silmät auki ja plääh

Voihan v***u mikä viikonloppu. Eilinen oli jotain niin kauheeta, niin kauheeta et oksat pois. Voiko ihmistä v***ttaa niin paljon kuin mua eilen? En tiiä, mut jos voi, niin en halua kokea sitä enää ikinä uudestaan. Kiitos mut tää yksi kerta riittää.

Kaiken kruunasi eilen illalla pöllitty pyörä, sekin ostettu kuukausi sitten. Jos se olit sinä, niin voitko palauttaa! Kaipailtais sitä kovasti.

Jos on vituttanu ja paljon, niin on jotain hyvää kuitenkin siitä seurannut <3 asiat puhuttu halki, oikeilla nimillä. Kerranki. Aukas molempien silmiä. Joo ja kyllä mää siitä tykkään ihan oikeasti, vaikka se on välillä ihan plääh.

Jahkailua

Oon miettiny tätä blogia...erkin sanat omassa blogissaan pisti myös miettimään. Monenlaista on yhteen vuoteen mahtunut. Elämä meni sirpaleiksi, sainkin yllättäen todella nopeasti uuden ihmisen elämääni ja nyt rakennetaan yhteistä elämää ja haaveillaan monesta asiasta. Silti nautitaan siitä perusarjesta ja arkirakkaudesta.

Asiaa on, mut se on erilaista. Jollain tapaa en koe, että tämä on se paikka mihin voin kirjoittaa itsestäni ja tämän hetkisestä elämäntilanteestani rehellisesti. Jollain tapaa en vaan pysty, vaikea selittää. Toisaalta mulla on kova halu kirjoittaa, avautua jonnekin.

uusi blogi kenties. (toisaalta sitäkin on kokeiltu). uudella nimimerkillä ehkä. täysin puhtaalta pöydältä.

Päättäväiset

Ei voi sanoa että viime päivinä ois tapahtunu jotain suurta muutosta tai viimeisen kuukauden aikana...asioista ollaan tiedetty alusta asti kun tähän suhteeseen olemme lähteneet ja niitä kohti ollaan kokoajan oltu menossa. 

Kuitenkin viime kuussa ja nyt konkreettisesti lokakuun alettua, olemme alkaneet muuttamaan asioita määrätietoiseti. Eikö se niin mene et jos jotain oikeasti haluaa, niin niiden asioiden eteen on valmis tekemään töitä. Asioiden muuttamiseen tarvitaan sekä päättäväisyyttä että itsekuria - ettei homma mee jäihin heti ekasta töyssystä.

Tähän asiaan liittyy raha...ylläri pylläri...raha kun ei puussa kasva ja ois ihan kiva et sitä elämässä olis edes jonninverran ja niitä haaveita vois toteuttaa, niin me ollaan alettu elää budjetin mukaan ja pidetään kirjaa menoista. Säästökuuri on siis back. 

Tästä ja tähän liittyvästä asiasta myöhemmin lisää.

Tuuriin

On se vaan ihana. 

Se saa mut hymyilemään ja itsekseen repeilemään. Sitten joskus me mennään Tuuriin, älkää kysykö miksi - hihittelen vaan itsekseni. Kyllä sitä on vaan valmis toisen puolesta melkein mihin vaan - jopa Tuuriin, vaikka oon aina ajatellu etten sinne mene. Ei mulla pitäny olla koiraakaan koskaan, nyt on ja maailman ihanin on.

Hih, silloin ku se aurinko paistaa niin en vois muuta toivoa elämältä. En kyllä niinä pilvisinä päivinäkään toivo muuta, ku ehkä sitä aurinkoa vähän useammin edes jostain pilven raosta.

Vaikka moni muu asia painaa, niin onneksi kotona on nyt toistaiseksi tyyntä. Leijaillaan sen voimalla nyt tovi, jaksaa kummasti painaa asioita.

Ollutta ja mennyttä

Pari viikkoa sitten mietin vuoden takaisia asioita, kirjoitinkin siitä jotain. En kaivannut mennyttä, kävin vaan läpi niitä kipeitä tunnetiloja joita itse koin silloin. Asian pyörittelyyn meni muutama päivä ja sitten se unohtui. Hassua. Niin kipeitä asioita ne minulle oli silloin, mutta en lopulta jaksat niitä märehtiä enää sen kauampaa. Ehkä se kertoo asioiden mittakaavasta, tärkeydestä jne.

Kun on saanut tarpeeksi etäisyyttä on tajunnut niin monta asiaa ja voi vaan todeta, että hitto mää oon niin paljon vahvempi nyt. Ja siitä olen kiitollinen.

Jokaisella suhteella on merkityksensä ja jokainen suhde muokkaa ihmistä jollain tapaa. Niin hyvässä kuin pahassa, mutta jokaisesta suhteesta voi oppia jotain. ja parasta on jos itsestään oppii jotain. Pystyy myöntämään et vikaa oli myös minussa. Jonku kans ne palaset loksahtaa kohdilleen niin ne hyvät kuin huonotkin.

Pienet asiat

Mulla on monta unelmaa, osa isoja osa pieniä. Osa saavutettavissa osa ei ehkä koskaan. Niiden voimalla jaksaa tehdä muutoksia elämässä, niin että osan edes voi joskus saavuttaa.

Olen saanut paljon asioita ja sivupalkissakin oleva lista asioista joita haluan on aika hyvin ruksittu. Listaa voisi täydentää joku päivä - katsotaan mitä siihen ilmestyy. Vanhoja tosin en halua poistaa, koska on tärkeää muistaa mistä joskus on haaveillut ja nyt ne on toteutunut. Ihania asioita, joista olen kiitollinen.

Kiitollinen olen myös olen tästä päivästä. Alkupäivän touhusin ja tein pikkuaskareita - sain paljon aikaiseksi. Iltapäivällä rauhotuttiin kun muru tuli töistä. Illalla oli saunavuoro (meidän rapussa on sauna, ihanan lähellä!), kauan haaveilemamme saunavuoro...laiskuutta ei oltu kysytty vuoroa ja sitten kun kysyttiin saatiin lauantai-illalle. Voisko olla parempaa ajankohtaa?! Ei. Tai sit se on jotenkin tylsää. Ihan sama, me tykätään :)

Noh, saunassa puhuttiin pizzasta, koska rappukäytävässä oli tuoksunut se ja päätettiin et tehdään vielä iltapalaksi pizzaa. Nam. Siitä se idea lähti, otetaan lauantai-iltojen ns. vakioksi: pizzaa ja sauna, ainakin silloin kun en ole työreissulla tai muuta iltamenoa ei meillä ole. (ja niitä nyt ei kovin usein ole.)

Ah, kuinka onnellinen pienistä asioita voi olla.

Tyyliä tarjolla

Täällä olisi pari tyylivinkkiä tarjolla.

Tai sitten ei. Jokainen saa päättää itse. Vapaasti saa kopioida, en pistä pahaksi ;)

- Boyfriend/Levis 501 tyyliset farkut, joissa polvipussit alkaa olla jo nolouden menettäneet aikaa sitten
- Lenkkarit, siis sellaiset halvat peruslenkkarit marketista
- Musta perusulkoilutakki vuodelta nappi ja keppi

Harkitsin jopa kuvan ottamista, mutta totesin et ei pysty. Hyvä ku pystyin peiliin katsomaan :D Milloin musta on tullut ihminen joka ei mieti miltä näyttää, vaan laittaa ensimmäiset käteen osuvat vaatteet päälle kun lähtee koiraa ulkoiluttamaan sateeseen. Onneksi satoi, eikä muita tullut vastaan. No tuskinpa kukaan olisi sen enempää ajatellu miltä mun vaatteet näyttää. Mut tulipa sellainen ysärifiilis vaatteista, eikö se oo tulossa takaisin tai jotain? Tai vielä pahempaa, olisin sopinut lähiostarin pussikaljaporukkaan, sieltä se mun idea tais tullakin :D



p.s. oli mulla tänään ihan siistit vaatteet yliopistolla/keskustassa. mekko + saappaat + musta jakkutakki + musta laukku. legginsit oli ainoat tarjoustalosta, muissa saattoi olla jopa jotain ns. merkkiä...eli ehkä mä osaan joskus pukeutuakin. vai miten se tyyli määritellään?

Jahkailua

Olisi kirjoitettavaa, uutta asiaa. Mutta sopiiko se tänne? ...haluanko uutta ja uuden alkua laittaa tänne vanhojen kipeidenkin asioiden sekaan. Vai aloittaa puhtaalta pöydältä - taas kerran.

Mietintä myssy on päässä.


Edit. ajatus ei oo missään tyyliblogissa, vaikka uudempi postaus sellaiseen viittaa ;)


Filmi pysähtyy.

Kyyneleet

Luin sit vanhoja tekstejäni ensimmäistä kertaa. Luin lokakuun läpi. Enempää en tällä kertaa lue. Ei vaan pysty, liian raskasta. Pää ei enempää jaksa sisäistää. Mun elämäähän se on, toisaalta tuntuu et lukis vieraan ihmisen elämästä. Asioita joita olen unohtanut, asioita jotka muistan edelleen niin kuin ne olen kirjoittanut.

Viimeistään tässä kohtaa haavat repes auki. Kyyneleet vain valui.



p.s. muru on yövuorossa, joten aikaa on ajatella kaikkea mennyttä...

Hukassa

Uni ei tule.

Mun elämässä on niin selkeät suunnitelmat - polku mitä vaan seuraan ja asiat rullaa omalla painollaan.

Silti oon ihan hukassa. Yksin, yhdessä.

Ehkä huomenna olen taas viisaampi. Aina saa toivoa, eihän se keneltäkään oo pois.

Vuosi

Pari viikkoa on ollut omassa päässä vähän myllerrystä. 

Vuosi sitten oli kaikki hyvin. Suunnitelmia oli ja elämä vaikutti hyvältä. Kunnes. Noh, tiedätte mitä tapahtui. Hitto, et on ajatukset välillä menny "vanhaan". Kelannut asioita ja yrittänyt ymmärtää, yrittänyt nähdä niitä merkkejä näin jälkikäteen...kysymyksiä jäi niin paljon kuitenkin silloin auki, ja niin ne jää auki. Toisaalta en enää edes halua vastauksia, mut...mut...

Mennyttä en kaipaa, mut kai tämäkin vaihe on käytävä...vaikea kuvailla mitä päässä pyörii. Se ei ole kaipuuta, ei ikävää. Ehkä haikeutta, ei haikeutta X:ää kohtaan vaan siihen elämään mitä silloin oli - mutta toisaalta myös tunnen iloa. Iloa siitä et asiat oikeasti meni lopulta hyvin. Iloa siitä, että olen vahvempi nyt kuin vuosi sitten. Iloa siitä, että saan olla oma itseni myös toisen elämässä ja saan olla tasa-arvoinen suhteessa. Saan vaikuttaa yhteiseen elämään, enkä ole ns.toisen armoilla...Jos nyt elämä heittäis härän pyllyä niin luultavasti en menis niin pohjalle, mut sitähän ei voi varmasti tietää. Ja jääköön se arvoitukseksi.

Haluaisin lukea vanhoja tekstejäni, mutta en tiedä olenko tarpeeksi vahva siihen. Onko järkeä lukea niitä. Katsotaan miten sen asian kanssa käy. 

Eräs viisas sanoi, et eron jälkeen ensimmäiset vuosipäivät/juhlat* on pahimpia ja sen jälkeen se helpottaa. Eli tämän jälkeen kaiken pitäis kait olla paremmin.

*vuosipäivät7juhat = yhteinen vuosipäivä, eropäivä, syntymäpäivät, joulu jne.

Kohta on joulu

Tokaisi muru tänään.

Aina se joulu vaan tulee yllättäen, vaikka siihen yrittäis valmistautua. Joskus olen jo marraskuussa hankkinut lahjat, ja silti joulukuu hujahtaa ohi. Taitaa tänäkin vuonna käydä niin osti lahjoja etukäteen tai ei.

En tiiä onko se ongelma, mut asia mitä ei olla vielä päätetty on joulunvietto. Missä olemme joulun. Olen ilmoittanut, et samassa paikassa haluan olla, mutta paikalla ei oo mulle väliä. En halua mennä minuuttiaikataululla paikasta toiseen (sekin on  koettu muutamana jouluna) ja kiitos ei. Ollaan vaikka kotona kahdestaan, mut en ala juokseen joulua. 

Mut ei ihan vielä mietitä joulua sen enempää. Asioilla on tapana mennä hyvin, vaikka matkalla olisi muutama töyssy...

Loma tuli loma meni

Normiarki kalentereineen on täällä taas.

Kiinnostaa yhtä paljon kuin pikku kiviä.

Kuullostaa todella lupaavalta. Siksi tein jotain asialle. Otin kaksi sellaista kurssia lisää mitkä mua ehkä oikeasti kiinnostaa. Niiden avulla jos saisin noi ei niin kiinnostavat pakolliset kurssit suoritettua. Oonkohan jouluna ihan kuollu? Hyvin mahdollista et olen.

Joskus vaan on tehtävä omia päätöksiä eikä kuunnella muita. Jokainen suorittaa opinnot omalla tavallaan, tein aikaan lukionkin oman pään mukaan ja se sopi mulle.

Mut jos loma meni, niin tuntu et koko kesäkin meni yhdessä hujauksessa. Ens kesää odotellessa. ;) On kivoja asioita mitä odottaa, niiden voimalla jaksaa - vaikka läpi harmaan kiven.

Maanantai

Maanantai lähti käyntiin niin hyvin kuin vaan voi lähteä. Tai sitten ei.

5.09 Muru soittaa: "Pyörän kumi puhkes, tuu hakeen mut"

No äkkiä vaatteet päälle, auton avaimet ja kotiavain mukaan. Sieltä jostain se muru sit löytyi ja vein hänet töihin. 

5.45 

Minä: "Tuutsä sit bussilla kotiin?

Muru: "Ei mulla oo lompakkoa mukana."

Minä: " Ei mullakaan, ja mulla menee ainakin kolmeen ennen ku pääsen keskustasta lähtemään."

Muru: "Tuun kävellen kotiin."

Minä: " Katson mitä voin tehdä."

Nopeasti kotiin ja hetken vielä yritän nukkua.

8.07 Suihkussa kuuma vesi loppuu....muutama kirosana ja lamppu syttyy päässä. Tänään on vesikatko! Alaovessa oli lappu! Eihän mulla oo mitään vettä varattu päiväksi! Äkkiä keittiöön ja kaikkiin mahdollisiin astioihin vettä laskin, kunnes vesi alkoi olemaan ruskean väristä.

8.40 Ulkona pieni mies löytää taas jotain* kakkaa ja syö sitä. Kiitti, just ton hajun haluan sisälle....

Siinä sit säädin oman päivänohjelmani, niin että pääsisin hakeen murun töistä. Autolla ajoin paikasta toiseen ja aikataulu näytti menevän hyvin.

13.10 Tulen kotiin antamaan pienelle miehelle ruokaa ja otan hänet mukaan hakemaan sitä toista arjen sankaria. Löydän myös uudet kenkäni olohuoneesta, yllärinä niihin on tehty hieman omaa desingia. No vähän muokkaan, niin eiköhän niitä kehtaa käyttää ainakin nopeilla koiralenkeillä. Oma moka ku jätin ne esille!

Sen jälkeen mentiin paikasta toiseen ja oli sadetta ym. 

Illalla vielä menin yhteen kokoukseen, joka kesti 2,5 tuntia. Oisin vaan niin halunnut päästä nukkumaan, mut nukkumaan meneminen venyi lähemmäs puolta yötä. 

Ainiin ja tuli musta muutama sata euroa köyhempi päivän aikana.

*koiran kakat sitä ei kiinnosta, mut ne ihmisten....meidän takametsä on varsinkin viikonloppuisin sellainen hengailupaikka, et ihmiset pitää sitä näköjään myös yleisenä käymälänä.

Se hetki

Kun arkiasioita tekee ja toinen yllättäen koskettaa ja suutelee.

Ne väreet, jotka menee kehon läpi.

Ne on niitä arjen hetkiä, joilla jaksaa koko päivän.

Lupauduin

...vaikka ei olisi pitänyt, mutta ei oo vaihtoehtoja.

Nyt tuntuu et taas menen äärirajoilla. Ihan kaikessa. Milloin mää opin? Pitääkö tulla jotain mikä totaalisesti pysäyttää mut, vai voisinko vaan oppia sanomaan ei. Ei. Ei pitäis olla vaikeeta, mutta tuntuu ihan liian vaikealta.

Mihin lupauduin? 

Sunnuntaina tekeen iltavuoron, eurot vaan pyöri silmissä.

Joskus se kannattaa!

Joskus kannattaa valittaa, jos ei ole tyytyväinen siihen mitä saa. Ja varsinkin silloin jos kyseessä on palvelu tms. joka maksaa ja paljon! Ei tässä rahaa nyt niin liikaa ole, etten odottaisi/vaatisi rahoilleni vastinetta. No onneksi tällä kertaa annoin kirjallista palautetta ja sain korvausta. Ja rivien välistä* tuli fiilis, etten ole ensimmäinen joka asiasta mainitsee.

Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi antaa palautetta niin hyvää kuin huonoa...mutta ainahan se jää. Ihan oikeasti se jää aina, mutta koska nyt sain hyvää vastapalautetta ja korvausten kera. Seuraavalla kerralla kun on aihetta antaa positiivistä palautetta niin lupaan antaa. Sitä kun saa ihan liian harvoin ja kuinka hyvälle mielelle siitä saa toisen. Ei ole niin suuri vaiva minulta.

*muutama vuosi asiakaspalvelussa esimiestehtävissä, on opettanut tiettyä palautteen antoa sekä vastaanottoa. ei menny sekään työura hukkaan :D kultaiset kaaret, ei niitä silti ole ikävä...

Bussi

Enpä ole pitkään aikaan ollut liikenteessä perjantai-iltana. Puolen yön aikaan suuntasin bussilla kotiin ja kyllä sinne bussiin mahtui yhtä jos toista matkustajaa.

Pari armeijapoikaa jutteli armeijapuheitaan ja oli ihan tuhottoman kännissä.

Yksi mummeli horisi omiaan.

Eräs bisnessmies oli töiden jälkeen lähtenyt yhdelle tai useammalle, sen verran vinossa oli skraga.

Muutamalla teinillä oli tainut kotiin tuloaika jo mennä ohi.

Siinä muiden menoa katsoessa tajusin ettei se kolme lasia ollutkaan mennyt päähän vaan väsymyksestä taisi enemmin johtua se outo olo :D

Ja yhdellä naisella oli maailman ihanin takki, haluun sellaisen syksyksi. Mistähän niitä saa.

Onko toi teidän yhteinen koira?

Kysyi eräs nainen yksi päivä ja katsoi meitä.

Vastasin että on se meidän koira.

Hetken aikaa nainen haki sanoja ja jatkoi sitten alkuperäistä asiaansa.

Aika usein käy näitä tilanteita, että toinen ihminen tajuaa miten asiat on. Sitten yrittää käyttyä kuin ei olisi mitään tapahtunut :D Joskus se on huvittavaa, joskus ei niin kivaa. 

Näitä tilanteita tulee eteen vielä monesti.

Että tälleen

Luulin et lomalla mulla ois aikaa kirjoittaa jostain järkevästä, mutta...eipä tuota aikaa oo liikaa ollu ja sit sen ajan ku en oo ollu menossa niin oon vaan ollu. Tää viikko meneekin sit paikasta toiseen juostessa. 

Seuraava viikko, näyttää pahasti samalta. 

Noh, tää loma meni sit tälleen. 

Ehkä syksyn jaksaa jotenkin, jostain löytyy virtaa asioihin. Niinhän mulla ainaa löytyy ylimääräistä virtaa hoitaa asiat. 

Tuhlari

Oon sitä mieltä et Laura Närhi on vaan parempi ja parempi,

mitä enemmän sitä kuuntelee :)

PistePiste

Tässä kappaleessa on vaan jotain, 

herättää jotain tunteita jostain.

Ei välttämättä huonoja/pahoja,

mut jotain...

Viimeinkin

Totaalisen kliseinen kappale, 

mut mikään muu ei vois paremmin kuvailla 

tätä naantalin aurinko oloa :)

Jaahas

Tekis mieli sanoa ruma sana, mut jätän sen sanomatta. Kyllä tää tästä, huominen vielä ja sit alkaa loma. Sitten voi hengähtää ja olla vaan. Jospa tää tonni kiviäkin putoais harteilta pois.

Ei mitään sen kummempaa. Elämä on...

Miten tämä kuva liittyy mihinkään? En tiiä itsekään. Google-kuvahaulla löytyi tämä kuva. Sanalla, joka on mielessäni ollut jonki aikaa. Arvaa ken arvaa, mut ei liity vauvaan tms.

Jaksaa jaksaa

Viikon verran vielä töitä, sitten on loma. L-O-M-A.

Loma jolla on pelottavan paljon tekemistä, mutta ihan sama. Kyllä niitä löhöily-hetkiä mahtuu jonnekin väliin. Akkujen latausta tiedossa reilut pari viikkoa.

Ja arvatkaa millä ens maanantai alkaa? Hierojalla. Ihanaa, hymyilyttää. :)

Mukavaa alkuviikkoa!

Yösyöttö

Voin suositella tätä kirjaa. Itse luin sen parissa päivässä työmatkoilla ja ennen nukkumaan menoa. Varoitan, vauvakuume pahenee jos sellaista ees vähän on :D Mut jos vauvoista ym. ei oo kiinnostunut, en usko et sitten kirja uppoo. Ei mitään tämän kummalisempaa kirja-analyysia nyt irtoa. Nopea lukea, eikä kauhean raskas eli täydellistä kesälukemista. 


Lisätietoa täältä.

Hyvä niin

Olen tällä viikolla yrittänyt sosialistua, nähnyt mm. kahta ystävääni...ihanaa nähdä miten ihmisillä ympärilläni menee hyvin. Lyhyessä ajassa on ihmisille ympärilleni tapahtunut kaikkea kivaa ja uuttakin. On asuntolainaa, vauvakuumetta, uusi työ, parisuhteissakin tuntuu menevän hyvin jne. Ei mitään arkea kummallisempaa, mutta sitä ihanaa arkea tuntuu heillä olevan. He nauttivat pienistä asioista, haaveilevat tulevaisuudesta. Ovat aidosti onnellisia elämäänsä nyt. Ei voi kun ilolla katsoa heitä ja heidän elämää. Kun asiat menee hyvin ja se oikea siinä rinnalla on, niin asiat vaan on helppoja. Toki heilläkin on ne omat haasteet ollu jossain vaiheessa suhdetta, mutta ne tuntuu olevan takana päin. Hyvä niin.

Omassa suhteessani on ollut haasteita, voin rehellisesti myöntää ettei helppoa ole ollut. Ehkä nää on niitä kasvukipuja joita vaan kuuluu elämään ja joita tulee jossain vaiheessa suhdetta. En jaksa enää stressata, asiat menee omalla painollaan. Asioilla on tapana mennä loppujen lopuksi hyvin. Olen myös seurannut sivusta yhden suhteen haasteita tänä kesänä, eipä siinä voi ku toivoa että he saavat asiat selvitettyä. Silloin kun heillä asiat on hyvin, niin heidän katsestaan näkee sen et toisessa on vaan sitä jotain. Sitä jotain mitä kukaan muu ei ole koskaan saanut aikaiseksi. Tiedän sen tunteen. Tiedän todellakin.

Olen optimisti monen asian suhteen ja todellakin toivon, että kaikilla aina menisi asiat hyvin.

Olet puolisoni nyt

En vaihtais sekuntiakaan <3

Kalenteri

Mun elämä selkiytyy.

Niin pelottavalta kuin se kuullostaa, niin olen onnellinen kalenterin hankkimisesta. (Kiitos yo:n ja lukukausimaksun.) Kesä on mennyt enemmän ja vähemmän työvuorolista kädessä, kaikki muut asiat oon yrittäny muistaa mun laholla päällä. Noloja mokia oon onneksi pystyny välttään, joskus viime tipallakin, mut tarkkaakin tarkempi muru on joutunu hampaita kiristelemään kanssani.

Elämä ilman kalenteria on "vapauttavaa", mutta haastavaa. Ehkä enskesänä kalenteri pysyy paremmin ajan tasalla ja on muutama asia jota vähemmän stressatta :D

Ei tullut treffejä

Tauti voitettu, mutta jäi väliin treffit.

Ei haittaa. Oli kaikesta huolimatta paras viikonloppu pitkään aikaan. Siis oikeasti pitkään aikaan. Mahtu kaikkea kivaan viikonloppuun. Niillä asioilla taas jaksaa jonku aikaa ;)

Jos meillä on välillä lyöty päätä seinää ja käyty keskusteluja onko tää kaikki sen arvoista. Niin kyllä on. Suurimmaksi osaksi tää on oikeasti kivaa, eikä tarvi ollenkaan yrittää mitään. Kaikki menee omalla painollaan. Tiedän myös sen etten pystyisi olemaan suhteessa, jossa olisi aina tyyntä, ei riidan riitaa. Sekin on nähty ja koettu.

Mulle ainakin henkilökohtaisesti on tärkeää, et saan sanoa omat mielipiteeni suoraan eikä tarvitse aina miettiä miten sanoisin asian. Noh, täällä on ainakin toistaiseksi rauhallista.

Romantiikka

Mitäs se romantiikka on?

Toisen huomioimista. Pieniä asioita.

Meillä se on satunnaisia post-it lappuja siellä täällä. Kauppakassien kantamista. Tekstiviesti silloin kun sitä oikeasti tarvitsee. Tiskikasa on hävinnyt huomaamatta...imurointi sillä aikaa kun toinen on koiran kanssa ulkona. Ihan siis perusasioita, arkeen liittyviä. Oikeita sanoja. Pieniä asioita ja tekoja.

Parasta. Mun mielestä.

Kuume

Mun kroppa sanoi sopimuksen irti. Alkuviikosta iski eka pieniä lihasjumituksia pakaroihin, käsiin, niskoihin, ristiselkään - kunnes koko kroppa oli ihan jumissa. Tänään sit nousi kuume. Toivotaan, että on tällainen pieni tauti ja nopeesti menee ohi. Joskus aiemminkin on tullut tällainen ja yhdillä kunnon yöunilla ja levolla* on menny vuorokaudessa ohi. 

Kerranki ois jotain spesiaalia viikonlopuksi. Treffit murun kans ;)  Jos ei onnistu, niin onneksi on aikaa noilla treffeillä käydä.

*nyt  voi katsoa vaikka kokopäivän olympialaisia :D en valita, vaikka kipeenä ei oo kiva olla.

Seksuaalinen kehitysvamma

"Mielestäni on syytä kysyä, olisiko homoseksuaalisuudessa kyseessä jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma, jos henkilö ei kehity luonnonjärjestyksen mukaisesti? Ei siis varsinainen sairaus vaan vamma. Vammaisenkin on syytä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, koska ei muuksi muutu. Voisin kuvitella, että tosiasioiden hyväksyminen on parempi kuin niiden kieltäminen."

"Ehkä sateenkaaren alle mahtuu myös moniavioisuus, insesti ja eläimiin sekaantuminen ja paljon muuta kinkkistä ja vieläkin kinkkisempää? Jos niin on, kansan on hyvä tietää."

Näin toteaa James Hirvisaari, lue lisää jos haluat...

Eihän kenellekkään jää epäselväksi että olen vammainen sekä mitä kaikkea mahtuu sateenkaaren alle. :D Ei tätä voi ottaa tosissaan, kaikkea sitä tähän maailmaan mahtuu - sateenkaaren ulkopuolellekin.

Koirahöpinää

Nyt jos koirat ei kiinnosta, niin voi hypätä tekstin yli :D En todellakaan oo mikään asiantuntija koira-asioissa, mut sillä tiedolla mitä on niin mennään.

Kun katson näin suloisesti, saatan saada namin :D

Ollaan aika aktiivisia harrastajia, ei mitään himo eikä tosissaan mennä otsa rypyssä, mut halutaan tehdä kaikkea kivaa koiran kanssa. Metsässä ollaan päivittäin ja vapaana pieni mies saa mennä ja tutkia maailmaa (toki jos muita on, niin otetaan kiinni ja harjoitellaan ohittamista).

Oon nyt koiran kans kolmannella kurssilla (tänään alkoi kolmas), ihan vaan siksi että oon täysin käsi ja haluan oppia. Agility oli kivaa ja sitä kokeillaan jatkossakin lisää, oli allekirjoittaneella kunnossa vähän parantamisen varaa. Jäbälle ei tarvinnut kuin nakkia näyttää, niin temput tuli tehtyä :D Tämän lisäksi ihan perustottelevaisuus-kursseilla ollaan oltu, nämä enemmän minua kuin koiraa varten. 

Olipas tosi asiantuntevaa tekstiä, ei mitään asiaa. (yksikseni nauran kuinka tylsää mun elämä on ku kirjoitan koirasta.)

Rehellisesti sanottuna, vuosi sitten olisin sanonut ettei mulle koskaan koiraa tuu, mut eihän sitä elämästä koskaan tiedä. Mitä kaikkea hyvää voi elämäänsä saada, kun uskaltaa päästää mennestää ja nauttia siitä mitä on. Yhden oven ku sulkee, niin uusi ovi avautuu...

Ja olisin jättänyt tällaiset postaukset lukematta :D

Tää on niin kätevä! Ei tarvi aina autolla mennä paikasta toiseen.

 

Life's so f***ing pretty.

Elämä on joskus niin hanurista.

Ja tästä biisistä tuo yks lause vaan joskus soi päässä.

Niin hyvässä kuin pahassa.

Olympialaiset

...on täällä. Lajeja on monta mitä haluis seurata. Onneksi päiviä on monta, joten eiköhän sitä ihan tarpeeksi saa urheilua parin viikon aikana. Ehkä se oma motivaatio taas löytyy vähän aktiivisemmin liikkumiseen :D Haaveeksi taitaa jäädä, ei liian suuria tavoitteita niin ei voi pettyä. Onhan penkkiurheilukin tavallaan urheilemista? :D


p.s. miten kuva liittyy asiaan, tavallaan ei mitenkään, mut tällaiset kengät tuli bongattua kisakatsomosta.

Carly Rae Jepsen - Call Me Maybe

Tää soi niin mun päässä...

Ystäviä

Näin tänään ystäväperheen pitkästä aikaan. Ennen joulua on nähty viimeksi ja muutama kerta vaan sen jälkeen puhuttu puhelimessa. Oma muuttoni pääkaupunkiin, toisten perheellistyminen jne. ovat vaikuttaneet siihen et aikaa ei oo enää samalla tavalla pitää yhteyttä. Aiemmin tää pariskunta oli sellainen, et exäexän kans tehtiin kaikkea heidän kans. Vaikka ero aikanaan tuli minulle, niin silti tää pariskunta pysyi molempien meidän kavereina. Mikä on mukavaa, sillä monesti käy niin että eron sattuessa myös ne kaverit jakautuu. Tai ainakin mulle on monesti käyny niin.

Päätin tällä viikolla, etten lyhyen kesälomani (2,5 viikkoa) lähde mihinkään reissuun, vaikka kotikaupungissa ois kiva käydä. Mut en halua mennä sinne pariksi päivää, koska täällä mulla on sovittuja menoja loma-ajalleni. Joskus on lupa vaan olla. Ladata akkuja, sillä ei kukaan loputtomiin jaksa ilman lepoa.

No, mitä muuta tajusin (tai muistin) tänään? Helsinki on kaunis. En vaan oo ehtiny nauttimaan sen tarjoamista asioista tänä kesänä. Ois niin monta kivaa paikkaa mihin mennä, mutta aikaa ei ole. Aikataulujen sumpliminen on joskus haastavaa ja sitten kun aikaa on, täyttyy se heti kaikella "tärkeällä". Ei sitä kaikkialle tarvi ehtiä, mut edes jonnekin ois kiva mennä.

Onneksi on aikaa ja uusia kesiä tulee. Ei kaikkea tarvi tehdä nyt heti. 

Hih

Edelliseen postaukseen voin lisätä ettei tästä tuu mitään vinokasblogia. Tää on mun elämää. Jokaisella on ne omat haasteet elämässä. En tee asiasta numeroa (ku ei oo mulle mikään ongelma), enkä siksi ole täällä huudellu/korjaillu asiaa. Pahoitteluni siitä, jos nyt joku loukkaantuu "asian pimittämisestä". Monet ongelmat on samoja - on ne parisuhteen osapuolet sitten mitä sukupuolta tahansa.

Mut jep, jatketaan samaan malliin. Täällä kaikki hyvin. Toistaiseksi.

Uu te ootte lesboja

*reps

Herneitä monta kiloa

Jaahas, mistäs sitä aloittais.

Täällä kaikki on kait nyt hyvin, pientä vastatuulta taas on ollut, mutta nyt (kait) tyyntä. Tyhjensin noin viikko sitten sellaisen kasan herneitä nenästä et huhuh...ja annoin palaa, sanoin suoraan sata asiaa. Aika tylyä antaa tulla kaiken pahan kerralla pois, ilman mitään varoitusta. Mutta turha jossitella...

Asiasta en oo tänne kirjoittanut, koska olen halunnut antaa pölyn laskeutua niin omassa päässä kuin huushollissa. Nyt sit asiat on toivottavasti menossa parempaan suuntaan kuin koskaan aiemmin. Tässä suhteessa ei oo tylsää, mutta luulen et tää kohtaus tarvittiin et voidaan jatkaa - tavallaan puhtaalta pöydältä. Ainakin itse olen tunteistani ym. paljon varmempi. Tämä on se mitä haluan, muru on se ihminen jonka kanssa haluan jakaa arjen nyt ja tulevaisuudessa. Toivotaan, et hän ajattelee asioista samalla tavalla :)

Uusi viikko - parempi viikko.

Kinkkistä

Kaverien blogin seuraaminen on vähän niin ja näin. Mun ihana ystäväni seuraa tätä ja mulle se on ok. Eikä tää seuraava avautuminen liity mitenkään siihen.

Mut, avaudutaan nyt. Mun kaveri (ns. edellisestä elämästä) pitää blogia, johon kirjoittaa arkipäivän asioita, kertoo itsestään, lapsistaan, arkipäivän viisauksista jne. Sellainen blogi mitä musta on kiva seurata, varsinkin kun reilu vuosi sitten tapahtuneiden asioiden takia ei olla enää missään tekemisissä, fb:a lukuun ottamatta. Sitä kautta tiedän mitä hänelle ja hänen lapsilleen kuuluu, lasten kanssa olin paljonkin tekemisissä ja siksi harmittaa edelleen, että meidän välit katkes. Ei siitä kuitenkaan enempää.

Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään tämän henkilön blogin seuraamista. En kommentoi siellä mitenkään, koska X lukee sitä myös (luulisin että lukee) ja jotenkin kaiken jälkeen koen, että mun asia ei ois seurata sitä. Tiedän, luulen tietäväni, että tämä ihminen ja X tietää, että seuraan kyseisestä blogia...noh, on vain viime aikoina tullut sellainen olo, et pitäiskö lopettaa blogin seuraaminen. Eihän ne asiat kuulu mulle. Rivien välistä voi taas käsittää jotain muuta. Mut kun se ihminen kirjoittaa oikeasti hyvin; suoraa rehellistä tekstiä, asiaa jopa mun mielestä.

On ne ongelmat mullakin :D Toisaalta avointa blogia saa lukea kuka vaan. On tää vaikeaa.

Noh, sainpa kirjoitettua tämän tänne ja kyllä helpotti tää pähkäily - nyt ainakin tiedän mitä teen asialle.

Pinkkiä

 

Terveys on ollut minulle ns. itsestään selvyys vain. Olen aina liikkunut, mutta ruokavalio on silloin tällöin vähän retuperällä. Syön liikaa sokeria ym. mutta toistaiseksi se ei vielä kauheasti näy kropassa (vielä...). Jotenkin terveyttä kun ajattelee tulee ensin mieleen syöminen ja liikkuminen, mutta onhan se paljon muutakin. Asioita mitä ei ns. normaalisti osaa ajatella ja arvostaa - ne kun on itsestään selvyyksiä täällä meilläpäin maailmaa. Mut ei lähdetä nyt miettimään mitä kaikkea ikävää tuolla maailmalla on. :)

Terveyttä ja hyvinvointia on sekä fyysistä että psyykkistä. Sen me kaikki varmasti tiedämme. Henkinen hyvinvointi on tärkeää ja vanhaa blogiani lukeneet tietävät, että viime syksy ei minulle ollut se helpoin, mutta siitä selvisin ja nyt olen entistä vahvempi. Niinhän ne vaikeudet kasvattaa. Kävin läpi tunteitani (ehkä) suoraan ja rohkeasti. Kirjoitin asioista, joita en olisi ehkä uskonut kirjoittavani aiemmin, mutta se auttoi. Nyt syksy on "kaukainen" asia minulle ja hyvä niin. Aina kun yhden oven sulkee toinen ovi avautuu. Moneen asiaan kun pystyy itse vaikuttamaan, mutta entäs jos asiaan ei pysty itse vaikuttamaan.

Olen kirjoittanut jotain täällä (tai vanhassa blogissa) että äidiltäni löytyi syöpä tänä keväänä (helmikuussa tuli diagnoosi). Asia tuli täytenä yllätyksenä (no kukapa sitä osais odottaa) ja herätti sekavia tunteita. Rintasyöpä kun on yleinen ja siitä paranemisen mahdollisuudet ovat hyvät, mutta aina kun syövästä puhutaan tulee muistaa ettei se ole leikin asia ja aina valitettavasti joku siihen kuolee.  Ajatuksissani oli myös se, että periytyyköhän se minulle jne. Olemme menossa äitini kanssa perinnöllisyystesteihin, joissa selviää onko se jostain geenistä johtuvaa jne. Joka tapauksessa minun kohdalla seulannat alkavat aiemmin kuin normaalisti alkaisi.

En ole kauheasti murehtinut asiaa, välimatka on helpottanut minua, mutta toisaalta olisi kiva olla lähellä. Noh, täällä mun elämä on... Jos jotain hyvää voin sanoa syövästä, niin se on lähentänyt minun ja äitini suhdetta.

Varmasti teillä muillakin tulee vastaavanlaisten tapahtumien jälkeen mietittyä ne oman elämän prioriteetit uusiksi. Mikä on se oikeasti tärkeä asia ja mikä ei niin tärkeä. Vaikka prioriteetit laittaisi uusiksi, niin silti ne vanhat turhamaiset asiat puskee sieltä jostain esiin. Haittaakse? Ei, jos sisimmäässään tietää, et mitkä kuitenkin on niitä oikeasti tärkeitä asioita. :)

 

 

Tämän postauksen siirsin uusvanhasta blogista tänne.

7 totuutta

Siirsin tämän tänne toisesta blogistani.

 

Erkin blogissa oli tämä, ajattelin paljastaa 7 totuutta minusta, ehkä osan tiedätte ehkä ette....

1. Olen opiskellut hoitoalaa ja niitä hommia teen mm. koko kesän.

2. Äitini sairastui syöpään alkuvuodesta. Pisti miettimään asioita ja paljon. En ole tästä kirjoittanut juurikaan, mutta mielessä pyörii ja paljon.

3. Olen ollut aina kova urheilemaan, kilpaillut 18-v. asti SM-tasolla. Olen edelleen aktiivisesti mukana lajissani, mut nyt arvioijan roolissa...

4. Olen välillä liian laiska ottamaan yhteyttä ystäviin (silloin kun asiat itselläni on hyvin) - "aikaa vaan ei ole". Tämä harmittaa minua suunnattomasti, koska he ovat mielessä päivittäin. Toisaalta tämä on asia missä olen parantanut tapojani aikuisiällä, mut silti saisin olla enemmän heihin yhteydessä...

5. Olen soittanut poikkihuilua ja ollut musiikkiluokalla. Ihmettelen tätä edelleen, koska minulla ei ole minkäänlaista lauluääntä, voi raukkaparat jotka ovat kuorossa olleet vieressäni :D

6. Olen ollut villi nuorena, ensimmäisen kerran menin baariin 15-v. Täysi-ikäisenä ns. kaikki oli nähty, joten musta tuli "vanha" ja "tylsä". Eräs exäni totesi aikoinaan, että olen kotipaikkakunnan vanhin 22-vuotias :D Niin taisin olla.

7. Kesän yksi odotetuimmista tapahtumista löytyy täältä. Päättele mitä haluat ;)

 

Jos haluat tietää jotain muuta, niin kysy rohkeasti. Ehkä vastaan ;)

3 päivää

Vapaata.

Pidennetty viikonloppu.

Ihanaa.

Suunnitelmia? On.

Kivoja? Joo :)

Wonderfull - Miracles

Valkoinen valhe vs. valehtelu

Miksi ihmisten pitää valehdella? Eikö ne tajuu, ettei se koskaan pääty hyvin?


Harmittaa ihmiset, jotka silmät kirkkaana valehtelee ja kertoo tarinaa päin naama totena, vaikka itse tietäisi totuuden. Mitä valehtelulla muka saa aikaiseksi? Lisäaikaa? Varmaan sitä sillä saa - sekä lisäharmia.


Ymmärrän, et valkoiset valheet on joskus paikallaan ja niitä itsekin käytän tilanteen tarvittaessa. Mutta mietin myös milloin se on suotavaa ja milloin ei. Olen aikoinaan joitain ystäväsuhteita sen takia vältelly (ja ne on ajan kanssa loppunneet) kun ihmiset eivät ole olleet rehellisiä. Harmi, sillä nämä ihmiset ovat olleet ihania, mutta...rajansa kaikella. Tarinoita saa värittää ja moni sitä tekee (itsekin joskus väritän), mutta jossain se raja menee. Mut eihän meistä kukaan ole täydellinen, en edes minä vaikka salaa sitä joskus toivon ;)


Ja joskus mua vaan ärsyttää kaikki. Niin kuin huomaatte :D

Luksusta

Jokainen vuorotyöläinen tietää miten aikataulujen sovittaminen on joskus haastavaa. Mitä jos molemmat tekee vuorotyötä?

Pitkästä aikaa toisen vieressä nukkuminen on jo luksusta <3

Draamaa

Osaan olla kunnon draamaqueen jos sille päälle satun.

Se on pidemmän päälle raskasta. Jos olen väsyny tai nälkäinen (+ mahd. se aika kuukaudesta), niin saan helposti tehtyä kärpäsestä härkäsen eikä se ole minulle edes yhtään vaikeaa. Ja jos oikein kunnon draama päälle satun on kaikki teatraaliset eleet "salittuja" :D Rehellisesti sanottuna se naurattaa minua, mutta ei silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle - silloin ei todellakaan naurata. Toisaalta lepyn nopeasti ja tajuan itsekin kuinka yli mulla meni. Noloa myöntää, mut asia on vaan niin.

Noh, mitä silloin tekee toinen osapuoli?

Vetäytyy ja pistää kaikki hanat kiinni. Siinä sit ollaan. Monesti muru yrittää lepytellä mua etukäteen ja muistuttaa mistä mun draamailu saa/sai alkunsa, kunnes jossain vaiheessa mitta tulee hänellä täyteen (ymmärrän täysin) ja sit ollaan hiljaa. Hiljaisuus ja puhumattomuus on mulle se pahin asia. Mut helppo keino saada mut lopettaan draamailun. Kasvattaa mun pinnaa ja ehtiipähän laittaa asiat todellisiin mittakaavoihin, ennen kuin asiat puhutaan murun kanssa läpi. Kummasti se härkänen muuttuu takaisin kärpäseksi :D

Huvittavinta tässä ehkä on se, että pitkästä aikaa elämässäni saan kiukutella jollekin (vaikkei se nyt ehkä fiksuinta ole). Saan oikeasti sanoa mitä mieltä olen ja mistä kenkä puristaa. Ehkä voisin kehittää tapaani ilmaista pahaa mieltäni, mutta ainakin nyt saan tehdä sitä. Ajan kanssa varmaan se kommunikaatio paranee.

En tiedä teistä, mutta tiedän kaveri-/ystäväpiirissäni ihmisiä joille käy riidellessä samoin; toinen haluaisi puhua ja vatvoa, toinen sulkeutuu ja kömpii omaan koloonsa.

Anonyymi epäili etten saa olla oma itseni suhteessa. Minusta taas tuntuu, että pitkästä aikaa saan ilmaista tunteeni jollekin - niin ne hyvät kuin huonot. Vaikeaa se silti on ja joskus menee vähän yli hilseen, mutta hiotaan sitä asiaa paremmaksi. Jokainen varmasti uskoo, että jos on elänyt suhteessa jossa huonoa oloa ei ole pystynyt kertomaan kumppanille, niin sitten kun tulee se mahdollisuus, niin outoa se on alkuun. Samalla se on pelottavaa, mutta helpottavaa kun on se joku jolle saa kertoa ihan mitä haluaa.

Vastaus

Edelliseen tekstiin oli anonyymi jättänyt kommentin. Vastaan siihen ihan omalla tekstillä.

On vaikea kirjoittaa kun ei voi kaikkea paljastaa, ainakaan vielä. Asiat mistä tulee riitaa/kinaa liittyy aina vaan yhteen asiaan. Siis oikeasti vain ja ainoastaan yhteen asiaan, mutta on silti tärkeä. Asia on sellainen, jolle kumpikaan meistä ei voi tällä hetkellä tehdä mitään. Molemmat voi vaan toivoa, että asiat lutviutuu uomilleen ja tää ns. ongelma poistuu ajan kanssa. Ja se on poistumassa, kunhan vaan ois sitä malttia.(Tiedän, et on tosi ärsyttävää lukea tekstiä ku ei tarkalleen tiedä mistä puhutaan....pahoittelen sitä.)

Noh, tää ongelma ei alkuun vaikuttanut muhun mitenkään vaan olin et kaikki selviää ajallaan jne. No tarpeeksi kauan ku asia vaivaa ja pyörittelee omassa päässään, niin kyllä se alkaa vaikuttaan - valitettavasti. Halusi sitä tai ei. Tähän päälle kun lisätään kaikki huoli ja stressi, huomaan et olen ihan poikki. Ihan rikki. Toisaalta olen syksyn osalta yrittänyt vähän karsia asioita, mutta olen vain sellainen ihminen et murehdin jo etukäteen asioita ja sit kierre on valmis.

Äitini tilanne on ikävä, hän käy syöpähoidoissa ja se verottaa. Suhteemme ei ole ollut aina läheinen, mutta silti hän on mun äiti ja tietenkin olen huolissani. Voin rehellisesti sanoa, että koen huonoa omaatuntoa, koska asun kaukana hänestä, mutta samalla välimatka auttaa. En nauti lapsuuden kotikaupungissa käynneistä, ne ei ole minulle mitään rentouttavia lomia koska pitää juosta paikasta A paikkaan B...jos olen joskus ollut sillä asenteella siellä, et nyt vaan olen, niin eiköhän joku loukkaannu siitä etten käyny kylässä. Ja tämä jos mikä ärsyttää, kyllä tänne eteläänkin ihmiset voi tulla kylään jos haluaa! Miksi mun pitää olla aina se joka menee sinne. Aikuiset ihmiset....tiedän ettei mun pitäis ottaa sitä itseeni jos joku kokee vääryyttä etten vklopun aikana juossu kaikkialla, mut olen sellainen joka liikaa miettii. Siinäkin asiassa voisin siis kehittyä.

Nyt taidettiin karata vähän aiheesta, mutta en halua selitellä mitään. En halua huijata itseäni enkä muita. Myönnän, että ero kävi mielessä, mutta sekunnin ajan. Tuntui, että olisi vaan helpompi luovuttaa kuin taistella. Toisaalta, suhteessaamme on yksi asia joka hiertää ja sekin on asia joka tulee poistumaan jollain tapaa ajan kanssa. Tässä suhteessa on vaan sitä jotain, tiedän sen. Siksi en ole valmis luovuttamaan heti ensimmäisen ongelman kohdalla. Päätä ei kannata seinään loputtomiin hakata, mutta onko olemassa suhdetta jossa ei olisi ongelmia*? Ed. suhteeni oli ns. ruusuista kokoajan, X ei riidellyt, ei väittänyt vastaan ja miten kävi? Tipuin korkealta ja kovaa.

Ehkä olen täällä aiemminkin maininnut. Uskon siihen, että suhteessa on jokin iso koettelemus jonka yli joko päästään tai sitten ei. Ehkä tämä on se meidän koettelemus. Tiedän mitä haluan elämältä, niistä en enää suostu luopumaan. Mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Menikö selittelyksi? Oon nimittäin oikeasti pohtinu tätä asiaa paljon, niin monelta kantilta ja haluan tätä. Toivotaan, ettei tarvitse pettyä. Sen riskin olen valmis ottamaan, en siksi että pelkään yksin oloa vaan siksi että tunne toista kohtaan on jotain uskomatonta.


EDIT. huomaan kirjoittavani tänne yleensä silloin ku joku asia on huonosti, tää on se mun paikka missä saan avautua ja purkaa. Pitäis kait niistä hyvistäkin asioista joskus laittaa jotain, sillä ei mun elämä ihan kurjaakaan ole :)


*ongelmien ei tarvi olla mitään suuria, mutta niitä ylä- ja alamäkiä on varmasti joka suhteessa.


p.s. aukaisen kommentoinnin.

Tollo mikä tollo

Nälkäisenä, väsyneenä ja kiukkuisena pitäis oppia pitämään oma suu kiinni. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin pahaa mieltä kaikille osapuolille. 

Miksi se on niin vaikeaa? Milloinhan mää sen opin?

Tollo mikä tollo oon...

Onneksi huomenna on vapaa ja saan nukkua niin pitkään kuin haluan/pystyn. 

p.s. vieressä kuorsaa maailman suloisin pieni mies, joka kummasti rauhoittaa omaa oloa. Kuinka paljon hyvää saakaan aikaiseksi pieni (ei se kyllä enää niin pieni ole) jalkainen :)

Seinä tuli vastaan

Mulla oli noin kuukauden ajan tosi rankkaa. Nyt on vajaat pari viikkoa ollut paremmin asiat.*

En ole pystynyt/halunnut/jaksanu kirjoittaa tänne niistä asioita, vaikka välillä ehkä ois ollu hyvä avautua jonnekin/jollekin. Näköjään sitä kaikesta vaan pääsee yli ja eteenpäin. Tiedän sen, malttamaton ku oon välillä, niin haluis kaiken huonon nopeasti pois mielestä. 

Jokainen tietää et parisuhteessa tulee arki vastaan jossain vaiheessa, noh täällä se tuli kans ja sitä vastustusta kesti suunnilleen kolmisen kuukautta. Nyt tuntuu et ollaan löydetty toisemme uudelleen, vaikkei tunteet ym. ole missään vaiheessa mihinkään hävinneet niin silti - toinen saa edelleen multa jalat alta pelkällä katseella ;)  ah, voin sanoa et se on ihana tunne...

Hauska ajatella nyt, et miten kaikesta vastustuksesta huolimatta me elettiin ja suunniteltiin tulevaa lähes poikkeuksetta kokoajan. Tiesi ettei toinen lähde minnekään, vaan tää kuuluu parisuhteeseen ja pitää käydä tässä vaiheessa läpi. Koettelemuksia pitää olla, jotta tietää minkä takia niistä kannattaa päästä eteenpäin. Ylä- ja alamäkiä tulee, jossain määrin uskon et myös jokaisessa suhteessa on se oma kriisi jonka yli joko päästään tai ei - se kertoo paljon suhteen laadusta ja miten siitä voidaan/voidaanko jatkaa eteenpäin.

Sitä kummasti vaan jaksaa painaa eteenpäin silloin kun on vaikeeta. Mut kyllä tuollaiset "rankemmat"** jaksot elämässä verottaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Varsinki ku asiat alkaa meneen hyvin ja stressi laukee. Tajuaa hyvin kuinka äärirajoilla on välillä mennyt.

Oon ihan sika väsynyt ja pahinta oli et naamastani toinen puoli alkoi puutumaan. Luulen et väsymyksestä johtuvaa, toivon todella ettei mitään vakavampaa. Syöminen on ollut huonoa, mut silti paino ei oo tippunu (vaatteista päätellen, vaakaa en omista). Olenki päättänyt vähän keventää syksyn taakkaa ja perunut muutaman vapaaehtoisen jutun, en halua revetä joka paikkaan. Eikä mun tarvi, omat voimavarat on hyvä joskus tunnistaa ja myöntää itselleen ettei vaan kaikkeen ehdi/pysty osallistumaan. Halusi sitä kuinka paljon tahansa.

* vaikka pientä takapakkia meinaa päivittäin tulla, on v-kohtaukset lyhyitä ja nopeasti ohi meneviä, aiemmin saattoi kokopäivä mennä pilalle vitu**ksen takia...ei syistä sen enempää.

** en tiedä voinko sanoa rankka, koska tää oli erilailla rankka verrattuna syksyyn. ehkä te tajuutte mitä ajan takaa, toivottavasti.

Cheek - Syypää Sun Hymyyn

Tää kappale kertoo niin hyvin kaiken :)

Tunteita?

Näin pari päivää sitten tuoreen kuvan X:stä.

Oisko mun pitänyt tuntee jotain? Olisko kuvan pitäny herättää jotain reaktiota? Mene ja tiedä, mutta voin rehellisesti sanoa, ettei kuva liikauttanut minua mihinkään.

Hetken aikaa kuvaa katsoin ja totesin, että eipä se oo muuttunu - ainakaan ulkonäöltään (en varmaan itsekään kummoisesti :D). Unohdin kuvan, kunnes se jostain tuli mieleeni tänään. Niin paljon se ihminen minulle enää merkitsee! Uskomatonta, en tunne katkeruutta, en kaipuuta, en surua. Enää ei pulssi nouse kun mietin, et mitä tekisin jos häneen törmäisin sattumalta.

Olen kiitollinen niistä hyvistä asioista mitä siinä suhteessa oli, se suhde ja varsinkin ero opetti minulle paljon, mutta se on ollutta ja mennyttä. Nyt minulla on jotain parempaa ja siitä olen kiitollinen. Kiitollinen X:lle, että se teki niin rohkean päätöksen vaikka se sattui ihan pirusti. Sain tilalle jotain mistä en edes pystynyt haaveilemaan. 

Ja kaiken tän jälkeen ajattelen, et kuinka moni olisi kitkuttanut huonossa suhteessa pidempään (tietäen ettei siitä kuitenkaan koskaan tulee mitään sen suurempaa ja vakavampaa), esittänyt ja antanut ymmärtää toiselle et asiat on kunnossa. Uskon, että pidemmän päälle "esittämisen" huomaa, mutta ei heti.


Aika parantaa haavat ja ajan kanssa näkee niitä hyviäkin asioita huonoista hetkistä.


p.s. täällä siis ollaan, yritän nyt parantaa kirjoittamista...sillä asiaa olisi, mutta se aika :D

Puh ja pah...

Tekis niin mieli avautua, mutta en tiiä onko se sopivaa?!

Miksi ihmiset ei oo tyytyväisiä siihen mitä heillä on, miksi aina pitää saada jotain parempaa, hienompaa...kun ja jos jotain saa, niin heti on uusi hankittava mielessä. Miksi? Hitto, mun tekis mieli sanoa muutama valittu sana, mut ehkä vaan oon hiljaa - lasken sataan tai tuhanteen.

p.s. tiedän et haluan itsekin sitä ja tätä, mut joku raja...ja eihän kaikkee pidä saada, osa asioista kuulukin jäädä saavuttamattomiksi, jotta niistä mitä saa niin voi iloita. Vai olenko mää ihan väärässä?

Chisu - Tie

Viikonloppu

Viime viikko meni niin lujaa ettei mitään järkeä! Töissä kauhee stressi ja kiire, ylitöitä jne. Eihän mun työssä pitäny olla stressiä tai kiirettä, mut näköjään se on mahdollista. Ei vaan oo ollu aikaa millekään ylimääräiselle :( tekosyitä vaan keksin ku en oo kirjoitellu tänne :D

Mut mitäs muuta tänne ku töitä? Parisuhde on taas vähän paremmassa myötätuulessa, toivottavasti. Oltiin viikonloppu mun kotikaupungissa ja matkalla pysähdyttiin muutamia kertoja ja matka-aika venyi. Mut ei haittaa meillä oli kivaa. Paluumatkalla ei vaan pysähdytty syömään lämmintä ruokaa, niin nälkäkiukku pääs yllättään yhden jos toisen :D 

Tykkään matkustaa autolla, mulla on vaan paha tapa, et nukahdan helposti. ja kaiken huipuksi väitän et en nukkunu :D

Mut taidan mennä hetkeksi katsomaan peliä ennen kuin kömmin takaisin nukkumaan (juuri tuli muutaman tunnin päikkärit nukuttua!)


p.s. en tiiä mitä teen bloggailun kans, palaisinko tänne?

Aika

Vuorotyö on joskus haastavaa, varsinkin jos sitä tekee molemmat. Yhteinen aika voi jäädä vähiin ja välillä tuntuu, että teemme vain vahdinvaihdon ulko-ovella. 

Toisaalta voihan sitä ajatella toisinkin päin, että on vuorotyöstä jotain hyvääkin. Esim. nyt muru nukkuu ja minä teen omia hommiani koneella. Saan tehdä rauhassa, eikä kukaan ole vähä väliä keskyttämässä (ellei tuota pientä miestä lasketa). En kauheasti halua "omaa aikaa", mutta vuorotyöläisinä saamme sitä huomaamatta ja kyllä sitä jollain tapaa arvostaa. Toisaalta omaa aika saan myös julkisissa matkustaessani, silloin saan kelattua (jos jaksaa) päässäni asioita rauhassa. 

Sitten kun sitä yhteistä aikaa on, niin sitä taas osaa arvostaa pitkän vahdinvaihto rupeaman jälkeen. Olen myös muuttunut yhteisen ajan suhteen sen verran, ettei siihen tarvitse keksiä tekemistä kauheasti. Riittää se oma sohva ja muru (ehkä vähän herkuja). Toki välillä tuntuu, että sen yhteisen ajan puitteissa tehdään asioita paljon, kun muulloin ei ehdi.

Arvatkaa mikä ois helpointa?

Lopettais miettimästä onko tää nyt yhteistä tai omaa aikaa. Nauttis vaan siitä hetkestä mikä milloinkin on menossa. Toki välillä kantsii pysähtyä miettimään asioita, mutta yleisesti lopettais tän turhan stressaamisen ajasta. 

Mulla on ihana puoliso, meillä on ihana koira, mulla on kiva työ ja meillä on kiva elämä. 

Mitä muuta ihminen tarvii?

Kissa pöydälle

Nostin tänään kissan pöydälle. Sanoin murulle suoraan et jonku on nyt muututtava tai sit mietitään jatkoa tarkkaan. En vain jaksa näin, eikä jaksa hänkään. Molemmat haluaa tätä, mut erilaiset murheet on vaan vieny molempien keskittymistä muuhun kuin parisuhteeseen. Vaikka tietää et tässä se on ja et toi on se oikea ihminen minulle, niin mitä kaikkea sitä pitää kestää?! Minkä verran sitä pa**aa voi ottaa vastaan?! Ja tarviiko sitä ottaa?! 

Onhan kaikissa suhteissa ne ylä- ja alamäet. Vastoinkäymiset jne. kyllä te tiedätte mitä tarkoitan...toisena päivänä kaikki on loistavasti, toisena taas jotain ihan muuta. Sitä olen tavallaan kaivannut parisuhteessa, sitä että toinen näyttää miltä tuntuu....mut voisko se toinen puhua. Kertoa, et mua nyt häiritsee se ja se asia, siksi olen pahalla tuulella. Ei ku ollaan hiljaa ja näytetään se paha olo pienillä eleillä. Se satuttaa ja paljon. 

Itsehän en ole se hiljainen osapuoli tai jos olen, niin arvaatte varmasti et nopeasti mää sen sanaisen arkkuni aukaisen. En vaan pysty olemaan hiljaa kauaa. Ehkä se on jonku mielestä heikkous, ehkä ei. Mun mielestä on vaan parempi sanoa ääneen ne asiat vaikka satuttais, kuitenki ne jossain vaiheessa tulee ilmi parisuhteessa. Mustavalkoista ajattelua? En tiiä. Mää vaan oon tällainen.

Mut tänään nostin tosiaan sen kissan pöydälle ja tuntu et pari palasta loksahti paikalleen. Molemmat tietää, et nyt on jotain tehtävä. Kyllä parisuheen eteen pitää jotain tehdä, muuten se kuivuu. Ja vaikka kokoajan se intohimo on jossain sisällä, niin ois se hyvä näyttää toiselle. Ei saa vaan tyytyä johonki.

Hih, olikohan tässä mitään järkee. Silmät katsoo kieroon ja vielä pitää lähteä pienen miehen kans ulos.

p.s. älkää nyt luulko et murussa on jotain vikaa, eiköhän molemmat oo yhtä syyllisiä tähän tilanteeseen. Onneksi mikään ei oo myöhäistä, vaan pieni notkahdus josta noustaan. Ja ah, kyllä mulla edelleen nousee hymy korviin ku mietin sitä <3

Viikonloppu

Puhuinko jostain leipomisesta...et mun pitää ottaa kuvat niistä tuotoksista. Noh, arvatkaa muistinko? En. Hyvä, mutta lyhyt muisti. Parin viikon päästä uus yritys :D

On ollu viikonloppu. Murun kans ollaan nähty pikaisesti aina jossain välissä ja nytkin se on vanhalla asunnolla nakkaamassa kaverinsa kanssa jotain tavaraa roskiin. Kaippa se sieltä ihmisten aikaan tulee. Ois kiva et ees hetki saatais hiissailla kotona kahdestaan ennen ku meen nukkumaan. Murulla taas on yövuorot tulossa, joten se varmasti yrittää kääntää rytmiä. On se ihanaa ku molemmilla vuorotyö. Mut ei valiteta, on kuitenki töitä ja ihan mieleistä se molemmilla on. Vähä on kuitenki ikävä yhteistäaikaa ja vaan sohvalla makoilua. Ja jotain muutaki ;)

Meistä tuli tänään autottomia. Tarina pitkä, mut kyllä sitä tähänki tottuu. Ja luultavasti ei kauaa tarvi olla autoton. Mut pyörällä pääsee kivasti, varsinki kesäisin. Ainoo, et pikku herran osalta auto ois hyvä. Rokotuksia ku ei oo vielä, niin ei uskalla lähtee vielä junaan harjoittelemaan siellä matkustamista. Onneksi sitä vielä ehtii harjoitella.

Noh, tässä nopeasti mun viikonlopun kuulumiset. Tarkoitus on kirjoittaa peitoista (omat vai yhteinen) kunhan aikaa on paremmin?

Äh...

Aloin miettimään et mitä kesäsuunnitelmia meillä on murun kanssa? 

Kesäkuussa yhdet suuret synttärit, mun lapsuudenkotikaupungissa. Siellä muru tapaa suuren osan loppusuvusta. Kesä-heinäkuun vaihteessa on yhdet pippalot, joihin mennään. Tätä odotan jo nyt innolla, ja sit on heinäkuussa yhdet häät, mut niihin mää kait menen yksin. Kutsu tuli ennen murun astumista kuvioihin....mut mitä muuta? Pitäiskö olla jotain suunnitelmia? Äh...ois se vaan kivaa, edes käydä risteilyllä tai jotain vähän spesiaalimpaa tähän perusarkeen. Mutta mitä. Ehkä me keksitään jotain. Toivottavasti.

Ja se jotain ei tarvi olla mitään suurta, vaan jotain poikkeavaa. Leffa, ravintola, lintsi, suomenlinna jne. kelpaa...en mää kuitenkaan niin vaativa ole :D Toisaalta spontaanisti tehdyt jutut on kans kivoja, ei kaikkea aina tarvitse suunnitella etukäteen. Mut silti, kait sitä saa vähän haaveilla yhteisestä lomasta? Sitä meillä ei ole tänä kesänä, mut molemmilla onneksi on lomaa. Se on tärkeintä ja koska vuorotyötä tehdään, voi toisen loma-ajalle sattua arkivapaita, jolloin voi sit tehdä sitä jotain jos jaksaa. Tosiaan jos jaksaa. 

Mut nyt tää lähtee leipomaan, mikähän leipuri musta on tullu :D Saisinkohan tällä kertaa otettua vaikka kuvan, ennen ku parempiin suihin häviää ;)

Kui?

Tää viikonloppu on erilainen. 

Muru on hoitamassa muutaman kilsan päässä koiraa (pentu sekin) koko viikonlopun. Minä olen kotona pikku pojan kanssa - soitellaan/tekstaillaan toiselle et hoida se ja se asia, parhain ehkä oli se puhelu joka meni suunnilleen näin:

Mitä teet?

Katon peliä. 

Ai.

Kui?

Ei mulla mitään asiaa ollu. Soitin vaan ku oli ikävä. Moikka. 

Moikka.

Todellista asiaa siis meillä on :D Mut on se vaan ihana...siirappia siirappia. Niin ja mehän siis nähdään huomenna, et ei me olla etes 24 tuntia erossa. Mut ikävä on.

p.s. toisaalta on se ihanaa ku saa olla illan yksin, toisaalta vuorotyö antaa arki-iltaisinkin mahdollisuuden olla yksin.

Aavaa

Olen päivitelly uutta blogia.

Samaa vanhaa siellä on :)

Perjantai

Onko jo perjantai? Mihin tää aika kuluu, on vaan liikaa kaikkee, mut mistä on valmis karsimaan... Asioiden karsiminen ku ei oo helppoo. Haluisin sanoo, et kyllä kaikki järjestyy - eikö ne aina loppujen lopuksi mee kuitenkin jollain tapaa hyvin. :D

No mut asiaan mitä oon parina päivänä pohtinu. En tiiä mitä te muut ajattelette...mut oma suhteeni vanhempiini on jokseenki hyvä, mut silti...miten sitä voi selittää??? Kohtelias? Korrekti? No jotain sinne päin. Toki kerron heille tärkeistä asioista, mut emme soittele päivittäin.

Tää "suhteen laatu" kävi ilmi taas männäviikolla. Eikö aikuinen lapsi saa tehdä omia valintoja, omia päätöksiä ja kantaa itse vastuunsa teoistaan. Eikö? Olen muuttanut kotoa 18-vuotiaana ja sitäki ennen jo hyvin pitkään hoitanut omat asiani.

Omista päätöksistä jne. olen kertonut heille, mutta entä jos päätös ei heitä miellytä. Voiko vanhemmat vetää siitä herneet nenään? Näköjään voi. Omasta mielestäni olen ollut aina suht kiltti ja ajattelevainen. En ole halunnut tuottaa harmaita hiuksia heille, vaan olen aina miettinyt miten esitän asiat heille - ilman et heidän tarvis mutehtia turhia.

Tuntuu pahalta, että he vetävät ne herneet nenään minulle tärkeästä asiasta. Ihan ku oison pettänyt heidät, olisin tehnyt maata mullistavan päätöksen. Ja hei kyse on nyt pennusta...ei sen vakavemmasta.
Mut jos vanhempani (toinen heistä) ei pysty hyväksymään, et elän omaa elämääni omalla tavallani, niin sille minä en voi mitään. Itseään varten täällä ollaan - ei muita.


P.s. tiedän mistä herneiden vetäminen on sit periytyny :D jotain hyvää tästäki...kait.

Wappu!

Serpentiiniä kaulaan...

Wappu on täällä. Illalla olisi tarkoitus käydä katsomassa Mantan lakitus ja huomenna piipahtaa Ulliksella. Alkuun olin ajatellut, että juhlin vappua niin kuin opiskelijat juhlii....mutta jostain tuli mukavuudenhalunja ajattelin ottaa vähän rauhallisemmin - mutta olematta tylsä, vietän sitä hieman rauhallisemmin. Itse en ole mikään suurikaan juhlija nykyisin, mutta silloin tällöin on ihan  kiva juhlia. Käydä tuulettumassa ja erityisesti tanssimassa. Tanssiminen on varmaan niitä ainoita (ja tietty hyvä seura) syitä miksi baariin on kiva mennä.

Muru ei vapusta välitä ja sanoikin mulle, että mene jos haluat. Onneksi meillä toinen saa mennä jos haluaa. En pystyisi olemaan suhteessa, jossa kaikki on tehtävä yhdessä (vaikka yhdessä tekeminen on kivaa). Niitäkin pareja on nähty ja kuullu. Harmittaa vaan oma kiire, kun ystäviä ei ole ehtinyt näkemään, vaikka mielessä he ovat päivittäin. Mut eiköhän sitä tässä taas aikaa löydy heillekin kun opiskelujen suhteen alkaa viimein kaikki helpottamaan. Onneksi, loppu kevään motivaatio oli niin hukassa kuin voi olla :D

Munkkeja olen kans leiponut, mutta kaikki on jo mennyt. 

Näitä on jo syöty tarpeeksi :D

Työvahti

Eilen oltiin palstalla tekemässä perustuksia ja mukana tietenki oli työvahti. Reppana vaan väsy kesken touhun ja nukkuakin piti. On se vaan niin lutunen <3

Pieneen tilaan se menee - vielä

Sillä aikaa ku palstavahti tarkkaili meitä/nukkui muru käänsi maata ja minä kannoin autosta tavaraa, kasasin kompostia, säilytyslaatikkoa ja kalkitin maata. Kaikessa noissa se muru auttoi mua :D mut on se vaan pakko sanoa, et on se kivaa puuhaa. Samalla ku tulee oltua ulkona, tulee tehtyä jotain. Ehkä kesän lopulla päästään nauttimaan oman maan sadosta.

Rahasta sen verran, et kyllä me tiedettiin et palsta imee alkuun rahaa, mut sitten tulee kaikkea kivaa eteen ja haluis sitä tätä ja tota hankkia. Kunnon perustat jos tekee, niin eiköhän se palkita jossain vaiheessa.

Mut palataan vielä eiliseen. Työteliään päivän päätteeksi me sit sohvalla maattiin ja katsotiin tv:tä (vähä herkuteltiin). Ihanaa vaan olla, varsinki ku koko viikko on mennyt "vahtivuoroa" vaihtamalla. Hassua miten aikataulut on menny ihan ristiin. Toisaalta se on ollut hyvä asia, pennun ei oo tarvinnu olla kauaa yksin.

Päivitystä

Olen päivittänyt uutta blogiani Aavaa eli käyhän kurkkaamassa....sitä samaa vanhaa tarinaa, mut uusissa maisemissa, hieman uusilla mausteilla :)

Olen lisännyt uuden blogini myös blogilistalle, eli sen pystyy sieltä tilaan jos haluu.

Mistä tietää et on väsynyt?

Siitä ku nukahtaa junaan ja menee pysäkin ohi. Sen jälkeen coolisti vaan seuraavalla asemalla ulos ja takaisinpäin :D 

 

Nyt ulkoilemaan pennun kans. Ihana ilma, kyllä se kesä vaan tulee.

Työmaa



Pieni hauvavauva muutti meille <3



Ei näin lutuista kaveria voinut jättää kasvattajalle, kaikki sen sisaruksetkin olivat jo lähteneet omiin koteihin. Täällä nyt on alkanut pentuaika ja siinä riittää työmaata, niin kuin mummoni minulle aamulla tekstas ku kerroin uudesta hauvelista :) Hih, siinä on työmaata, mutta ihanaa sellaista...

Palstaa käytiin kurkkaamassa

Toinen asia missä on työmaata on viljelypalsta, mikä sattuman kaupalla saatiin. Oon niin kauan haaveillu tästä ja yhdelle palsta-alueelle jonossa olen ollut, mutta muuton myötä tää on ihanan lähellä. Pyörällä pääsee kätevästi hakemaan palstalta syötävää. Lisäksi tämä jos mikä on ihanaa terapiaa :) Ongelmaksi vaan meinaa tulla, että muru on vielä innostuneempi kuin minä ja hillittömien kaaliviljemiä on jo alettu suunnittelemaan :D

Onneksi tämä ei oo eka kerta ku ollaan kasvimaan kimpussa. Tästä ehkä saatte kuulla lisää :)