Aika

Vuorotyö on joskus haastavaa, varsinkin jos sitä tekee molemmat. Yhteinen aika voi jäädä vähiin ja välillä tuntuu, että teemme vain vahdinvaihdon ulko-ovella. 

Toisaalta voihan sitä ajatella toisinkin päin, että on vuorotyöstä jotain hyvääkin. Esim. nyt muru nukkuu ja minä teen omia hommiani koneella. Saan tehdä rauhassa, eikä kukaan ole vähä väliä keskyttämässä (ellei tuota pientä miestä lasketa). En kauheasti halua "omaa aikaa", mutta vuorotyöläisinä saamme sitä huomaamatta ja kyllä sitä jollain tapaa arvostaa. Toisaalta omaa aika saan myös julkisissa matkustaessani, silloin saan kelattua (jos jaksaa) päässäni asioita rauhassa. 

Sitten kun sitä yhteistä aikaa on, niin sitä taas osaa arvostaa pitkän vahdinvaihto rupeaman jälkeen. Olen myös muuttunut yhteisen ajan suhteen sen verran, ettei siihen tarvitse keksiä tekemistä kauheasti. Riittää se oma sohva ja muru (ehkä vähän herkuja). Toki välillä tuntuu, että sen yhteisen ajan puitteissa tehdään asioita paljon, kun muulloin ei ehdi.

Arvatkaa mikä ois helpointa?

Lopettais miettimästä onko tää nyt yhteistä tai omaa aikaa. Nauttis vaan siitä hetkestä mikä milloinkin on menossa. Toki välillä kantsii pysähtyä miettimään asioita, mutta yleisesti lopettais tän turhan stressaamisen ajasta. 

Mulla on ihana puoliso, meillä on ihana koira, mulla on kiva työ ja meillä on kiva elämä. 

Mitä muuta ihminen tarvii?