Kerroin aiemmin jotain siitä uudesta tuttavuudesta (kokelas 2), joka lateli silloin niitä totuuksia musta. No se juttu jäi sitten...hyvä niin. En näe yhtään hyvää syytä, että hakkaisin päätä seinään "tuntemattoman" ihmisen takia. Me nähtiin toisemme skypen kautta, mutta koskaan ei fyysisesti tavattu. Kerran siihen ois ollut mahdollisuus, mutta sekin sit jäi.
Jäin miettimään tätä henkilöä ja ylipäätään uusiin ihmisiin tutustumista. Tietenki haluan löytää sen oikean* sitten kun sen aika on, mut en halua ottaa siitä sen suurempaa stressiä. Mua on ns. kritisoitu siitä, että pari kuukautta eron jälkeen olen tutustumassa uusiin ihmisiin. Itse en näe sitä huonona asiana, ja nämä pari henkilöä joihin olen tutustunut on jääny pintapuolisiksi mulle. Jälkimäiselle kerroin, että mulla on tuore/rankka ero takana eli henkilö tiesi mikä mun tilanne on.
Ajattelen muutenki, että jos homma menee jo tutustumisvaiheessa hankalaksi, niin antaa olla. Siitä ei voi tulla mitään hyvää. Parempi viheltää peli poikki siinä vaiheessa kun tunteita (onneksi) ei ole mukana. Oishan se idioottimaista hakata päätä seinään turhan takia.
Olen käynyt juhlimassa, mutta eikö se ole ihan normaalia (lapsettomalle) sinkulle. Toistaiseksi baarit/pubit missä olen käynyt on ollut paikkoja, joissa ei kauheasti ole tullu iskuyrityksiä, joka on mun mielestä hyvä juttu. Haluan nauttia ystävieni seurasta ja tanssia/jutella rauhassa. En halua siihen mitään yhdenillan säätöä. Mielummin menen yksin kotiin, kuin jonku random tyypin luokse.
Yksi asia mitä olen kans pohtinu tässä sinkku asiassa on...Mitä jos sen oikean kohtaakin pian eron jälkeen. Kannattaako silloin ottaa riski ja kokeilla, vai antaa olla? Mun mielestä, jos se tyyppi on oikeasti "timantti" niin kannattaa kokeilla. Jos oikeasti tuntuu siltä, että tuo on se tyyppi jonka kanssa istun sit vanhana kiikkustuolissa, niin antaa palaa vaan. Ei sitä koskaan tiedä. Meni se sit syteen tai saveen koko homma, niin eipähän tarvi jälkikäteen miettiä....mitä jos. Toki suosittelen itsekullekin järkeä mukaan, mut joskus sitä sydäntä kannattaa kuunnella. Ei se aina ole väärässä.
Tässä tuli nyt mun pohdintoja sieltä ja täältä...ei sitä punaista lankaa, mut eipä mun omassakaan elämässä sitä punaista lankaa jatkuvasti oo ollu. Välillä pitää ottaa harha-askelia, että voi taas palata siihen tuttuun ja turvalliseen elämään :)
*en tiiä onko ihmiselle sitä yhtä oikeaa, vai voiko niitä olla useampi. seurustelun alussa ajattelee usein, et toi on se oikea....mut entä jos suhde päättyy eroon ja se ero oli siitä oikeasta. voiko sen jälkeen enää löytää sitä uutta oikeaa? mun mielestä voi. joten uskon, että niitä oikeita voi olla useampia.
2 kommenttia:
Kun me poikaystävän kanssa alettiin seurustella, mä olin eronnu kuukausi-pari sitten ja toinen n. viikko sitten. Tai oikeastaan jo samana viikkona kun hän eros, mentiin treffeille.
Tokihan tunnettiin jo melkeen puol vuotta ennen treffejä ja tilanne oli muutenkin aika epätavallinen, mutta kuitenkin. Silloin alussa mietin kyllä, että tapahtuikohan tää kuitenkin vähän liian nopeesti, että onko toinen oikeesti voinut unohtaa pitkän edellisen suhteensa. Ei varmasti ollutkaan unohtanut (ja tuskin kukaan unohtaisikaan) ja olin mä aluksi vähän mustasukkanen (vaikka ihan turhaan), ja sen takia ajatukset liian nopeesta seurustelun aloituksesta pyöri päässä. Mut sit tajusin, että tätä mä oon halunnu sen koko puol vuotta kun oltiin tunnettu ja tajusin että mitä se aika muka olis muuttanut. Tässä sitä nyt ollaan :)
Ei mun mielestä kannata liikaa miettiä kuinka paljon erosta on tai ei oo aikaa, jos joku ihana ihminen osuu kohdalle niin hulluhan sitä on jos liikaa odottelee. Tai ainakin saattaa myöhemmin kaduttaa, jos se ihana ihminen ei jaksakaan odottaa ja sit kun sä olisitkin valmis johonkin, niin se toinen on lähtenyt jo muualle.
- M
Niinpä, ei sitä liika kannata miettiä onko aika oikea. Jos tunteet ym. sanoo, että tää on oikeasti sitä mitä haluan, niin antaa palaa. Joskus ne yritykset päättyy hyvin, joskus nuollaan haavoja. Toki järki on hyvä pitää mukana, mut sydäntä on kans kuunneltava...meillä on onneksi vapaus valita kenet haluamme naida, kaikilla sitä ei ole.
Lähetä kommentti