Päädyin eilen baariin...taas...mut hauskaa oli. Nyt on loma ja tulipahan "nollattua". Olo on myös sen mukainen. Vaikka olen käynyt baarissa 4 kertaa joulukuun aikana (toi on oikeasti mulle paljon, hyvä ku käyn vuodessa tuon verran baareissa!), niin yhtään yhdenillan juttua ei mulla ole ollu ja siitä olen ylpeä. Olen pitänyt hauskaa; tanssinu ja viettäny aikaa kavereiden kanssa.
Noh, mitä sit tapahtui illalla?
Kun lähdin taksia metsästämään tajusin, että mun heijastin oli tippunu. Heijastin, jonka sain X:ltä vähän ennen eroa. Tunteet nousi pintaan ja muutaman kyyneleen taksissa sitten tirautin. Tuntui todella pahalta, teki mieli mennä kotiin, sinne vanhaan kotiin. Käpertyä toisen viereen, toisen lähelle. Tuntea se toinen siinä vieressä. En kuitenkaan tehnyt mitään, vaan nielin ajatukset. Ei se enää oo mun paikka, vaikka kuinka olisin yöllä halunnut mennä sinne. Onneksi en menny!*
Olen ollu tosi kiireinen koko joulukuun. Pitkiä päiviä, paljon tekemistä. En ole juurikaan pysähtynyt ja nyt kun on loma - kuukauden loma. Mietin, et miten selviän tästä. Kun pitää olla paikallaan, on aikaa miettiä jne. Kait tästä selviää, mut ehkä se on hyväkin asia että pitää olla paikallaan. Näkee asioita ehkä eritavalla. Tulee käytyä eroa läpi ja ehkä loman jälkeen on taas pikkaisen vahvempi ihminen.
Mut vielä siitä heijastimesta, mua harmittaa se. Siihen liittyi muutakin kuin X, mut sille ei enää voi mitään. Uusia heijastimia saa ja uusia muistoja uusien ihmisten kanssa tulee ajanmittaa.
*näin jälkeenpäin voin olla siitä tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti