja sieltä pilvilinnoista mut on nyt pari kertaa kyseisen henkilön toimesta tiputettu.
Olen tuntenut tämän henkilön noin kuukauden, mutta luulen että tämä meidän välinen juttu jää vain tuttavuus tasolle...alkuun hän vaikutti ihan varteen otettavalta, liianki hyvältä...mutta mitä enemmän häneen olen tutustunut on yhteydenpito muuttunut raskaammaksi, enkä sellaista juuri nyt halua elämääni.
Jos homma ei toimi helpolla niin antaa olla ja uutta matoa koukkuun. Eikö se niin mene?
Viimeisin pisara ehkä tämän henkilön kohdalla oli eilinen. Soitin innoissani hänelle ja kerroin uudesta asunnostani, no tämä henkilö kertoi heti, et sehän on pieni asunto. Sun pesuhuone ja keittokomero vie niin paljon tilaa, et ei siihen olohuoneeseen mahdu juurikaan mitään... Missä vaiheessa mä olen suunnitellu sinne kulmasohvaa tai kuuden hengen ruokapöytää? En missään vaiheessa! Toki haaveilen kaikesta ihanasta, mutta kyllä mää sen asunnon reaaliteetit tiedän. Tarkoitus on ollu ostaa vuodesohva, ei muita huonekaluja. Joten onko se pilvilinnojen rakentamista? Ei. Joka tapauksessa illalla mun into uudesta asunnosta oli täysin kateissa, mut eipä ollut intoa enää tutustua tähän henkilöön sen enempää. Pitäköön tunkkinsa.
Tiedän et pessimisti ei pety, mut rajansa kaikella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti