Elämässä on monta asiaa jotka on vain väliaikaisia hetkiä/tilanteita/ihmisiä...tuleekohan mistään pysyvää?
tiistai 27. joulukuuta 2011
Irma - I know
2 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Mary! tulin huikkaamaan pikaiset moit!elossa vieläkin! molemmat :D ihan ensinnäkin hyvät joulun ajat (tais mennä jo) ja PARASTA uutta vuotta 2012!:) jälleen kerran kiitos blogista/tuesta, oot antanu mulle tosin paljon voimia synkkien ajatusten keskelle syksyn aikana! Mulle kuuluu hyvää, jopa yllättävän hyvää. Oon puuhastellu tässä vaikka mitä ja oma "kämppä" alkaa tuntua kodilta, pikkuhiljaa. Oon saanu juoksuharrastuksesta taas kiinni ja muutenki pitäny itteni kiireisenä :> Uusia tuttavuuksiakin on tullut elämään!elämä on maistunu aidosti todella hyvältä, hetkittäin. Joulun aikakin meni suht kivuttomasti, ainoastaan viime yö oli vaikea. Olin siskon luona yötä ja heräsin yöllä klo 1 koiran rapisteluun, jotenkin en enää saanu unta. Aloin jossitella mielettömän paljon, miksi tein sitä ja miksi tätä. Ehkä eniten surua on aiheuttanut se, että tuntuu että toisen oli niin "helppo" pyyhkäistä mut pois sen elämästä ja mennä eteenpäin ku itselle se on välillä niin mahdoton ajatus ( tosin helpottaisko mua muka se jos tietäsin että sillä on vaikeeta? eihän se muuttais silti tätä, että vanhaan ei ole enää paluuta). Pari tuntia sitten pyörin kyyneleet silmissä ja surin. Mutta tosiaan, yllättävän kivuttomasti meni joulunaika kuitenkin loppupeleissä!Välillä mun tajuntaan vaan iskee se et " ei jumaliste, mä olen todella yksin, enkä saa (enkai haluakaan?) sitä ihmistä enää mun elämään". Kuitenkin tuntuu (apua, nyt ku sanon näin ni otan heti takapakkia :D) että elämä taitaa tosiaan vaan viedä (niinkun silloin syksyllä lupailin meille!). Kevääksi on suunnitteilla Aasian reissu (huikeeta!) ja muutenkin odotan vuotta 2012.
Hetkittäin niitä hyviä hetkiä on ja miettii et se elämää todellakin menee eteenpäin. Täysin huomaamatta. Eikö se niin mene, että välillä otetaan useampi porras eteenpäin ja sit välillä tullaan yks taaksepäin. Joku päivä sitä vaan sit tajuaa, ettei ole takapakkia tullu vähään aikaan...
Yöllä herääminen on paha. Sitä vaan sit valvoo ja miettii asioita. Vaikka se yksinäisyys tulee, niin en halua sitä toista enää takaisin. Olisi kiva jos vierellä olisi joku, mutta ketä tahansa ei kannata huolia ;)
Uusia tuttavuuksia? :D ne kummasti piristää vaikka ei mitään vakavaa olisi. Ja vaikka ne olisi uusia kavereita, niin sekin on jo jotain. Vähän uutta sisältöä elämään.
Vitsit mää oon kateellinen teille joilla juoksu kulkee, kait se on vaan hammasta purren lähdettävä juoksemaan. Oli se eka kerta sit kuinka paha tahansa. Se on vaan se eka kerta (toivottavasti).
Reissu Aasiaan, mahtavaa! Olen kans ajatellu et kesällä/syksyllä sitä johonki on lähdettävä, uusi asunto tulee nieleen keväällä rahaa (isompi kuin nykyinen) et varaa ei oo.
Mut eikö se niin ole, että vuosi 2012 on sit meidän. Ollaan tänä vuonna ihan tarpeeksi "kärsitty" :D
2 kommenttia:
Mary! tulin huikkaamaan pikaiset moit!elossa vieläkin! molemmat :D ihan ensinnäkin hyvät joulun ajat (tais mennä jo) ja PARASTA uutta vuotta 2012!:) jälleen kerran kiitos blogista/tuesta, oot antanu mulle tosin paljon voimia synkkien ajatusten keskelle syksyn aikana!
Mulle kuuluu hyvää, jopa yllättävän hyvää. Oon puuhastellu tässä vaikka mitä ja oma "kämppä" alkaa tuntua kodilta, pikkuhiljaa. Oon saanu juoksuharrastuksesta taas kiinni ja muutenki pitäny itteni kiireisenä :> Uusia tuttavuuksiakin on tullut elämään!elämä on maistunu aidosti todella hyvältä, hetkittäin. Joulun aikakin meni suht kivuttomasti, ainoastaan viime yö oli vaikea. Olin siskon luona yötä ja heräsin yöllä klo 1 koiran rapisteluun, jotenkin en enää saanu unta. Aloin jossitella mielettömän paljon, miksi tein sitä ja miksi tätä. Ehkä eniten surua on aiheuttanut se, että tuntuu että toisen oli niin "helppo" pyyhkäistä mut pois sen elämästä ja mennä eteenpäin ku itselle se on välillä niin mahdoton ajatus ( tosin helpottaisko mua muka se jos tietäsin että sillä on vaikeeta? eihän se muuttais silti tätä, että vanhaan ei ole enää paluuta). Pari tuntia sitten pyörin kyyneleet silmissä ja surin. Mutta tosiaan, yllättävän kivuttomasti meni joulunaika kuitenkin loppupeleissä!Välillä mun tajuntaan vaan iskee se et " ei jumaliste, mä olen todella yksin, enkä saa (enkai haluakaan?) sitä ihmistä enää mun elämään". Kuitenkin tuntuu (apua, nyt ku sanon näin ni otan heti takapakkia :D) että elämä taitaa tosiaan vaan viedä (niinkun silloin syksyllä lupailin meille!). Kevääksi on suunnitteilla Aasian reissu (huikeeta!) ja muutenkin odotan vuotta 2012.
" Hei, älä pelkää elää"
Halauksin,
-laura
Moikka laura ja kiva kuulla susta!
Hetkittäin niitä hyviä hetkiä on ja miettii et se elämää todellakin menee eteenpäin. Täysin huomaamatta. Eikö se niin mene, että välillä otetaan useampi porras eteenpäin ja sit välillä tullaan yks taaksepäin. Joku päivä sitä vaan sit tajuaa, ettei ole takapakkia tullu vähään aikaan...
Yöllä herääminen on paha. Sitä vaan sit valvoo ja miettii asioita. Vaikka se yksinäisyys tulee, niin en halua sitä toista enää takaisin. Olisi kiva jos vierellä olisi joku, mutta ketä tahansa ei kannata huolia ;)
Uusia tuttavuuksia? :D ne kummasti piristää vaikka ei mitään vakavaa olisi. Ja vaikka ne olisi uusia kavereita, niin sekin on jo jotain. Vähän uutta sisältöä elämään.
Vitsit mää oon kateellinen teille joilla juoksu kulkee, kait se on vaan hammasta purren lähdettävä juoksemaan. Oli se eka kerta sit kuinka paha tahansa. Se on vaan se eka kerta (toivottavasti).
Reissu Aasiaan, mahtavaa! Olen kans ajatellu et kesällä/syksyllä sitä johonki on lähdettävä, uusi asunto tulee nieleen keväällä rahaa (isompi kuin nykyinen) et varaa ei oo.
Mut eikö se niin ole, että vuosi 2012 on sit meidän. Ollaan tänä vuonna ihan tarpeeksi "kärsitty" :D
Lähetä kommentti