Onko jo perjantai? Mihin tää aika kuluu, on vaan liikaa kaikkee, mut mistä on valmis karsimaan... Asioiden karsiminen ku ei oo helppoo. Haluisin sanoo, et kyllä kaikki järjestyy - eikö ne aina loppujen lopuksi mee kuitenkin jollain tapaa hyvin. :D
No mut asiaan mitä oon parina päivänä pohtinu. En tiiä mitä te muut ajattelette...mut oma suhteeni vanhempiini on jokseenki hyvä, mut silti...miten sitä voi selittää??? Kohtelias? Korrekti? No jotain sinne päin. Toki kerron heille tärkeistä asioista, mut emme soittele päivittäin.
Tää "suhteen laatu" kävi ilmi taas männäviikolla. Eikö aikuinen lapsi saa tehdä omia valintoja, omia päätöksiä ja kantaa itse vastuunsa teoistaan. Eikö? Olen muuttanut kotoa 18-vuotiaana ja sitäki ennen jo hyvin pitkään hoitanut omat asiani.
Omista päätöksistä jne. olen kertonut heille, mutta entä jos päätös ei heitä miellytä. Voiko vanhemmat vetää siitä herneet nenään? Näköjään voi. Omasta mielestäni olen ollut aina suht kiltti ja ajattelevainen. En ole halunnut tuottaa harmaita hiuksia heille, vaan olen aina miettinyt miten esitän asiat heille - ilman et heidän tarvis mutehtia turhia.
Tuntuu pahalta, että he vetävät ne herneet nenään minulle tärkeästä asiasta. Ihan ku oison pettänyt heidät, olisin tehnyt maata mullistavan päätöksen. Ja hei kyse on nyt pennusta...ei sen vakavemmasta.
Mut jos vanhempani (toinen heistä) ei pysty hyväksymään, et elän omaa elämääni omalla tavallani, niin sille minä en voi mitään. Itseään varten täällä ollaan - ei muita.
P.s. tiedän mistä herneiden vetäminen on sit periytyny :D jotain hyvää tästäki...kait.
No mut asiaan mitä oon parina päivänä pohtinu. En tiiä mitä te muut ajattelette...mut oma suhteeni vanhempiini on jokseenki hyvä, mut silti...miten sitä voi selittää??? Kohtelias? Korrekti? No jotain sinne päin. Toki kerron heille tärkeistä asioista, mut emme soittele päivittäin.
Tää "suhteen laatu" kävi ilmi taas männäviikolla. Eikö aikuinen lapsi saa tehdä omia valintoja, omia päätöksiä ja kantaa itse vastuunsa teoistaan. Eikö? Olen muuttanut kotoa 18-vuotiaana ja sitäki ennen jo hyvin pitkään hoitanut omat asiani.
Omista päätöksistä jne. olen kertonut heille, mutta entä jos päätös ei heitä miellytä. Voiko vanhemmat vetää siitä herneet nenään? Näköjään voi. Omasta mielestäni olen ollut aina suht kiltti ja ajattelevainen. En ole halunnut tuottaa harmaita hiuksia heille, vaan olen aina miettinyt miten esitän asiat heille - ilman et heidän tarvis mutehtia turhia.
Tuntuu pahalta, että he vetävät ne herneet nenään minulle tärkeästä asiasta. Ihan ku oison pettänyt heidät, olisin tehnyt maata mullistavan päätöksen. Ja hei kyse on nyt pennusta...ei sen vakavemmasta.
Mut jos vanhempani (toinen heistä) ei pysty hyväksymään, et elän omaa elämääni omalla tavallani, niin sille minä en voi mitään. Itseään varten täällä ollaan - ei muita.
P.s. tiedän mistä herneiden vetäminen on sit periytyny :D jotain hyvää tästäki...kait.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti