Noi tutun kommentit sai mut miettimään itseäni enemmän. Kuka olen ja millainen olen? Tästä lähti ns. oravanpyörä pyörimään.
Mietin, että milloin viimeksi olen saanut vastaavaa suoraa palautetta. Eroja en laske, koska silloin puolin jos toisin saatetaan sanoa asioita mitä ei oikeasti tarkoiteta. Eroissa tulee aina mietittyä automaattisesti millainen itse on ja oliko itsessään jotain vikaa. Ainakin minä mietin, muiden puolesta en voi sanoa miten he kokevat eron js eron jälkeisen pohdinnan. Itse harrastan reflektointia; kriittistä analysointia itsestäni ja mietin miten voisin olla parempi ihminen.
Kun eroja ei laskettu, muistin hyvin erään työvuoron, jossa minä 20-v. esimiehenä, eräässä pikaruokaravintolassa olin iltavuorossa ja vuorossa oli minun lisäksi kaksi poikaa. Molemmat heistä oli minua pari vuotta vanhempia. Olin vasta vaihtanut ravintolaa ja jostain syystä minua kiusattiin. Ravintola vaihtoi omistajaa ja kokeneet työntekijät eivät pitäneet siitä, että esimiehet tulivat toisista ravintoloista ja tästä syystä minä ja toinen esimies koettiin työskentely todella ikäväksi tässä paikassa. Jokainen voi kuvitella tilanteen, että tulet esim. taukotilaan ja samalla puhe loppuu. Kaikki katsovat seiniä ja joku yrittää hätäisesti keksiä jotain sanottavaa. Itse olet niin kuin et olisi tajunnut tilannetta. Vaikka olin nuori, en silti ollut tyhmä. Tätä jatkui pitkään, toinen meistä esimiehistä lopetti pian työt ravintolassa, koska ei kestänyt sitä ilmapiiriä. Itse hulluna olin siellä pari vuotta töissä.
No tässä iltavuorossa sanoin sitten näille kahdelle pojalle, että antakaa tulla mitä teillä on mielen päällä. Sanoin myös, että nyt jos joskus on mahdollisuus sanoa suoraan mikä minussa on "vikana" ja miten voisin olla parempi esimies. Siinä sit kuuntelin työn ohella suoraa palautetta itsestäni ja purin hammasta. Voin vain jälkeenpäin miettiä ja ihmetellä miten minulla oli rohkeutta silloin kuunnella naama peruslukemilla sitä palautetta. Palautteen saatuani, mietin omaa toimintaani ja joitain asioita muutin. Ei minusta tullut koskaan mitään suosikki esimiestä, mutta kiusaaminen väheni ajan kanssa.
Ymmärrän myös jälkeenpäin, että monelle oli pettymys että esimiehiä ei valittu kokeneiden, vanhempien työntekijöiden joukosta, vaan uudet nuoret tytöt tulivat sanomaan mitä tehdään. Ei se ollut minullekaan mikään helppo paikka mennä ja sanoa ihmisille, että teetkö sitä ja tätä. Toisaalta, se ei ollut minun valinta, vaan tuli siirto tuli ylemmältä taholta. Olen myös miettinyt, miksi minä olin sen ikäisenä esimies eikä ne minua vanhemmat työntekijät. Olen ehkä luonteeltani erilainen kuin he.
Vaikka suoran palautteen saaminen ei ole helppoa, on sitä joskus hyvä saada. Toisaalta, se miten palautetta annetaan ei ole helppoa. Miten saat muotoiltua sanat niin ettet loukkaisi toista. Nämä on niitä asioita mitkä myös vahvistavat ihmistä ja palauttavat maan pinnalle jos pääsee välillä leijailemaan pilvilinnoissa.
p.s. ystäväni (ainoa joka tietää tästä blogista) kertoi, että olen mä hänen mielestään hyvä kuuntelemaan. arvaatte varmasti kuinka se lämmitti sydäntä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti