sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Draamaa

Osaan olla kunnon draamaqueen jos sille päälle satun.

Se on pidemmän päälle raskasta. Jos olen väsyny tai nälkäinen (+ mahd. se aika kuukaudesta), niin saan helposti tehtyä kärpäsestä härkäsen eikä se ole minulle edes yhtään vaikeaa. Ja jos oikein kunnon draama päälle satun on kaikki teatraaliset eleet "salittuja" :D Rehellisesti sanottuna se naurattaa minua, mutta ei silloin kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle - silloin ei todellakaan naurata. Toisaalta lepyn nopeasti ja tajuan itsekin kuinka yli mulla meni. Noloa myöntää, mut asia on vaan niin.

Noh, mitä silloin tekee toinen osapuoli?

Vetäytyy ja pistää kaikki hanat kiinni. Siinä sit ollaan. Monesti muru yrittää lepytellä mua etukäteen ja muistuttaa mistä mun draamailu saa/sai alkunsa, kunnes jossain vaiheessa mitta tulee hänellä täyteen (ymmärrän täysin) ja sit ollaan hiljaa. Hiljaisuus ja puhumattomuus on mulle se pahin asia. Mut helppo keino saada mut lopettaan draamailun. Kasvattaa mun pinnaa ja ehtiipähän laittaa asiat todellisiin mittakaavoihin, ennen kuin asiat puhutaan murun kanssa läpi. Kummasti se härkänen muuttuu takaisin kärpäseksi :D

Huvittavinta tässä ehkä on se, että pitkästä aikaa elämässäni saan kiukutella jollekin (vaikkei se nyt ehkä fiksuinta ole). Saan oikeasti sanoa mitä mieltä olen ja mistä kenkä puristaa. Ehkä voisin kehittää tapaani ilmaista pahaa mieltäni, mutta ainakin nyt saan tehdä sitä. Ajan kanssa varmaan se kommunikaatio paranee.

En tiedä teistä, mutta tiedän kaveri-/ystäväpiirissäni ihmisiä joille käy riidellessä samoin; toinen haluaisi puhua ja vatvoa, toinen sulkeutuu ja kömpii omaan koloonsa.

Anonyymi epäili etten saa olla oma itseni suhteessa. Minusta taas tuntuu, että pitkästä aikaa saan ilmaista tunteeni jollekin - niin ne hyvät kuin huonot. Vaikeaa se silti on ja joskus menee vähän yli hilseen, mutta hiotaan sitä asiaa paremmaksi. Jokainen varmasti uskoo, että jos on elänyt suhteessa jossa huonoa oloa ei ole pystynyt kertomaan kumppanille, niin sitten kun tulee se mahdollisuus, niin outoa se on alkuun. Samalla se on pelottavaa, mutta helpottavaa kun on se joku jolle saa kertoa ihan mitä haluaa.

Ei kommentteja: