Sain edelliseen postaukseeni kommentin ettei ketään enää kiinnosta lukea blogiani ku en käsittele enää eroani???
En tiiä onko mulla huono huumori vai mistä johtui, että repesin tälle kommentille.
Siis tää blogi alkoi erosta, mutta en jaksa joka päivä vatvoa ja kirjoittaa asiasta. Mää oikeasti mietin niitä asioita päivittäin, mutta en jaksa kirjoittaa. Miksi?
a) jos vatvon vaan, niin milloin mää pääsen eteenpäin elämässä? (tietty ne asiat pitää läpi käydä....mut en jaksa toistaa itseäni täällä - en tiiä ketä kiinnostaa lukea postausta vol.100 siitä kuinka pa**a mun exä oli ;)
b) en halua joka ikisessä kirjoituksessa mainita X:ää, se vaan ei enää kuulu mun elämääni!
c) tää on mun blogi ja siksi saan kirjoittaa siitä mistä haluan
d) mulla on oikeasti TOSI kiireinen viikko (takana/menossa) ja nytkin pitäis lukea vuoden viimeiseen tenttiin...tulin käymään koneella siksi, että saan muutamaksi minuutiksi jotain muuta ajateltavaa.
Varmasti kirjoitan tänne erostani ja tunteistani jatkossa, mutta voin rehellisesti sanoa, että mun elämässä on onneksi nykyään muutaki kuin pelkästään toi eron miettiminen. Kauhulla odotan joulua ja uutta vuotta, pelkään et se yksinäisyys silloin iskee! Mut vielä en mieti sitä.
Kommentteja on kiva saada ja niitä mielelläni vastaanotan :)
6 kommenttia:
Siis mitä, voiko joku oikeesti olla sitä mieltä, että on kiinnostavaa lukea vain toiselle sattuneita ikäviä asioita? Sitähän toi käytännössä tarkoittaa.
Ei ero tarkoita sitä, että se masentaa koko loppu elämän ja joka päivä miettii ja kirjoittaa vaan siitä kuinka huono olo on sen takia. Siihen kuuluu myös kaikki mukavat asiat joiden avulla mennään eteenpäin päivä kerrallaan ja joiden avulla siitä erosta selvitään. Ja tästähän sä oot myös kirjoittanut paljon. Eli jos niiden asioiden lukeminen ei kiinnosta niin mulle ainakin tulee sellanen olo, että joku saa jotain iloa vaan siitä, kun toisella on paha olla.
Ja kuten sanoit, tää on sun blogi ja sä kirjotat tänne ihan mitä itse haluat. Tuskinpa Mary on tehnyt tätä blogia kenenkään muun kuin itsensä vuoksi. Hän purkaa täällä tunteitaan, käsittelee asioitaan ja kirjoittaa ihan mistä milloinkin tuntuu hyvältä kirjoittaa. Se on varmaan ihan sama lukeeko tätä yks vai sata ihmistä, kunhan itse saa asioita kirjoittamalla purkaa.
Mä en ihmettele yhtään, että repesit tota kommenttia. Ja mua ainakin kiinnostaa lukea sun blogia, ja sehän on vaan suuri plussa, kun pystyt käsittelemään jo elämässäs kaikkea muutakin kuin eroa. :)
- M
Ja vielä lisäys, että ko. kommentoija vois puhua ihan omasta puolestaan vaan. "Ketään ei kiinnosta" tuskin kuitenkaan pitää paikkaansa, koska ainakin minua kiinnostaa!
- M
No reps! :D Vai ei kiinnosta. No, mua ainakin kiinnostaa :)
Mutta toi on kyllä jännä ilmiö, että erityisesti nää eroblogit tuntuu olevan sellaisia, ettei kirjoittajalle sallittaisi eteenpäin menoa ja muiden asioiden parissa sanailua. Draama ja itku se on mikä vetää ;)
Huomasin sen aikanaan edellistä eroa omassa eroblogissani puidessani, että niin kauan / aina kun meni huonosti ja jopa dramaattisesti, kommenttia tuli pilvin pimein. Kun koitin vähän jotain muuta (kun mielessä alkoi kuitenkin pyörimään toipumisen myötä muutakin..) niin kommentoinnin suhteen vallitsi hiljaisuus ja kävijämäärät alkoivat tippumaan.
Mutta näinhän se menee... Jotenkin vaan voisi kuvitella että suunnilleen samoihin aikoihin eronneet esim. ryhtyvät lukemaan ns. vertaistuen vuoksi jonkun eroblogia... eikö siksi blogistin eteenpäin meno elämässä olisi pikemminkin toivoa antava juttu itsellekin? Onko pakko piehtaroida siinä samassa akuutissa tuskatilassa iäisyys?
En tiedä.
Mutta mää jatkan sun lukemista ;)
Näinhän se tosiaan menee, että ihmisiä tuppaa kiinnostamaan kaikki sellaiset asiat, joissa muilla menee huonosti. Jotenkin siitä varmaan saa irti jotain iloa että itsellä ei mene niin huonosti tms. :D En tiedä, oon itse törmännyt samanlaiseen ilmiöön useamman kerran. Eräs sinkkubloggaaja alkoi seurustelemaan ja todella moni kommentoija oli siitä harmissaan, koska pelkäsi nyt jäävänsä ainoaksi sinkuksi koko maailmassa :D facebookissa olen törmännyt samanlaisiin tyyppeihin kavereideni kirjoituksissa. Heti kun jotain pahaa sattuu niin hirviät utelut päälle, muuten ei toisten elämä kiinnosta. Kerrassaan huvittavaa :D
- Sadie
Heh! Kannattaa jättää tuollaiset kommentoijat omaan arvoonsa. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei lue. Yksinkertaista! Ja tämä on sinun blogisi ja sinä valitset, mistä kirjoitat. Lukijat valikoituu sitten sen mukaan. Minä ainakin tykkään lukea blogiasi, on hienoa, että olet päässyt eron jälkeen pienin askelin eteenpäin.
M: onneksi mää tiiän että tätä lukee ainakin yks ;) ja sillä ei oo mitään väliä kuinka paljon lukijoita on. On kiva tutustua uusiin ihmisiin, vaikkakin anonyymisti.
Ja on se kumma, että ihmiset saa jotain kiksejä siitä et toisella menee pa**asti.
Erkki: Reps, todellakin! :D Ja kiva kuulla että kiinnostaa.
Draamaa sen olla pitää, jotta kansa saa huveja! Olen huomannut saman, et silloin kun tulee "rankempaa" teksitiä niin heti kävijämäärässä ja kommenteissa näkyy. Ja luulis, et jos toisella on asiat jotenki ok, niin siitä sais itselleen voimaa ja olen kokenut, että teidän lukijoiden kautta jotka kommentoitte, niin saan sitä vertaistukea....jep, ja mää Erkki käyn sun blogia säännöllisesti lukemassa, pitääpä jättää seuraavalla kerralla kommenttia :)
Sadie: Mulla kävi fb:ssä noin, laitoin yhden erilaisen päivityksen, niin heti tuli kyselyjä...eipä ne ihmiset oo sen jälkeen kysyny et miten voit, mut sellaiset ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa :)
Miten jotkut lukijat on niin mustavalkoisia. Esim. jos toinen alkaa seurustelemaan, niin eihän se tarkoita automaattisesti sitä, että toisen onni aina ole toisen epäonni!
Anonyymi: todellakin heh :D ja kiitos! En kirjoita tänne asioista mitkä toisia kiinnostaa, vaan niistä asioista joista itse olen kiinnostunut. Jos ketään ei kiinnosta, niin antaa olla....ei oo mun murhe! :)
Lähetä kommentti